Vaatteet on mun aatteet

Työpaikan kahvipöytäkeskustelut piristävät päivää ja ne ovat parhaimmillaan oivallista tyhy-toimintaa. Eilen puhuimme vaatteista. Tekstiilikonservaattorimme toivoi, että olisi olemassa yleishaalarit, joiden ominaisuuksia saisi säädellä napista vääntämällä. Kaikilla olisi samanlaiset haalarit ja elämä olisi hänen mielestään helppoa ja vaivatonta. Näin se varmasti olisikin, mutta tylsää, sanon minä. Joissakin työpaikoissa ja ammateissa pidetään työvaatetta, joka on suunniteltu työtehtäviin sopivaksi. Ehkä se helpottaa jotenkin arkea, kun ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä aamulla pukisi päälleen töihin. Minulla ei vielä ole kokemusta tästä asiasta, mutta sekin tulee pian muuttumaan. Joissakin museossa asiakaspalveluihmisillä on heille suunnitellut työvaatteet. Ateneumin valvojilla on neutraali tumma asu (olikohan se harmaa?) ja joissain ulkomuseoissa oppailla on vanhan ajan mukaiset vaatteet, jotka ovat minusta hienoja. Meidänkin kaapeista löytyy eri kokoisia feresejä, joita oppaamme ovat aikanaan pitäneet. Kaivoin itselleni yhden työasuksi kesän keikkoja varten. Ensimmäinen keikka on Joensuussa ortodoksisilla kirkkopäivillä 12.6., jossa meillä on myyntipöytä ortbasaarissa. Seuraava rupeama on sitten 9.-15.8. Taidetorilla Kuopiossa. Olen siellä viikon ajan maalaamassa ikoneja ja myymässä tuotteitamme.




Vaatteet on kyllä jännä juttu. Kuvaparissa olen sonnustautunut työasunani kesällä olevaan feresiin ja toisessa sitten ylläni on aamulla kaapista kaivamani koltut. Sininen paita on halpispaita, jonka olen ostanut H&M:ltä. Ostin sieltä sinisen neuleen, joka vaati alleen samanvärisen trikoopaidan. Neule oli akryylia ja meni onnettomaan kuntoon heti kättelyssä. Miksikähän ostin koko neuleen, kun materiaali oli mitä oli? Aluspaidaksi hankittu paita osoittautui monikäyttöiseksi ja hyväksi ostokseksi. Hame on 3 €: n kirppariostos. Harkitsin pitkään ostanko vaiko enkö. Kuvio ja väri herättivät hieman inhonväristyksiä ja saman aikaa myös ihastusta. Tiedättekö tunteen? Ostin, koska ajattelin, että tämä hame voi joko jäädä kaapin pohjalle (jolloin sen voi laittaa uudelleen kiertoon) tai siitä tulee lempihame ja niinhän siitä tulikin. Ei ehkä ihan ykkönen, mutta kolmonen ehkä kuitenkin. Sukkahousut sitten ovat tummansiniset ja niihin liittyy mukavia muistoja. Tampereella asuva kaverini on aina välillä töissä Nanson poistomyynneissä ja hän tuo sieltä pussikaupalla mitä mielenkiintoisimpia sukkiksia. Niistä tuli huippuohjelmanumero yhtenä hauskana iltana. Tummansiniset otin illan jälkeen käyttööni housujen alle laitettavaksi, mutta nytpä sen ovatkin ihan julkisesti esillä koivissani retrohameeni kanssa. Jalassani ovat Marja-Leenat. Eurolla museomme tammikuussa järjestämiltä kirpputorilta tekemäni ostos. Tosi hyvät jalassa, vaikka kengissä on korot, joihin en ole tottunut. En tiedä kuka kengät kirpparillemme lahjoitti.


Nyt kun paljastusten linjalle on lähdetty, niin siirrytään alusvaatteisiin. Karistin painostani ylimäärästä aika tavalla nelisen vuotta sitten. Tämän tuloksena minusta tuli yhden kaverini entisten vaatteiden virallinen loppukäyttäjä. Hän seuraa muotia eri tavalla kuin minä ja myös alkkarit vaihtuvat hänelle muodin mukaan. Nyt minulla on sitten ylläni kaverilta perityt epämuodikkaat kukalliset pöksyt, jotka ovat kaikkea muuta kuin hipsterit. Rintsikat ovat tämän päivän asusteestani kalleimmat hankinnat. Ne on hankittu laadukkaita alusvaatteita myyvästä liikkeestä. Ne ovat palvelleet minua kauan ja huomattavasti paremmin kuin kympin tai kahden ostokset halpisliikkeistä. Pullukampana ollessani halpisliikkeistä ei löytynyt minulle sopivia liivejä ja totutin itseni laatuun tässä asiassa. Vaatteista voisi kertoa vaikka mitä ja niistä voi saada aikaiseksi taidetta. Kuopiolainen tanssija Johanna Tuukkasen esitys Acts of Clothing perustuu vaatteisiin ja on kuulemma sairaan hyvä. En ole vielä nähnyt, mutta aion korjata asian heti, kun se on mahdollista.