No nyt täällä on alkanut rytinä. Nilsiän kotiseutuyhdistyksen aktiivit ovat olleet täällä pari päivää ahkeroimassa. Vitriinien lasit on pinottu siististi odottamaan huomista kuljetusta. Metallikehikotkin on pian purettu palasiksi ja Simolan kotiseutukeskuksessa vitriinimme täytetään pian Nisiään liittyvästä materiaalista. Museon henkilökunta on keskittynyt ahkeroimaan muissa tiloissamme. Varastoja penkoessa, siivotessa ja siirtäessä olen tehnyt hienoja löytöjä. Mikäli tämä remonttimme venyy ja paukkuu (Yleensä remonttiaikataulut tuppaavat venymään. Kokemusta on omasta takaa. Keittiömme puoliksi maalattu seinä on ns. persoonallinen.), niin voisimme väliaikaisesti toimia lasku- ja kirjoituskonemuseona. Voisin hakea opetusministeriöltä rahaa työhyvinvointia edistävään työpajaan ”Kirjoituskonemuistelot arjen voimaannuttajana”. Työpajoissa palattaisiin mielikuvien ja käytännön työskentelyn avulla takaisin aikaan ennen tietokoneita. Miltä tuntuu, kun kirjoituskoneesta ei löydykään delete-nappulaa ja kaikki viestit on lähetettävä perinteisen postin välityksellä. Mikäli apuraha saadaan, voi ongelmaksi muodostua tarvikkeiden saanti. Saako kirjakaupoista enää sitä valkoista korjausmönjää, joka on pakattu kynsilakkapurkin näköisiin purkkeihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti