Museoalalle mahdollisesti hakeutuva ihminen kysyi opinnoistani ja työstäni edellisen tekstini innoittamana. Kirjoitin hänelle vastauksen, jota bloggeri ei hyväksynyt ilmeisesti sen pituuden vuoksi. Helpoin tapa vastata hänelle on laittaa vastaus ronskisti tähän etusivulle. Varoitus: tämä on pitkä.
Työni on tosiaan kiinnostavaa ja monipuolista. Mutta miten tähän olen päätynyt? Sattuman, johdatuksen ja jonkin verran myös tietoisten valintojenkin kautta. Historia ei minua kiinnostanut kouluaikana tippaakaan. Lukiossa harrastin teatteria ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Olin semmoinen aktiivinen vaihtoehtonuori, millaisena itseäni pidän vieläkin. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan metallimuotoilun linjalle. Siellä disainattiin ja tehtiin koruja, huonekaluja jne. Siellä opin hitsaamaan ja takomaan puukon. Nämä taidot ovat kyllä jo ruosteessa. Tuo koulu ei kuitenkaan ollut minun paikkani. Luokkamme oli ihana, mutta koulussa vallitseva fiilis ahdisti minua. Käsityöläisenä menestyminen vaatii kaupallista ajattelua ja minä halusin vain tuunailla omiani. Koulusta saamani materiaalien tuntemuksesta on kyllä ollut hyötyä ja myös siitä, että suoritin harjoittelujakson Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Opintoihin liittyvät taidehistorian tunnit olivat minulle mannaa. Ajatus yliopisto-opinnoista oli minulla ollut koko ajan mielessäni, mutta jostain syystä ajattelin, että yliopisto ei ehkä ole minun paikkani. Kun käsillä tekeminen tökkäsi, niin ajattelin, että taidehistoria olisi ehkä mun juttu. Ovet Jyväskylän yliopistoon aukenivat muutama vuoden päästä ja otin heti ekana vuonna museologian sivuaineeksi. Museot ovat minusta olleet minusta aina mielenkiintoisia paikkoja ja harjoittelu kirkkomuseossa vain syvensi kiinnostustani. Opiskelu yliopistossa oli mahtavaa. Otinkin ilon irti. Haalin ylimääräisiä sivuaineita ja opiskeluvuosia kertyi luvattoman paljon. Museologian opintoihin kuuluvat pakolliset pitkät harjoittelut tutustuttivat työelämään ja auttoivat kesätöiden ja sitä kautta muidenkin töiden saamisessa. Loikkasin mm. puoleksi vuodeksi Hämeenlinnan taidemuseoon yhteen luettelointiprojektiin, jonka lopputuloksena minut myöhemmin pyydettiin sinne amanuenssin sijaiseksi kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen palasin takaisin pitkäaikaiseen kesätyöpaikkaani Kuopion taidemuseoon intendentin sijaiseksi ja maahanmuuttajille suunnatun projektin työntekijäksi, jonka jälkeen avautui nykyinen työpaikkani kirkkomuseossa ja tässä sitä nyt tällä hetkellä ollaan.
Olen työskennellyt melko pienissä museoissa, joissa työntekijöiden työnkuvat ovat pakostakin melko laajat. Jokaisessa työpaikassa on kuitenkin oma työkulttuurinsa ja olen oppinut paljon jokaisesta paikasta, jossa olen työskennellyt. Ennen kaikkea sen, että hyvä työyhteisö on minulle äärimmäisen tärkeä työssä viihtymisen kannalta ja että on monta tapaa tehdä töitä oikein (ja väärin).
En ole lukenut historiaa yhdenkään opintoviikon vertaa ja tietoni historian vaiheista olen haalinut taidehistorian kautta. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, korjaisin ehdottomasti tämän asian ja ottaisin historian osaksi opintojani. En voi sanoa, että opiskelu yliopistossa olisi ollut helppoa, mutta ei se missään nimessä puurtamistakaan ollut. Suhtauduin uusin asioihin mielenkiinnolla ja otin ilon irti siitä, että minulla oli vapaus vaikuttaa opintojeni sisältöön ja nauttia hyvistä luennoista ja innostavista ryhmätöistä. Jos harkitset museotyötä tulevaisuuden urana, niin museologian opinnot kuuluvat ehdottomasti opinto-ohjelmaasi. Avoimissa työpaikoissa vaaditaan nykyään perusopintoja ja niiden kautta ymmärrät mistä museotyössä on pohjimmiltaan kyse. Harjoittelujen kautta sitten saa tuntumaa käytäntöön, jossa sinulle valkenee, että museotyössä tarvitaan jos jonkinmoisia taitoja ja kaikenlaisista kyvyistä on hyötyä museotyössä. Työpaikkoja ei ole pilvin pimein tarjolla, varsinkaan vakituisia eikä palkoissakaan kai ole hurraamista. Kirjoitin ihan tietoisesti tuon kai-sanan, koska minulle palkan suurus ei ole asia, jonka mukaan määrittelisin työn houkuttelevuuden. Museotyön kautta olen päässyt tutustumaan ja tekemään töitä monien mielenkiintoisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, mikä on ollut hienoa. Eri taidemuseoiden kokoelmien parissa työskentelyn kautta olen taas saanut sukellella taidehistorian vesissä. Täällä kirkkomuseossa olen sitten saanut tuntumaa kulttuurihistoriallisten näyttelyiden tekemiseen, joka on ollut minulle uusi asia. Koska näyttelyt ovat kuitenkin vain osa museotyötä, olen ollut paljossa mukana tässäkin museossa. Olen ainoa museolehtori Kuopiossa eikä tällä työnimikkeellä ole kovin pitkää historiaa. Olenkin saanut vaikuttaa paljon työtehtäviini ja työn tekemisen tapaani täällä. Arvosta sitä suuresti. Museomme on parhaillaan kiinni perusnäyttelyn uudistuksen vuoksi, mikä tekee tämänhetkisestä tilanteestamme poikkeavan. Minun velvollisuuteni on pitää huolta siitä, että museomme on näkyvillä ja mukana tapahtumissa, vaikka ovemme ovat suljettu. Tämä tarkoittaa tapahtumien ideointia, tiedottamista, artikkeleiden kirjoittamista, pedagogisten hankkeiden viemistä ja toteuttamista museon ulkopuolella, erilaisten yhteistyökumppanien kanssa toimiminen jne. jne.
Arkityössä pääsen tällä hetkellä aika harvoin kosketuksiin taidehistorian kanssa. Yliopisto-opintojen ansiosta minulla on kuitenkin perusta, jonka varaan rakennan työtäni. Kaikki hauskuus, jota museoasiakkaille täällä ideoin perustuu museon ydintoiminnan avaamiseen yleisölle. Täällä ei piirrellä huvin pelkästään huvin vuoksi, vaan lähtökohtana toiminnassa on aina museon kokoelmien ja eri näkökulmien tarjoaminen asiakkaille. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hauskaa silti pitäisi olla. Joinain päivinä, kun motivaatio on hieman hukassa ja huomaan kysyväni, mitä hyötyä työstäni on ja miksi sitä teen, menen museon näyttely- tai säilytystiloihin. Taideteokset, ikonit ja muut museoesineet muistuttavat minua työni merkityksestä. Museoiden kokoelmat pitävät sisällään upeita aarteita ja niin paljon historiaa ja tarinoita, että koen olevani etuoikeutettu, kun saan työskennellä niin hienossa ympäristössä.
Toivottavasti vastaukseni valotti jotain ja onnea sinulle elämääsi. Ja tervetuloa museoalalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti