Kansainvälinen museopäivä

18.5. vietettiin kansainvälistä museopäivää. Museomme on suljettu, mutta se ei estänyt meitä osallistumasta museopäivän viettoon. Järjestimme museon aulatiloissa asiakkaillemme mahdollisuuden tuoda omia ikoneitaan ja vanhoja tekstiilejään tutkija Päivi Sturmin ja tekstiilikonservaattori Leena Säpin tutkailtavaksi. Asiakkaita vieraili tapahtuman aikana huimat 62! Kaikilla ei sentään ollut mukana esineitä, vaan ihmisiä tuli tutustumaan avoinna olleeseen arkkipiispan kotikirkkoon ja tekemään ostoksia myyntipisteestämme, jonka olimme tapahtumaa varten pystyttäneet. Tapahtuma oli siis kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Päivin ja Leenan vastaanotoille muodostui jonoa. Katsottavaksi tuli monta mielenkiintoista ikonia ja käspaikkaa, joiden aiheiden ja ajoituksen tunnistamiseen asiakkaat saivat vastauksia. Itse vastasin myyntipisteen hoitamista ja myös minä kohtasin jännittävän asiakkaan, josta saimme napattua kuvan.

Yhteistyö kannattaa, osa II

Tässä on taas viiletetty maailmalla. Tälläkertaa mm. karhun vaatteissa, kuten kuvassa näkyy. Toisessa kuvassa on sitten ensi-ilta päällä. Viime vuoden puolella raportoin sadutus- ja teatterilaatikkokoulutuksesta, jota olin pitämässä päivähoidon ja koulujen työntekijöille. Olen muokannut kaksi sadutussalkkua vanhustyöhön soveltuvaksi. Hyvänä yhteistyökumppanina on toiminut mm. Lotta Svärd –museo, josta sain lainaan aidon lottahatun. Salkku erilaisine hattuineen johdattaa hetkiin, jotka ovat olleet muistelijalle erityisen merkittäviä. Toisen salkun teemana on luonto ja oma kasvuympäristö.

Järjestimme yhdessä näyttelijä ja teatterikuraattori Virpi Rautsialan ja käsi- ja taideteollisuusopettaja Päivi Vornasen kanssa kaksi koulutuspäivää vanhustyön parissa työskenteleville. Jännitin hieman, miten sadutustekniikka otetaan vastaan ja mitä mieltä koulutettavat ovat salkkujemme toimivuudesta omassa työympäristössään. Ihan turhaan jännitin. Meidät salkkuinemme otettiin innolla ja avoimesti vastaan. Koulutuspäivät olivat vuorovaikutteisia. Keskustelimme paljon siitä, miten tarjoamiamme ideoita voidaan käytännössä toteuttaa vanhusten parissa. Minä, Päivi ja Virpi olemme jokainen kyllä työskennelleet vanhusten parissa omilla tahoillamme, mutta emme kuitenkaan omaa hoitohenkilökunnan taitoja ja rautaista ammattitaitoa. Me kouluttajat opimmekin varmasti yhtä paljon kuin koulutettavat.

Toki saa tiedustella!

Museoalalle mahdollisesti hakeutuva ihminen kysyi opinnoistani ja työstäni edellisen tekstini innoittamana. Kirjoitin hänelle vastauksen, jota bloggeri ei hyväksynyt ilmeisesti sen pituuden vuoksi. Helpoin tapa vastata hänelle on laittaa vastaus ronskisti tähän etusivulle. Varoitus: tämä on pitkä.

Työni on tosiaan kiinnostavaa ja monipuolista. Mutta miten tähän olen päätynyt? Sattuman, johdatuksen ja jonkin verran myös tietoisten valintojenkin kautta. Historia ei minua kiinnostanut kouluaikana tippaakaan. Lukiossa harrastin teatteria ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Olin semmoinen aktiivinen vaihtoehtonuori, millaisena itseäni pidän vieläkin. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan metallimuotoilun linjalle. Siellä disainattiin ja tehtiin koruja, huonekaluja jne. Siellä opin hitsaamaan ja takomaan puukon. Nämä taidot ovat kyllä jo ruosteessa. Tuo koulu ei kuitenkaan ollut minun paikkani. Luokkamme oli ihana, mutta koulussa vallitseva fiilis ahdisti minua. Käsityöläisenä menestyminen vaatii kaupallista ajattelua ja minä halusin vain tuunailla omiani. Koulusta saamani materiaalien tuntemuksesta on kyllä ollut hyötyä ja myös siitä, että suoritin harjoittelujakson Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Opintoihin liittyvät taidehistorian tunnit olivat minulle mannaa. Ajatus yliopisto-opinnoista oli minulla ollut koko ajan mielessäni, mutta jostain syystä ajattelin, että yliopisto ei ehkä ole minun paikkani. Kun käsillä tekeminen tökkäsi, niin ajattelin, että taidehistoria olisi ehkä mun juttu. Ovet Jyväskylän yliopistoon aukenivat muutama vuoden päästä ja otin heti ekana vuonna museologian sivuaineeksi. Museot ovat minusta olleet minusta aina mielenkiintoisia paikkoja ja harjoittelu kirkkomuseossa vain syvensi kiinnostustani. Opiskelu yliopistossa oli mahtavaa. Otinkin ilon irti. Haalin ylimääräisiä sivuaineita ja opiskeluvuosia kertyi luvattoman paljon. Museologian opintoihin kuuluvat pakolliset pitkät harjoittelut tutustuttivat työelämään ja auttoivat kesätöiden ja sitä kautta muidenkin töiden saamisessa. Loikkasin mm. puoleksi vuodeksi Hämeenlinnan taidemuseoon yhteen luettelointiprojektiin, jonka lopputuloksena minut myöhemmin pyydettiin sinne amanuenssin sijaiseksi kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen palasin takaisin pitkäaikaiseen kesätyöpaikkaani Kuopion taidemuseoon intendentin sijaiseksi ja maahanmuuttajille suunnatun projektin työntekijäksi, jonka jälkeen avautui nykyinen työpaikkani kirkkomuseossa ja tässä sitä nyt tällä hetkellä ollaan.

Olen työskennellyt melko pienissä museoissa, joissa työntekijöiden työnkuvat ovat pakostakin melko laajat. Jokaisessa työpaikassa on kuitenkin oma työkulttuurinsa ja olen oppinut paljon jokaisesta paikasta, jossa olen työskennellyt. Ennen kaikkea sen, että hyvä työyhteisö on minulle äärimmäisen tärkeä työssä viihtymisen kannalta ja että on monta tapaa tehdä töitä oikein (ja väärin).

En ole lukenut historiaa yhdenkään opintoviikon vertaa ja tietoni historian vaiheista olen haalinut taidehistorian kautta. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, korjaisin ehdottomasti tämän asian ja ottaisin historian osaksi opintojani. En voi sanoa, että opiskelu yliopistossa olisi ollut helppoa, mutta ei se missään nimessä puurtamistakaan ollut. Suhtauduin uusin asioihin mielenkiinnolla ja otin ilon irti siitä, että minulla oli vapaus vaikuttaa opintojeni sisältöön ja nauttia hyvistä luennoista ja innostavista ryhmätöistä. Jos harkitset museotyötä tulevaisuuden urana, niin museologian opinnot kuuluvat ehdottomasti opinto-ohjelmaasi. Avoimissa työpaikoissa vaaditaan nykyään perusopintoja ja niiden kautta ymmärrät mistä museotyössä on pohjimmiltaan kyse. Harjoittelujen kautta sitten saa tuntumaa käytäntöön, jossa sinulle valkenee, että museotyössä tarvitaan jos jonkinmoisia taitoja ja kaikenlaisista kyvyistä on hyötyä museotyössä. Työpaikkoja ei ole pilvin pimein tarjolla, varsinkaan vakituisia eikä palkoissakaan kai ole hurraamista. Kirjoitin ihan tietoisesti tuon kai-sanan, koska minulle palkan suurus ei ole asia, jonka mukaan määrittelisin työn houkuttelevuuden. Museotyön kautta olen päässyt tutustumaan ja tekemään töitä monien mielenkiintoisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, mikä on ollut hienoa. Eri taidemuseoiden kokoelmien parissa työskentelyn kautta olen taas saanut sukellella taidehistorian vesissä. Täällä kirkkomuseossa olen sitten saanut tuntumaa kulttuurihistoriallisten näyttelyiden tekemiseen, joka on ollut minulle uusi asia. Koska näyttelyt ovat kuitenkin vain osa museotyötä, olen ollut paljossa mukana tässäkin museossa. Olen ainoa museolehtori Kuopiossa eikä tällä työnimikkeellä ole kovin pitkää historiaa. Olenkin saanut vaikuttaa paljon työtehtäviini ja työn tekemisen tapaani täällä. Arvosta sitä suuresti. Museomme on parhaillaan kiinni perusnäyttelyn uudistuksen vuoksi, mikä tekee tämänhetkisestä tilanteestamme poikkeavan. Minun velvollisuuteni on pitää huolta siitä, että museomme on näkyvillä ja mukana tapahtumissa, vaikka ovemme ovat suljettu. Tämä tarkoittaa tapahtumien ideointia, tiedottamista, artikkeleiden kirjoittamista, pedagogisten hankkeiden viemistä ja toteuttamista museon ulkopuolella, erilaisten yhteistyökumppanien kanssa toimiminen jne. jne.
Arkityössä pääsen tällä hetkellä aika harvoin kosketuksiin taidehistorian kanssa. Yliopisto-opintojen ansiosta minulla on kuitenkin perusta, jonka varaan rakennan työtäni. Kaikki hauskuus, jota museoasiakkaille täällä ideoin perustuu museon ydintoiminnan avaamiseen yleisölle. Täällä ei piirrellä huvin pelkästään huvin vuoksi, vaan lähtökohtana toiminnassa on aina museon kokoelmien ja eri näkökulmien tarjoaminen asiakkaille. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hauskaa silti pitäisi olla. Joinain päivinä, kun motivaatio on hieman hukassa ja huomaan kysyväni, mitä hyötyä työstäni on ja miksi sitä teen, menen museon näyttely- tai säilytystiloihin. Taideteokset, ikonit ja muut museoesineet muistuttavat minua työni merkityksestä. Museoiden kokoelmat pitävät sisällään upeita aarteita ja niin paljon historiaa ja tarinoita, että koen olevani etuoikeutettu, kun saan työskennellä niin hienossa ympäristössä.

Toivottavasti vastaukseni valotti jotain ja onnea sinulle elämääsi. Ja tervetuloa museoalalle!

Tämä äijä kävi museossa

Remonttimme täällä kirkon keskustalossa etenee hitaasti, mutta varmasti. Lumet ovat sulaneet ja työmiehet palaavat muuttolintujen mukana pistämään pihaamme kuntoon. Perjantaina käymme tarkemmin läpi pihaa koskevat piirustukset arkkitehtien ja vihersuunnittelijan kanssa. Olen kantanut huolta museomme saavutettavuusasioista ja minun roolini on ollut huolehtia saavutettavuuden kohentumisesta koko talossamme. Sain piha-aluettamme koskevat suunnitelmat pöydälleni toissapäivänä ja ilokseni huomasin, että asiat, joista olin arkkitehdeille puhunut, olivat päätyneet suunnitelmiin suurin piirtein siten, kun olin toivonutkin. Valaistusta kohennetaan, opasteita parannetaan ja sisäänkäynneissä huomioidaan erilaisilla apuvälineillä liikkuvat. Busseille ei oltu varattu omia parkkipaikkoja, mutta eiköhän ne parkkipaikat saada vielä mukaan. Hyvältä siis vaikuttaa.

Sisäpuoliset remonttiasiatkin etenevät. Hommaa hidastaa tilojemme ahtaus ja sokkeloisuus. Pohdimme ahtaajien lakon aikana, pitäisikö museon väenkin yhtyä lakkoon. Välillä tunnemme olevamme ahtaajia, kun joudumme pyörimään isojen jumalanpalveluspukujen, vitriinien jne. kanssa aivan liian ahtaissa tiloissa. Koska remontti etenee vaiheittain, olemme joutuneet roudaamaan tavaraa paikasta A paikkaan B ja sen jälkeen vielä paikaan C ja kohta taas takaisin A:han jne. Työhuoneenikin alkaa muistuttaa romuvarastoa. Museoesineitä en sentään ole tänne säilöön tuonut, mutta kaikenlaista askartelumateriaalia pilvin pimein. Lisäksi aloittamani lehtileikekokoelman uudelleenjärjestelyn vuoksi, arkistossamme olevat lehtileikemapit ovat pikkuhiljaa siirtyneet hyllyyni. Heitän tässä järjestelyvaiheessa pois älyttömimmät lehtileikkeet. Varmasti säilytettävät laitan suoraan uusiin mappeihin. Epävarmat jemmaan ja niiden kohtalosta päätetään myöhemmin yhdessä muun museoväen kanssa. Tässä yksi esimerkki suoraan kierrätyspapereiden joukkoon lennähtäneestä leikkeestä, joka herätti hilpeyttä.
EU:n komission puheenjohtajan toimistossa työskennellyt herra vieraili museossa 2006 ja hänestä kertova juttu oli arkistoitu mappiin ja päälle kirjoitettu kommentti ”Tämä äijä kävi museossa.” EU päässyt soluttautumaan lehtileikemappeihin myös artikkelissa, jossa kerrotaan EU:n kristillisdemokraattien olleen kirjepommin kohteena. Siis haloo, miksi nämä lehtileikkeet on talletettu, miten ne liittyvät ortodoksiseen kulttuuriperintöön Suomessa? Onneksi tämä on nyt menneisyyttä ja lehtileikkeitä kootaan nykyään järkevämmin. Ne järjestellään teemojen mukaisesti, jolloin niiden käytettävyys paranee.

Vaatteet on mun aatteet

Työpaikan kahvipöytäkeskustelut piristävät päivää ja ne ovat parhaimmillaan oivallista tyhy-toimintaa. Eilen puhuimme vaatteista. Tekstiilikonservaattorimme toivoi, että olisi olemassa yleishaalarit, joiden ominaisuuksia saisi säädellä napista vääntämällä. Kaikilla olisi samanlaiset haalarit ja elämä olisi hänen mielestään helppoa ja vaivatonta. Näin se varmasti olisikin, mutta tylsää, sanon minä. Joissakin työpaikoissa ja ammateissa pidetään työvaatetta, joka on suunniteltu työtehtäviin sopivaksi. Ehkä se helpottaa jotenkin arkea, kun ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä aamulla pukisi päälleen töihin. Minulla ei vielä ole kokemusta tästä asiasta, mutta sekin tulee pian muuttumaan. Joissakin museossa asiakaspalveluihmisillä on heille suunnitellut työvaatteet. Ateneumin valvojilla on neutraali tumma asu (olikohan se harmaa?) ja joissain ulkomuseoissa oppailla on vanhan ajan mukaiset vaatteet, jotka ovat minusta hienoja. Meidänkin kaapeista löytyy eri kokoisia feresejä, joita oppaamme ovat aikanaan pitäneet. Kaivoin itselleni yhden työasuksi kesän keikkoja varten. Ensimmäinen keikka on Joensuussa ortodoksisilla kirkkopäivillä 12.6., jossa meillä on myyntipöytä ortbasaarissa. Seuraava rupeama on sitten 9.-15.8. Taidetorilla Kuopiossa. Olen siellä viikon ajan maalaamassa ikoneja ja myymässä tuotteitamme.




Vaatteet on kyllä jännä juttu. Kuvaparissa olen sonnustautunut työasunani kesällä olevaan feresiin ja toisessa sitten ylläni on aamulla kaapista kaivamani koltut. Sininen paita on halpispaita, jonka olen ostanut H&M:ltä. Ostin sieltä sinisen neuleen, joka vaati alleen samanvärisen trikoopaidan. Neule oli akryylia ja meni onnettomaan kuntoon heti kättelyssä. Miksikähän ostin koko neuleen, kun materiaali oli mitä oli? Aluspaidaksi hankittu paita osoittautui monikäyttöiseksi ja hyväksi ostokseksi. Hame on 3 €: n kirppariostos. Harkitsin pitkään ostanko vaiko enkö. Kuvio ja väri herättivät hieman inhonväristyksiä ja saman aikaa myös ihastusta. Tiedättekö tunteen? Ostin, koska ajattelin, että tämä hame voi joko jäädä kaapin pohjalle (jolloin sen voi laittaa uudelleen kiertoon) tai siitä tulee lempihame ja niinhän siitä tulikin. Ei ehkä ihan ykkönen, mutta kolmonen ehkä kuitenkin. Sukkahousut sitten ovat tummansiniset ja niihin liittyy mukavia muistoja. Tampereella asuva kaverini on aina välillä töissä Nanson poistomyynneissä ja hän tuo sieltä pussikaupalla mitä mielenkiintoisimpia sukkiksia. Niistä tuli huippuohjelmanumero yhtenä hauskana iltana. Tummansiniset otin illan jälkeen käyttööni housujen alle laitettavaksi, mutta nytpä sen ovatkin ihan julkisesti esillä koivissani retrohameeni kanssa. Jalassani ovat Marja-Leenat. Eurolla museomme tammikuussa järjestämiltä kirpputorilta tekemäni ostos. Tosi hyvät jalassa, vaikka kengissä on korot, joihin en ole tottunut. En tiedä kuka kengät kirpparillemme lahjoitti.


Nyt kun paljastusten linjalle on lähdetty, niin siirrytään alusvaatteisiin. Karistin painostani ylimäärästä aika tavalla nelisen vuotta sitten. Tämän tuloksena minusta tuli yhden kaverini entisten vaatteiden virallinen loppukäyttäjä. Hän seuraa muotia eri tavalla kuin minä ja myös alkkarit vaihtuvat hänelle muodin mukaan. Nyt minulla on sitten ylläni kaverilta perityt epämuodikkaat kukalliset pöksyt, jotka ovat kaikkea muuta kuin hipsterit. Rintsikat ovat tämän päivän asusteestani kalleimmat hankinnat. Ne on hankittu laadukkaita alusvaatteita myyvästä liikkeestä. Ne ovat palvelleet minua kauan ja huomattavasti paremmin kuin kympin tai kahden ostokset halpisliikkeistä. Pullukampana ollessani halpisliikkeistä ei löytynyt minulle sopivia liivejä ja totutin itseni laatuun tässä asiassa. Vaatteista voisi kertoa vaikka mitä ja niistä voi saada aikaiseksi taidetta. Kuopiolainen tanssija Johanna Tuukkasen esitys Acts of Clothing perustuu vaatteisiin ja on kuulemma sairaan hyvä. En ole vielä nähnyt, mutta aion korjata asian heti, kun se on mahdollista.