Viikon kohokohta

Työviikko alkaa lähennellä loppuaan. Tällä viikolla ohjelmassa on ollut jos jonkinlaista. Olemme viilanneet perusnäyttelyn sisältöä ja keskustelleet muun muassa siitä kuinka kokoelmissamme olevat Venäjän keisareiden lahjat luostareille tuodaan esiin sekä siitä miten käsittelemme autonomian aikaa ja kuinka autonomian aika näkyy kokoelmissamme. Lisäksi olemme saaneet eteenpäin Monitoimitila Mosaiikin kiintokalusteiden hankkimista. Tavoitteena on, että kiinteät kalusteet (kaapit, vesipisteet, naulakot…) saataisiin paikalleen tämän vuoden aikana.
Tällä viikolla olemme tavanneet yhden taiteilijan ja vieneet eteenpäin näyttelyhanketta hänen kanssaan. Lisäksi olemme tavanneet museoväkeä Helsingistä, Lappeenrannasta, Kuopiosta, Savonlinnasta ja Kajaanista ja tehneet sotasuunnitelmia kuinka etenemme yhteisen näyttelyhankkeemme kanssa.

Olemme myös itse olleet vierailijoina. Kävimme koko museon henkilökunnan kanssa tutustumassa Saurumiin, joka on Kuopion Neulamäessä sijaitseva jalometallituotteisiin erikoistunut firma. Olen vieraillut siellä aikanaan Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijana. Hopeaesineiden työstömenetelmät ja masinat olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta oli sitä korujen tekemistä silti hienoa päästä pitkästä aikaa katsomaan ja ennen kaikkea kuulemaan korujen suunnitteluprosessista. Olen kuullut, että Pandan tehtaanmyymälässä saa maistella suklaata mielin määrin. Jostain syystä Saurumilla vieraileville ei tarjottu mahdollisuutta sulloa taskuja täyteen tehtaan tuotteita. Mutta kyllä siellä oli hyvää kahvia tarjolla. Lisäksi saimme kotiin viemisiksi innostuneen mielen. Saurum oli ehdoton viikon kohokohta. Ties vaikka yhteistyömme jatkuisi…

Syysloma

Kuopiossa vietettiin taas viime viikolla supersyyslomaa. Kaupungin urheiluhalleihin ja museoihin oli alle 18-vuotailla ilmainen sisäänpääsy. Kulttuuritoimijat ja monet muut järjestivät monelaista toimintaa lomailevalla kensalle. Myös kirkkomuseo kantoi kortensa kekoon ja järjesti diakehystuunausta. Kävijöiden määrä vaihteli kiireisistä päivistä hiljaisempiin. Hauskinta oli huomata, että työpajaan tuli lomailevien koululaisten lisäksi myös seniorikansaa. Kamerakin oli mukana, mutta en muistanut sitä pahemmin käytellä. Tässä kuitenkin muutama kuva. Asiakas ei tässä tapauksessa edustanut varsinaista kohderyhmää, eli lomailevia kouluilaisia. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on hyvä esimerkki avarakatseisesta ihmisestä, joka kiireiden keskellä uskaltaa irrottautua arjen kiireistä. Tällä kertaa hänen käsisään syntyi jääkaappimagneettaja ja kullattu kipsikoriste.



Seuraavassa kuvassa pyydän kiinnittämään huomiota vasemmassa yläkulmassa pilkistävään profiiliini. Pitihän minun tunkea nokkani tähänkin asiaan.

Eroon vanhasta ja uutta tilalle

Arkemme museossa helpottui huomattavasti, kun saimme eilen uuden jäsenen työyhteisöömme. Hänen nimensä on RICOH Actio MPC4500. Kaveri on vanha tuttu kirkollihallituksen puolelta, jossa hän palveli edellisen uransa aikana. Nyt hän on siirtynyt museoalalle. Entinen ystävämme (kuvassa) otti lopputilin jo kesällä. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että hän olikin varsin hankala tyyppi. Oli tukossa vähän väliä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Hänellä oli hyvin mustavalkoinen kuva maailmasta. Nykyinen on värikkäämpi ja monipuolisempi.


Muut vanhat työkaverini jaksavat yllättää ja ilahduttaa. Viikonvaihteeseen ajoittuneen syntymäpäiväni kunniaksi minua odotti täällä paketti. Uuden saunatyynyn ansiosta sain uutta virtaa saunaremontin eteenpäin viemiseen ja toivottavasti viikon kuluttu pääsen testaamaan tyynyä käytännössä.

Opiskelurintamalle siirtynyt Hennakin lähetti jälleen kerran ihanan kortin ja hän taitaa tulla tapaamaan meitä kaikkia huomenna. Opiskeluihin liittyvä vierailu, mutta eiköhän siinä samalla kuulumiset ja juorutkin ehditä vaihtamaan.

Karjalaiset nuket

Upouudessa työpajatilassamme, joka on ristitty Monitoimitila Mosaiikiksi, pidettiin viime viikonloppuna ensimmäinen päivän kestänyt kurssi. 13 ahkeraa naista oli kokoontunut pitkien pöytien ääreen opettelemaan kuinka perinteisiä karjalaisia rättinukkeja tehdään. Tekstiilikonservaattorimme asiantuntevassa ohjauksessa valmistettiin ensin pieni harjoittelunukke, joka koottiin kankaanpaloista lähestulkoon kokonaan käärimällä ja solmimalla. Tämän jälkeen kukin teki hieman kookkaamman nuken valitsemistaan kankaista. Tämän nuken viimeistelyyn käytettiin hieman enemmän aikaa ja solmimisen lisäksi myös neulaa ja lankaa. Itse toimin apuopena ja kyllä oli kivaa! Tila toimi oikein hyvin, vaikkei se vielä kokonaan olekaan vielä valmis. Porukassa oli mukana ihmisiä, jotka sanoivat olevan taitamattomia käsitöiden suhteen (uskaltautuivat kuitenkin tulemaan kurssille, siitä heille 10 pistettä ja papukaijamerkki!) sekä pitkän linjan harrastajia ja ammattilaisiakin. Kurssilla läpikäyty tekniikka soveltui kuitenkin kaikille oikein hyvin, sillä se on yksinkertainen, mutta antaa mahdollisuudet työstää nukkea vaikka kuinka pitkälle. Heräsikö kiinnostus? Kokoa porukka ja ota yhteyttä, niin järjestetään uusi kurssi. Tässä muutamia kuvia mukavasta lauantaipäivästämme.