Hiomattomien ja raakamuodossa olevien mineraalipalasten löytäminen kohtuuhintaan on osoittautunut aika hankalaksi. Etsivä kuitenkin tekee löytöjä. Tässä tapauksessa löysin Kuopion ja Jyväskylän välillä sijaitsevalta persoonalliselta taukopaikalta Tiinan tuvalta malakiittia. Ostin sitä keväällä muutaman palan mukaani ja tein edellisessä postauksessani sepostamani kokeilut tällä malakiitilla. Kun materiaali osoittautui oivalliseksi pyysin Tiinan tuvan ohi ajavaa työkaveriani penkomaan putiikin pihamaalla olevasta muovilaatikosta kaikki vihreät möhkäleet matkaansa. Tässä hänen tuomansa tuliaiset, joilla pötkitään pitkälle.
Toisen löydön tein sitten Kuopiosta, Kuopion luonnonteteen musolta (näin museon nimi oli lyhennetty ovikellon yhteydessä olevaan lappuseen). Olemme saaneet tänne Kuopion museoväkeen mukavan lisäyksen ja uuden tuttavuuden avulla sain lainaan muutamia Murex-sukuun kuuluvia kotiloita. Kiitos siis Marille ja Jukalle! Kullankallista purppuraa valmistettiin aikanaan tietystä Murex-kotiloista. Nämä eivät varmaankaan ole niitä kotiloita, joista purppura valmistettiin, mutta samaan sukuun kuuluvia kuitenkin. Ulkonäkö (humanistin mielestä) on hyvin samanlainen ja nämä lainat täydentävät hienosti värimatkaan liittyvää opetusmateriaaliani.
Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka lainaisi minulle kasan kokenillinkilpikirvoja, niin haaveilemani paketti alkaisi olla valmis. Näistä ötököistä valmistetaan karmiininpunaista väriainetta, joka tunnetaan lisäaineena E120. Väriä käytetään nykyään esim. elintarviketeollisuudessa ja kosmetiikassa. Kuvan oikeanpuoleisissa tuotteissa tätä väriä löytyy ja vasemmanpuoleisista ei. Toisessa keksipakkauksessa mainostetaan, että siinä on käytetty 100% luonnonvärejä. Onhan kirvavärikin luonnonväri, mutta näissä kekseissä se on korvattu punajuuresta valmistetulla värillä. Rahkapurkit söin kummatkin tyhjäksi itse. Punajuurella värjätty mansikkarahka oli parempaa. Luulen, että väriaineen sijaan makuun vaikutti se, että mansikka ei olut kevyttuote.
Nyt kaikki kirvojen omistajat, ottakaa yhteyttä!
Itse asiassa se lyhennys ovikellossa on "LUONNOTETEEN MUSO", ja Kuopion kulttuurihistoriallinen museo on lyhennetty "KULTUURIHST MUSEO". Kenelläkään kummastakaan museosta ei kuitenkaan ole tietoa, kuka näiden riemastuttavien lyhennöksien tekijä on. Tai ainakaan kukaan ei tunnusta...
VastaaPoistaOletko muuten käyttänyt tämän syksyistä sienisatoa mihinkään väreihin?
Meidän kokoelmista ei siis tuota kilpikirvaa löytynyt? Harmillista, jos näin on.
VastaaPoistaMutta jahka väripaketti on valmis, minua kiinnostaa kovasti osallistua värityöpajaan.
t. Luonnoteteen museon nytely pälikö
Toistuva kirjoitusvirhe, jonka itse teen museomme nimen kohdalla muuntaa museomme joksikin aivan muuksi. Koska näppäimistöllä r ja e ovat vierekkäin kirjoitan usein Suomen ortodoksinen kiekkomuseo. Mitenkähän tämä kiekko-asia tulisi huomioda kokoelmapolitiikassamme? Ehkä olisi syytä kartoittaa kaikki suomalaiset ortodoksiset jääkiekonpelaajat.
VastaaPoistaJukka: Kasvivärjäyksen käytännöt ovat minulle toistaiseksi kulkematon tie. Orgaaniset värit soveltuvat melko huonosti taiteilijoiden käyttämiin pigmentteihin. Värjäämisen maailmaan olisi kyllä kiva tutustua. Tarvitsisin myös opastusta sienien tunnistamiseen. Kyllä on kirpaissut liikkua metsässä tänä syksynä, kun en uskalla poimia kuin tatteja.