Suomen kirjoituskonemuseoksiko?

No nyt täällä on alkanut rytinä. Nilsiän kotiseutuyhdistyksen aktiivit ovat olleet täällä pari päivää ahkeroimassa. Vitriinien lasit on pinottu siististi odottamaan huomista kuljetusta. Metallikehikotkin on pian purettu palasiksi ja Simolan kotiseutukeskuksessa vitriinimme täytetään pian Nisiään liittyvästä materiaalista. Museon henkilökunta on keskittynyt ahkeroimaan muissa tiloissamme. Varastoja penkoessa, siivotessa ja siirtäessä olen tehnyt hienoja löytöjä. Mikäli tämä remonttimme venyy ja paukkuu (Yleensä remonttiaikataulut tuppaavat venymään. Kokemusta on omasta takaa. Keittiömme puoliksi maalattu seinä on ns. persoonallinen.), niin voisimme väliaikaisesti toimia lasku- ja kirjoituskonemuseona. Voisin hakea opetusministeriöltä rahaa työhyvinvointia edistävään työpajaan ”Kirjoituskonemuistelot arjen voimaannuttajana”. Työpajoissa palattaisiin mielikuvien ja käytännön työskentelyn avulla takaisin aikaan ennen tietokoneita. Miltä tuntuu, kun kirjoituskoneesta ei löydykään delete-nappulaa ja kaikki viestit on lähetettävä perinteisen postin välityksellä. Mikäli apuraha saadaan, voi ongelmaksi muodostua tarvikkeiden saanti. Saako kirjakaupoista enää sitä valkoista korjausmönjää, joka on pakattu kynsilakkapurkin näköisiin purkkeihin?

Aikaisemmissa tekstissäni olen jo maininnut lainattavista sadutuslaatikoistamme, joita kävin testailemassa yhdessä kerhoryhmässä. Jaan kokemukseni päiväkotien ja koulujen opettajille 19. ja 20.10. jolloin järjestämme yhdessä Kuopion kaupunginteatterin näyttelijöiden Seija Pitkäsen ja Virpi Rautsialan, taidekasvattaja Tiina Kekäläisen ja kuvataideopettaja Päivi Vornasen kanssa koulutuspäivän. Olin juuri suunnittelemassa päivän ohjelmaa. Koulutuksesta tulee mahtava, toivottavasti osallistuja ovat yhtä innostuneita koulutuksen jälkeen kun minä nyt. Luvassa on improvisaatioharjoituksia, jonka jälkeen sukelletaan sadutuksen maailmaan. Päivi jakaa ohjeita ja ideoita miten koulujen kaapeista löytyviä materiaaleja voidaan uudella tavalla hyödyntää teatterilta lainaan saatavien teatterilaatikoiden kanssa työskentelyssä ja Tiina ohjeistaa valo- ja äänisuunnittelun maailmaan. Mikä parasta meidän sadutuslaatikot ja teatterin laatikot sekä koulutus ovat ilmaista lystiä! Maanantain koulutuspäivään on vielä paikkoja jäljellä. Heräsikö kiinnostus? Kurkkaa nettisivuiltamme lisää tietoa ja ilmoittaudu mukaan. Halukkaat ja nopeimmat voivat varata minut ohjaamaan sadutusta. Päiväkotien ja koulujen lisäksi tulisin vierailisin mieluusti salkkuineni vanhainkodeissa ja palvelutaloissa. Sadutussalkkuja on yhteensä viisi kappaletta. Työstin niitä kesän aikana ja nyt pääsen itse testaamaan niitä käytännössä.

Aamulla printtasin pinon tietoa opetusministeriön ja muidenkin tahojen hakemuksia. Haluaisin saada aikaan sarjakuvaprojektin yläasteikäisille, tekstiilitekniikoita ja tuunailua työhyvinvointiin ja varttuneemmalle väelle sekä jotain kultaukseen liittyvää. Apurahan turvin voisin saada palkattua taiteilijoita tai muita ammattilaisia toteuttajiksi kanssani. Kyllä mulla on mukava työ!

Nimenmuutoskysymys on herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta. Blogiin syntyneen herkullisen keskustelun lisäksi asia on puhututtanut täällä kirkkokunnan keskustalossa työskenteleviä henkilöitä. Kommentteja nimenmuutoksen puolesta ja vastaan olen saanut tutuilta ja tuntemattomiltakin, joita olen kaupungilla liikkuessani tavannut. Huomaan, että oma mielipiteeni asiasta ei olekaan enää niin kovin varma. Tämä ei tietenkään ole ollenkaan huono asia. Pohtiminen on poikaa sillä kirkkomuseon remontti ei ole pelkää ulkokuoren parantelua, vaan joudumme miettimään millainen museo haluamme olla. Mitä meiltä odotetaan ja halutaan, onko museolla jotain painolastia, josta nyt olisi päästävä eroon. Mihin pyrimme toiminnallamme? Olemmeko Suomen ortodoksisen kirkon käyntikortti ja ortodoksisuuden äänitorvi? Onko meidän roolimme asettaa asioita kyseenalaiseksi? Mistä näkövinkkelistä tarkastelemme maailmaa? Miten paljon painotamme näyttelyssämme ortodoksisuutta ja miten syvälle teologiaan sukellamme? Vai onko meidän humanistien syytä olla sukeltamatta teologiaan ollenkaan? Miten paljon tuomme esille muita uskontoja ja elämänkatsomuksia, ekumeenisuutta ja miten tämän toteutamme?

Isoja kysymyksiä eikö totta? Kun asiat alkavat tuntua liian painavilta, on aika siirtyä ruumiillisiin töihin. Tällä saralla olemmekin olleet ahkeria, kuten kuvasta näkyy. Tyhjät vitriinit nostavat tunnelmaa. Homma etenee ja pian pistetään seiniä sileäksi! No sitä joudumme kyllä valitettavasti vielä hieman odottelemaan. Remonttihanke nimittäin koskettaa muitakin tiloja kuin museon näyttely- ja asiakaspalvelutiloja. Ensin täällä käydään salaojituksien ja pihatöiden kimppuun, sitten korjataan varastotilojen kosteusvaurioita jne. Museon seinien purkamisen alkamista saamme siis odotella. Voisinhan minä tarmokkaana tyttönä ja joskus hieman malttamattomana ihmisenä käydä vähän auttamassa remonttimiehiä. Leka vaan käteen ja huiskimaan, eikös ne seinät silleen kaadu?

Kiitokset

Olen aivan äimän käkenä niistä kaikista kiitoksista, joita olen tämän blogini vuoksi saanut. Yhtä hauskimmista kiitoksista voi käydä kurkkaamassa napsauttamalla linkkipalkin Veri gud -otsikkoa.

Toinen uusi lisäys sivuillani on kilpailu, jossa voitte antaa mielipiteenne Suomen ortodoksisen kirkkomuseon nimestä. Olemme nimittäin väläytelleet ajatusta nimen muutoksesta. Taustalla vaikuttaa tavoite parantaa saavutettavuutta. Olen viimepäivinä mittaillut tilojamme ja etsimällä etsinyt kaikki paikat, joissa olisi tehtävä muutoksia eri kävijäryhmien saavutettavuuden parantamiseksi. Fyysisten esteiden lisäksi saavutettavuuden parantamisessa on huomioitava myös asenteet. Mitä meidän olisi tehtävä, että henkinen kynnys astua museoomme olisi nykyistä matalampi? Auttaisiko asiaan, jos nimestämme karsittaisiin pois sanat MUSEO, KIRKKO ja ORTODOKSINEN? Jokainen sana nimessämme, sitä Suomea lukuunottamatta, saattaa nostattaa joidenkin niskakarvat pystyyn. (Jotakin tietysti ärsyttää se Suomikin). Tilalle ottaisimme sitten jonkun lyhyemmän helposti lähestyttävän nimen. Näinhän Suomen taideteollisuusmuseo teki. Nykyään museo tunnetaan Designmuseona. Entä jos nimemme eteen jonkun lyhyen etuliitteen? Esimerkkinä Kubukumbu, Suomen Lähetysseuran museo.

Pitäisikö meidän nimen muutoksen sijaan pitää tiukasti kiinni nykyisestä nimestämme ja olla siitä ennemminkin ylpeitä? Olemmehan aika erityislaatuinen museo koko Euroopassa. Onko ajatukset nimen muutoksesta mielestänne aivan älyttöntä huuhailua tavoitella jotain, mitä todellisuudessa emme ole? Tulkitsetteko ajatuksemme nimiasiasta häpeäksi nykyistä nimeämme kohtaan, vai olemmeko mielestänne lähteneet rohkeasti uusille urille tässäkin asiassa? Itselläni on tästä aika selkeä mielipide, mutta sitä en teille vielä ähäkutti kerrokaan. Kertokaa mielipiteenne, osallistukaa kilpailuun ja antakaa nimiehdotuksia. Palkinto on luvassa parhaille ehdotuksille!

Taiteiden juhla

Tässä tunnelmia taiteiden juhlasta, jota siis vietimme 28.8. Illan aikana museossa vieraili noin 400 ihmistä. Tunnelma oli kaikin puolin iloinen. Kyyneleitä silmäkulmiin sai aikaiseksi vain tanssija Helena Ratisen puhutteleva Kehon vuoro -esitys. Tähän liitetty kuva on Helenan Talviuni-esityksestä, jonka jälkeen ovet suljettiin ja valot sammutettiin. Museon väki jatkoi iltaa hieman pidempään hyvästellen perusnäyttelyn kuohuvan juoman äärellä.

Vaihtuvien näyttelyiden purku on aloitettu ja aika monta esinettä perusnäyttelynkin puolelta on kiikutettu kuvattavaksi ennen kun ne pakataan odottelemaan uusia tiloja. Museokauppa on tyhjennettyä täysin. Tyhjät korttitelineet odottavat vain hakijoitaan.

Museon sulkeutumisesta huolimatta järjestämme asiakkaillemme palveluita. Lähden kohta koekäyttämään päiväkodeille ja kouluille suunnattuja sadutussalkkuja. Kun olen saanut salkut viimeisteltyä, niistä voi kurkata enemmän tietoja nettisivujemme Museo oppimisympäristönä -osuudesta. Löysin salkkuja kootessani ylen Tehosto-sivut, josta kuka tahansa voi ladata hienoja äänimaailmoja käyttöönsä. Onneksi talossamme on yksi tietokonenero, jolla oli vielä aikaa opastaa kuinka MP3 saa muunnettua sellaisiksi, että niiden pitäsi soida tavallisissa CD-soittimissa. Ehtisiköhän se tietokonenero opastaa minua vielä kuinka kuvia saa aseteltua blogin tekstin lomaan vähän järkevämmin?!