perjantai 19. elokuuta 2011

Kohtaaminen kirurgin kanssa



Kesä on selvästi jo ohi, mutta en ole antanut vielä periksi. Olen muutamana aurinkoisena, mutta syksyisen viileänä päivänä pitänyt lounastauon piknikin muodossa puistonpenkillä. Seuranani eräs kirurgi nimeltään Tohtori Sava. Hän on englantilainen kirurgi, joka saa mitä kummallisemmista vaivoista kärsiviä kyproslaisia potilaita asiakkaikseen. Vaatimattomana miehenä hän pyrkii aina ohjaamaan potilaat erilaisille asiantuntijoille, mutta sinnikkäinä he vain haluavat pysyä Savan hoidossa. Hän sitten joka kerta kuin ihmeen kaupalla parantaa kaikkien vaivat.

Herra Savan tapauksista kertovat kirja on pitkään ollut museokansliamme käytävän luona olevassa kirjahyllyssä. Se on peruja pari vuotta sitten pitämästämme kirpputorista. Viimeiset kirjat ovat olleet ilmaiseksi jaossa ja tämä Sava-opus on jostain syystä jäänyt ilman kotia. Sen ihana kansi on viehättänyt minua jo pitkään ja nyt olen siis päässyt tutuksi kirjan sisältöönkin. Lukeminen kannattaa aina!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Syksyn tuulet puhaltaa

Lomat on lomailtu ja arki alkanut. Ihan oli mukava palata taas töihin. Ilmakin on viilenynyt niin, ettei enää uimarannalla lekottelu houkutellut. Aika harvaan kertaan se rannalla lekottelu kyllä tänäkin kesänä jäi.

Taidetorin keikka katkaisi pitkän kesälomani heinäkuun lopulla. Tällä kertaa meillä oli käytössämme puolikas mökki ja hieman suppeampi myyntivalikoima kuin viime vuonna. Puuhaa asiakkaille oli tarjolla käspaikkarannekorujen ja diakehysten parissa. Molemmat työpajat toimivat oikein hyvin ja kokemus oli jälleen kerran oikein mukava.

Lomani aikana muut työntekijät ovat olleet ahkeroineet loppuun pitkän ja työlään projektin ja saaneet valmiiksi Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmapolitiikan, joka sai hyväksynnän kirkkomuseon johtokunnan kokouksessa kesäkuussa.

Kokoelmapolitiikka on kauan kaivattu tarpeellinen työkalu kokoelmien kartuttamiseen, käyttöön ja hallintaan. Kokoelmapolitiikassa määritellään periaatteet, joiden mukaan toimitaan kokoelmien hoidon ja käytön suhteen ja näin se auttaa arkisessa työssä. Toisaalta se myös avaa museotyön arkea ulkopuolisille, jotka eivät ehkä tule ajatelleeksi niitä kaikkia asioita, joita museokokoelmien hoidossa tulee huomioida.