Loma lähestyy ja tahti kiristyy

Suomi lomailee heinäkuun ja näin teen minäkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on pitkä palkallinen loma, joka ajoittuu heinäkuulle. Aikaisempina vuosina heinäkuu ja lähes koko muu kesä minulla on mennyt töiden merkeissä. Kesäaika on tarkoittanut leppoisaa työntekoa. Puhelimet eivät soi, sähköpostia tulee harvakseltaan eikä deadlinet paina päälle. Nyt kun valmistaudun kesään ja kauan odotettuun lomaan, olen tutustunut minulle uuteen asiaan eli lomastressiin. Stressini ei varsinaisesti koske lomaa, vaan tehtäviä, jotka täytyy hoitaa ennen lomaa ja jotka odottavat minua loman jälkeen. Koska kaikki muutkin suomalaiset lomailevat heinäkuun ajan, on kesäkuu täynnä asioita, jotka on hoidettava ennen kaiken pysähtymistä.

Kuulun ns. muistilappuihmisten joukkoon. Kirjoitan kalenteriini ja irrallisiin papereihin listoja tehtävistä, jotka on hoidettava. Viivaan lapuista yli asiat, jotka on hoidettu ja korostan erivärisillä kynillä ja rengastuksilla kiireellisimpiä asioita. Tämänhetkinen lappuni alkaa olla niin täynnä merkintöjä, että minulla alkaa olla vaikeuksia tulkita sitä. Voinkin pian ryhtyä kirjoittamaan lappuani puhtaaksi, eli poimia uuteen puhtaaseen lappuun työn alla olevat asiat ja seurata taas missä vaiheessa tuo uusi lappu alkaa olla vaikeasti tulkittava.



Muistiappu on minulle selkeä merkki työni etenemisestä. Koen suurta tyydytystä siitä, kun saan viivata ja sutata yli otsikoita merkiksi siitä, että asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Heinäkuun lomaseisauksen aiheuttaman deadlinesuman lisäksi minua työllistää loman jälkeinen elämä. En halua lomani aikana murehtia ja ajatella työasioita ja tämän vuoksi valmistelen loman jälkeen minua vastaanottavat tehtävät mahdollisimman pitkälle ennen lomaani. Heti lomani jälkeen roudaan itseni asuntomessuille mosaiikkia tekemään ja sen jälkeen satamaan sijoittuvalle Taidetorille kirkkomuseon oman mökin emännäksi yhden viikon ajaksi. Minulla onkin molempia projekteja varten koottuna pinot tavaraa ja muistilaput, jotka auttavat minua työtehtävieni alkuun lomalta palattuani. Loppuvuoteen ajoittuva Lähde mukaan värimatkalle –projektikin hautuu mielessäni. Aion jalkautua kouluille kertomaan värien historiasta, eri tavoista valmistaa värejä ja ohjaamaan mineraalivärien valmistamista. Tätä varten minulla on jo pieni kokoelma mineraaleja. Kuva ei anna oikeutta mineraalimöykkyjen väreille. Oikealla on hehkuvan vihreää malakiittia, keskellä pienet murikat sinistä atsuriittia ja vasemmalla tummaa hematiittia, jota hiertämällä saadaan punaista väriä. Aloitan tämän homman valmistelun menemällä Päivi Hintsasen näyttelyn avajaisiin galleria Carreeseen ensi tiistaina.



Tällä viikolla työviikkoni onkin kuusipäiväinen. Lähden työkaverini kanssa lauantaina kukonlaulun aikaan Joensuuhun ortodoksisille kirkkopäiville hoitamaan kirkkomuseon myyntipistettä . Meillä on mukanamme houkuttelevia myyntituotteita joka lähtöön. Uusi myyntiartikkelimme ovat kirkkotekstiilikankaista valmistetut herkulliset rintanapit. Toivottavasti viikonlopuksi ennustettu sade väistyy muualle ja meillä riittäisi asiakkaita runsain mitoin. Suomessa vieraileva ortodoksisen maailman hengellinen johtaja Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos tulee vierailemaan asiakkaanamme, mikä on tietysti suuri kunnia ja jännityksen paikka.
Myös tänään aloitin työt kukonlaulun aikaan saapumalla työpaikalle klo 6.15. Olin menossa suorittamaan perjantaista 1 km:n uimalenkkiäni, mutta uimahalli olikin suljettu jonkun leirin vuoksi. Hyvä minä.