Osallistuin tiistaina Helsingissä järjestettyyn Kansallinen digitaalinen kirjasto –hankkeen, Museoviraston ja Suomen museoliiton koulutukseen, jossa avattiin Opetus- ja kulttuuriministeriön uuden 2 miljoonan euron suuruisen apurahan (avustus nuoria työllistäviin kulttuuriaineistojen digitointia sekä verkkosaatavuutta ja säilyttämistä edistäviin hankkeisiin) saloja. Koulutus oli tosi tarpeellinen ja hyvä. Apurahoja on olemassa jos jonkilaista ja hankeideoita niitä varten on sitten toinen mokoma. Hakemuksia rustaavana koen välillä olevani kysymysmerkkinä pohtiessani hankehakemusten ja apurahoja myöntävien tahojen kohtaamista. Koulutuksessa oli mukana ministeriön ihmisiä, jotka kertoivat uudesta apurahasta ja meillä osallistujilla oli tilaisuus kysyä mieltämme askarruttavia kysymyksiä heiltä. Samalla me museoihmiset jaoimme ideoitamme ja ehkäpä löysimme myös uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön.
Kaikkiin kysymyksiin en vastausta kuitenkaan saanut. Minun täytyi kiirehtiä Kuopion junaan enkä ehtinyt seurata miten loppukeskustelu päättyi. Ehdin kuitenkin kertoa omasta hankeideastamme, joka koskee vanhoista rakennuspiirustuksista koostuvan kokoelman digitointia. Apurahaa ei myönnetä valtion laitoksille ja tästä syystä kirkon organisaation alaisena museona emme nyt vielä pysty hakemaan tätä apurahaa. Apurahan haku on kaksiosainen ja toinen haku on syksyllä. Mahdollisen omistuspohjamuutoksen jälkeen pystymme hakemaan rahaa. Kerroin tästä suunnitelmasta ja kysyin, voiko hankkeemme yhteistyökumppanina toimia valtion alaisuudessa toimiva laitos kuten olemme suunnitelleet. Päivi Salonen ministeriöstä sanoi, että apuraha ei ole tarkoitettu valtion isojen museoiden käyttöön ja pienen pähkäilyn jälkeen hän sanoi, että ”ortodoksinen kirkkomuseo on erityiskysymys”. Junan lähdön vuoksi en sitten ehtinyt enää kysellä mitä meidän erityislaatuisuus tarkoittaa. Moneen muuhun kysymykseen sain kuitenkin vastauksen ja tällaisen tapaamisen jälkeen on helppo ottaa luuri käteen ja soittaa ihmisille, joiden naamat on nyt tulleet tutuiksi. Tämän puhelun aion suorittaa päiväjärjestyksestä heti maanantaina. Tämä kiireinen työviikko (johon kyllä kuului myös virkistystä Jyväskylään suuntautuneen kevätretken muodossa) on nimittäin hyvä lopettaa yllättävään pillien soitantaan, joka on peräisin palohälytyksestä. Aiheeton betopölystä johtuva hälytys, ei onneksi sen vaarallisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti