Yölliset älynväläykset

Olen kirjoituksissani maininnut erilaisista projekteista, joita olen täällä kirkkomuseossa aloittanut. Olen rustannut kokoelmapolitiikkaa, kirjoitellut lukuisia apurahahakemuksia (joihinkin on jo tullut vastauksiakin, ei hurraamista ainakaan vielä), järjestänyt koulutuksia ja suunnitellut uusia sellaisia. Yksi paperipino pöydälläni kertoo väreihin liittyvästä selvitystyöstä. Olen myös ryhtynyt järjestämään uudelleen lehtileikearkistoamme. Meiltä löytyy nimittäin useita hyllymetrejä mielenkiintoisia lehtileikkeitä. Ne vaan on arkistoitu systeemillä, joka takaa, että lehtileikkeistä ei juuri ole kenellekään iloa.

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan aikaansaannoksiaan. Pahalta näyttää. Värejä koskevan paperipinon lisäksi pöytätila täytyy muista keskeneräisistä töistä koostuvista paperipinoista ja huoneeni kirjahylly on täynnä mappeihin menossa olevia lehtileikkeitä. Onko minulla tapana aloittaa uusia hommia saamatta mitään koskaan valmiiksi? Siltä itsestä joskus tuntuu, mutta tämä on minun tapani työskennellä. Ja kyllä minä valmistakin saan aikaiseksi, uskokaa pois! Minusta on kiva, että työn alla on yhtä aikaa monta erilaista asiaa. Jotkut asiat ovat kiireellisempiä ja ajankohtaisempia kuin toiset. Kiireellisimmät ja tärkeimmät jutut hoidetaan tietysti alta pois ensimmäisenä ja niiden jälkeen voi päivän fiiliksen mukaan ottaa työn alle sillä hetkellä mielekkäimmältä tuntuvan asian. Jos joku asia tökkää välillä, niin se on hyvä laittaa vähäksi aikaa sivuun. Aina ei tietystikään voi valintoja tehdä oman mielen mukaan, mutta joskus se on mahdollista. Jos hankalan asian pystyy laittamaan taka-alalle hautumaan, siihen liittyvät ongelmat saattavat ratketa yllättävän helposti.

En koskaan vie töihini liittyviä papereita kotiini. Enkä myöskään lue työsähköpostia kotona ja pystyn melko hyvin sulkemaan työasiat pois kotona ollessani. Jossain alitajunnassa ne näistä varotoimenpiteistä huolimatta kuitenkin mielessäni pyörivät ja saan hyvin usein yöllä ajatuksia, jotka ratkaisevat jonkun työhön liittyvän ongelman. Joskus nämä väläykset saattavat ratkaisujen sijaan merkitä yöunien menetystä. Esimerkiksi silloin, kun herään epäilykseen, että muistinkohan varmasti laittaa hälytykset päälle museoon. Rosvoille tiedoksi: pelko on ollut turha ja poliisit tulevat paikalle, jos menette kokeilemaan onneanne.

Yhteistyö kannattaa ja kirpputori myös

Kalenterin sivu on jo ehtinyt kääntyä helmikuulle, enkä ole pystynyt pitämään kiinni päätöksestäni päivittää blogiani kerran viikossa. Vaikka museo ei ole auki, riittää puuhaa toimiston puolella entiseen malliin, tai ehkä jopa enemmänkin. Saan työnkuvani puitteissa olla osallisena monissa Kuopion kaupungin kanssa toimivissa kulttuurityöryhmissä. Tästä olen kovin iloinen. Museomme on osa kirkon organisaatiota. Ei ole itsestään selvää, että kaupungin ulkopuolinen toimija saa osallistua kaupungin kulttuuritoiminnan sisältöjen ja toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Yhteistyö eri kulttuuritoimijoiden kanssa toimii mielestäni hyvin ja on antoisaa ja mukavaa. Toki tapaamiset vievät jonkin verran aikaa ja yleensä niiden kautta huomaan lupautuneeni uusiin työryhmiin tai ilmoittautunut järjestäväni jotain sisältöä erilaisiin tapahtumiin.

Näiden kuvioiden ansiosta me tiedämme toistemme kuulumisista ja suunnitelmista. Emme kilpaile keskenämme emmekä tee päällekkäistä työtä, vaan meillä on mahdollisuus yhdistää vähäiset voimavaramme. Konkreettisena esimerkkinä 25.2. taidemuseolla avautuva Taivaskanavalla -näyttely, jossa kirkkomuseon kokoelmista poimitut ikonit käyvät vuoropuhelua Kuopion taidemuseon kokoelmista löytyvien teosten kanssa. Näin taidemuseo saa hieman spesiaalia sisältöä näyttelykelloonsa ja me puolestamme näkyvyyttä, kun oma museomme on sujettuna. Teen tässä juuri lähtöä taidemuseolle, jossa suunnittelemme näyttelymme yksityiskohtia ja työpajoja. (alalaidassa näkyy ajankohta, jolloin olen laittanut kirjoitukseni blogiini. Se elää omaa elämäänsä. En tee yötöitä ja kello on nyt oikeasti 12.55). Tällaisten projektien lisäksi yhteistyö antaa minulle tärkeää sisältöä työhöni henkilökohtaisella tasolla. Olen saanut tehdä työtä ja tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, joita ilman elämäni ja työni museolehtorina olisi aika paljon värittömämpää. Välillä työajan ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, mutta se on mielestäni merkki siitä, että olen tainnut löytää oman alani ja työpaikkani. (Terveisiä vaan kaikille, joiden kanssa tapaamme perjantaina ravintola Kummisedässä!)

Minulla oli ajatuksena kertoa tämänkertaisessa kirjoituksessani viime sunnuntaina järjestämästämme kirpputoritapahtumasta, joka oli osa Itäisen tanssin aluekeskuksen järjestämää Lasten Pakkaspäivät -tapahtumaa. Ne jotka ovat jaksaneet lukea tänne saakka, saavat nyt seuraavaksi raportin asiasta. Kävijöitä yhden päivän kestänyt tapahtuma keräsi yli 250 ja tuotto oli noin 1850 €, jonka käytämme ikoneiden konservointiin. Tällä hetkellä meillä on kolme Laatokan Valamon luostarista evakuoitua 1700-luvun lopulla valmistunutta ikonia konservoitavana Valamon konservointilaitoksella. Ikonit puhdistetaan ja niille tehdään värien kiinnitystä. Kirpparituloilla saamme kuitattua tämän laskun ja konservoitua ehkä vielä muutamia muitakin ikoneita. Olimme yllättyneitä suuresta kiinnostuksesta ja saamastamme runsaasta positiivisesta palautteesta. Tapahtumassa oli mahdollisuus tutustua Arkkipiispan kotikirkkoon, soittaa kirkonkelloja ja ostaa pientä syötävää paikallisen ortodoksisen seurakunnan järjestämästä kahviosta. Onnistunut tapahtuma järjestetään uudelleen pääsiäisen aikoihin. Tervetuloa!