Värimatka lähestyy

Olen pikkuhiljaa valmistautunut värejä koskevaan pilottiprojektiini, jonka pääsen toteuttamaan Puijonsarven koulun seiskaluokkalaisten kanssa. Pitkän tähtäimen suunnitelmanani on, että museomme voisi tarjota värimatkakierroksia uudessa perusnäyttelyssämme. Kokoelmistamme löytyy paljon esineitä (ikoneita) sekä tietysti hurja määrä tekstiilejä, joiden kautta voi tutustuttaa ihmisiä värien historiaan, värien valmistamiseen ja erilaisiin värjäystekniikoihin. Kierroksen yhteydessä olisi mahdollista työpajatoiminnan mahdollistavassa uudessa monimuototilassamme työskennellä värien parissa. Kokeilla mineraalivärien valmistamista, kasviväreillä värjäämistä tms.

Puijonsarven koululaiset toimivat koeryhmänä. Heidän kanssaan en vielä pääsen kiertelemään museossa, mutta tutustumme värien historiaan kuvamateriaalin avulla. Kokeilemme mitä maaväreille tapahtuu, kun niitä poltetaan ja miten mineraalivärejä valmistetaan. Lopuksi teemme pienen maalaustehtävän väreillä, jotka olemme aiemmilla tunneilla itse valmistaneet.

Tätä varten tein kokeiluja työhuoneessani ja säälin samalla työkavereitani. Kivien paukuttaminen ei tuskien heitä häirinnyt, olemmehan tottuneet täällä pitkään ahertaneiden työmiesten aiheuttamaan meluun. Mineraalivärin hiertämisestä sen sijaan kuuluva kirskuva ääni saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä. Täytyykin muistaa varmistaa, että oppilailla on käytössään kuulosuojaimia, kun kokeilemme hommaa koululla.

Tässä kuvasarja, josta selviää miten mineraalimurikasta saadaan aikaan väriä.



Työ aloitetaan lohkaisemalla palanen mineraalimurikasta kovametallikäkisellä vasaralla. Tässä tapauksessa myös alasimen kärki on kovametallia. Malakiitti, jota työstin oli sen verran pehmeää, että se olisi ehkä pilkkoontunut tavallisellakin vasaralla.



Kun palanen on saatu irti se naputellaan mahdollismman hienoksi jauheeksi metallilevyn päällä.



Jauhe laitetaan lasilevyn päälle, lisätään vettä ja alkoitetaan korvia vihlova hiertäminen. Tässä tapauksessa käytin hirtimenä mutteria, jonka pää on hiottu tasaiseseksi. Olisi hienoa, jos voisin hankkia oikeita lasista valmistettuja hiertimiä. Tietääkö joku jotain säätiötä tai muuta tahoa, joka voisi myöntää tälläiseen geologiaan liittyvään hankkeeseen hieman avustusta, niin pääsisin eroon muttereista?



Hiertämistä jatketaan ja jatketaan. Malakiitin kanssa saa hinkata niin pitkään kun vaan jaksaa. Jos kyseessä olisi Lapis Lazulista valmistettu sininen väri, niin pitäisi hieman toppuutella. Tästä kullankalliista aineesta valmistettu väri nimittäin vaalenee mitä enemmän sitä hiertää.



Kokeilin valmista väriä kananmunan maalaukseen. Sidosaineena toimi kananmunan keltuainen.



Kokeilin myös tehdä väriä hematiitista. Siitä olisi vissiin pitänyt tulla punertavaa. Hematiitti oli paljon malakiittia työlääämpää kovuutensa vuoksi. Enemmän siitä tuli ruskeaa. Pieni punainen säväys oli havaittavissa, mutta aika onneton.