Taidenäyttelyssä

Olen silloin tällöin päässyt vierailemaan viimeistelyä vaille valmiissa näyttelyssä, jossa teokset on jo ripustettu seinille, mutta teoslaput puuttuvat. Olen kokenut ihanaa vapautta, kun katse ei missään vaiheessa ole voinut siirtyä tutkailemaan teoksen nimeä, tekijää, tekniikkaa tai valmistumisvuotta. Näin itselläni aina käy, vaikka miten olisin päättänyt olla huomioimatta teoslappuja. Jossain vaiheessa on täytynyt antaa periksi kiusaukselle tarkastaa olenko pystynyt tunnistamaan teoksen jonkun tietyn taiteilijan tekemäksi. Onnistuessani veikkauksessa olen saanut hymyillä maireasti omalle erinomaisuudelleni. Epäonnistuessani olen sitten voinut ottaa naamalleni yllätystä ja valaistusta ilmaisevan ilmeen ja ajatella ”Niinpä tietysti, olisihan se minun pitänyt hoksata, kun teoksessa on käytetty sitä ja tätä ja vielä tuotakin jne. jne.” Kun teoslaput puuttuvat kokonaan, on ollut pakko keskittyä kuviin itseensä ja fiilistellä niiden herättämissä tunnelmissa. Voisiko joku joskus järjestää teoslaputtoman näyttelyn?

Alku toimii aasinsiltana aiheeseen, jota olen pari päivää työstänyt. Teen valtakunnalliseen ortodoksiseen aikakauslehteen juttua, jossa kahta Pyhän Sebastianin kuvausta toisiinsa. Teokset ovat esillä Taivaskanavalla –näyttelyssä Kuopion taidemuseossa. Toinen on pieni painokuvaikoni Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmista ja toinen Kuopion taidemuseon kokoelmiin kuuluva Jarmo Mäkilän 1988 maalaama teos San Sebastian, Hirveksi muuttunut poika huutaa salaisuuksien portilla. Kaivoin artikkelia varten esiin taidehistorian perusteoksia sekä tietoja Jarmo Mäkilästä ja hänen tuotannostaan. Ja kylläpä taas silmät avautuivat. Ensi näkemältä hurjalta ja jotenkin epätodelliselta näyttänyt maalaus alkoikin puhutella uudella tavalla. Ja miksi? No siksi, että olin vaivautunut kaivamaan tietoja taiteilijan ajatusmaailmasta, joka näkyy teoksessa monin tavoin. Teos sisältää viittauksia taiteen historiaan sekä kirjallisuuteen. Toisten taiteilijoiden, menneiden aikakausien teosten sekä eri taiteenalojen ennakkoluuloton lainaaminen, yhdisteleminen ja uudelleentulkinta on tyypillistä postmodernille taiteelle, josta Mäkilän teos on hyvä esimerkki. Viittauksia avatessani luin pöydälle kantamistani opuksista antiikin ja renessanssin taidetta käsittelevät sivut. Työpöytä peittyi kirjoista ja pääni höyrysi. Artikkeli on vain lyhyt katsaus näyttelyn teemoihin, mutta sitä työstäessäni sain muistutuksen siitä, miksi aikanaan hakeuduin yliopistoon taiteen historian pariin. Taide on aina sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Taiteen historia on parhaimmillaan aikamatka esi-isiemme elämään ja heidän ajatusmaailmaansa. Parhaimmillaan taiteen visuaalinen puoli sellaisenaan tuottaa minulla nautintoa ja herättää ajatuksia. Taiteen historiaan perehtymisen kautta saan taiteesta irti vielä enemmän. Museoihmisenä ajattelen, että ymmärtääkseen nykyisyyttä ja ehkä vähän tulevaakin, on tiedettävä jotain menneestä. Kiitos siis Pyhälle Sebastianille tästä aikamatkasta, jonka kautta tavoitin fiilikset, joissa leijailin taidehistorian peruskurssin luennoilla vuonna 1997. Tunsin olevani yhtä perhettä Pyhän Sebastianin, Jarmo Mäkilän, Rubensin, Mentegnan ja muiden Sebastiania kuvanneiden taiteilijoiden kanssa. Ah sitä leijailevaa tunnetta, joka syntyy, kun pää täyttyy arkisten ajatusten sijaan vähäksi aikaa suuresta maailman ymmärryksen tunteesta. Terveiset ja kiitokset Heikki Hangalle!

Tulossa vilkas viikonloppu

La 27.3. ja su 28.3. klo 14-16 huhkin taidemuseolla työpajojen merkeissä. Koko perheelle suunnatuissa työpajoissa tutustumme Taivaskanavalla näyttelyyn ja askartelemme pääasiäsmunia eri tekniikoilla. Tässä esimerkkejä 4- ja 6-vuotaiden koehenkilöiden kanssa tekemistäni munista. Mikä innostut, niin ilmoittaudu numeroon 017-182 633. Pääsymaksun lisäksi työpajasta peritään 4 €:n materiaalimaksu.

Eikä tässä vielä kaikki. Lauantaina 27.3. klo 11 alkaen osallistumme Kuopion ortodoksisen seurakunnan myyjäisiin. Tarjolla on mm. punaisia pääsiästuohuksia, kauniita pääsiäsimunia, kaularistejä, kortteja ja kirjallisuutta. Saatavana ovat mm. Arsenin kirjoittama uusi Pääsiäismuna – Ylösnousemuksen symboli –kirja sekä tekstiilikonservaattorimme Leena Säpin toimittama Käspaikka – Muistiliina –kirja.

Teuvoksi Teuvon paikalle

Televisiossa pyörii jos jonkinlaisia sisustusohjelmia. Nyt olen saanut kokeilla miltä tuntuisi olla mukana tällaisessa ohjelmassa, ainakin näin kuvittelen. Tapasin viime viikolla kolmesta opiskelijasta muodostuvan ryhmän. He suorittavat Kuopion muotoiluakatemiassa messu- ja näyttelysuunnitteluopintoja. Opiskelijoiden projektina on remonttimme yhteydessä rakennettavan museopedagogisen tilan suunnittelu. Jokaisella opiskelijalla oli omat suunnitelmansa, jotka kävimme läpi vuorotellen. Olimme ennen tätä keskustelleet yhdessä tarpeistamme ja toiveistamme. Haluaisin, että tilassa yhdistyisi käytännöllisyys ja elämyksellisyys. Minulle tutuksi tulleet työpajatilat ovat muistuttaneet koululuokkia, melko tylsiä siis. Olen myös ihmetellyt tilojen käyttöastetta. Ohjattua työskentelyä ei näissä tiloissa joka hetki tapahdu. Nämä ohjaamattomat ajat tilat ovat sitten tyhjillään ja käyttämättömiä, aikamoista tuhlausta minusta. Toivon, että saamme suunniteltua meidän tilastamme mahdollisimman monikäyttöisen. Tilan tulisi olla helposti muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin: työpajaksi, luentotilaksi, olotilaksi jne.

Oli hienoa istua ja kuunnella ja katsella kolme havainnollista ja kiehtovaa suunnitelmaa. Jokaisessa suunnitelmassa oli oma teemansa, jonka ympärille kokonaisuus oli rakennettu. Yhdessä tilaa hallitsi Bysantin mosaiikit, toisessa oli Karjala-teema käspaikkoineen ja kirkkaine väreineen ja kolmannessa liikuttiin venäläisessä kansaperinteessä ja saduissa. Kaikissa kolmessa oli mukana suunnitelmia värimaailman, ornamentiikan, valaistuksen ja kalustuksen suhteen. Suunnitelmia täydensivät hienot oivallukset, jotka palvelevat toivomustani yhdistää käytännöllisyys ja elämyksellisyys yhtenäiseksi paketiksi. Enemmän en taida nyt teille paljastaa, mutta kurkkimalla kuvia pääsette jyvälle eri suunnitelmien sisällöistä.

Kaikissa suunnitelmissa oli ainesta Teuvoksi (Teuvohan voittaa aina Pienet pintaremontit, eikä syyttä). Sisustusohjelmiin verrattuna tilanteeni on helpompi. Minun ei tarvitse valita yhtä suunnitelmaa, vaan voin poimia parhaat ja minua miellyttävimmät ideat, joita työryhmä ryhtyy jatkotyöstämään.