Syyhyttäviä näyttelyitä

Olemme jalkauttaneet näyttelytoimintamme museotilojemme ulkopuolelle. Valtakunnallisen kirkkotekstiiliviikon yhteydessä viime tiistaina avautunut näyttely Onko kuolema musta vai valkoinen? valottaa kuolemankulttuuria ortodoksisessa perinteessä. Näyttely on rakennettu tunnelmalliseen vanhaan viinikellariin. Tilassa soi ortodoksisia hautausveisuja ja peräseinällä on ortodoksisia hautajaisia esittävä valokuva, joka luo koko näyttelyyn huikean tunnelman. Pääosassa ovat tietenkin aiheeseen liittyvät kirkkotekstiilit. Jotain näyttelyn hienosta tunnelmasta on ehkä aistittavissa tuosta kuvasta. Näyttely on avoinna 5.1.2010 saakka, käykää tutustumassa. Meidän näyttelymme lisäksi Muotoiluakatemiassa on esillä muitakin aiheeseen liittyvä näyttelyitä.

Parhaat ajatukset syntyvät usein yön pimeinä tunteina. Yksi tällainen yöllinen idea on toteutumassa ensivuoden puolella, jolloin toteutamme Kuopion taidemuseon kanssa yhteistyönäyttelyn Taivaskanavalla. Kuopion taidemuseossa aiemmin toimineena tunnen kokoelmia sen verran, että rinnastukset meidän kokoelmiemme kanssa ovat pyörineet jo pitkään mielessäni. Kun esitin ideani taidemuseolaisille sain kuulla, että he olivat miettineet näyttelyä niiden teosten ympärille, joita olin itsekin yöllä mielessäni pyritellyt. Hieno yhteensattuma. Näyttelyn suunnittelulla on tiukka aikataulu, mutta onneksi innostusta riittää. Tässä näyttelyssä yhdistyy kaksi minulle tärkeää asiaa: kuvataide ja ikonit. Näyttelystä tulee upea, olen varma siitä!

Radikaalipuolue nousussa

Taas on äänestyksestä kadonnut yksi prosentti. Vajetta on nyt kokonaisen kahden prosenttiyksikön verran. Voidaanko tämä vielä vyöryttää desimaalien syyksi? Epäilyttävää sanon minä. Radikaalipuolue, eli perusteellisen nimenmuutoksen kannalla olevat, ovat saaneet pitkästä aikaa lisä-ääniä. Hyvä homma!

Kollegoja läheltä ja kaukaa

Museolehtoripäivät Turussa ovat takanapäin. Junamatka molemmin suunnin sujui sukkelaan aina Tampereelle saakka, jolloin Stieg Larssonin dekkarin viimeinen osa päättyi. Turussa on aina mukava käydä. Samoin museoalan kollegoiden tapaaminen ja uusiin tutustuminen on virkistävää. Saimme tietoa oppimisvaikeuksista ja avoimista oppimisympäristöistä. Kuulimme tietysti myös sekä virallisia että epävirallisia katsauksia meneillään olevista ja toteutuneista hankkeista. Oli hienoa kuulla, että meille museolehtoreille on tulossa koulutusta Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja museoliiton suunnalta. Helsingin yliopiston professori Hannu Salmi oli sen verran vakuuttava ja innostava tyyppi, että ainakin tuo Palmenian koulutusta aion kytätä. On hyvä, että järjestetään tilaisuuksia, joissa vaihdetaan kokemuksia ja esitellään toimintaa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että suorat henkilökohtaiset kontaktit erilaisiin asiakasryhmiin ja käytännön työ on opettaa parhaiten. Psykologin koulutus ei ole tarpeen, että voi toteuttaa työpajoja dysfasiapotilaiden kanssa. Avoin suhtautuminen, oma innostus ja etukäteen tapahtunut suunnittelu ryhmän ohjaajan kanssa takaavat hyvät eväät onnistumiselle. Erityisen hauskaa päivillä oli tavata naamatusten blogiani seuraavien ja kommenttejakin antaneiden ihmisten kanssa. Terveisiä vaan Vantaalle ja Porvooseen!

Lähempänä vaikuttavia kollegoita tapasimme koko kirkkomuseon henkilökunnan voimin täällä meidän museossamme. Kuopion museon henkilökunta oli havahtunut siihen, että virkistäytymään ei kannata välttämättä lähteä kovin kauas ja että lähellä olevat kiinnostavat kohteet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Opastimme kollegoitamme huoneissa, jotka on tyhjennetty kaikesta esineistä vitriinejä myöten. Seinille kirjoitetut kysymykset ja ajatukset johdattelivat pohtimaan museotyön luonnetta ja kirkkomuseon tulevaisuutta. Ensimmäisissä kuvissa esiinnymme sekä me kirkkomuseo työntekijät että Kuopion museon väki tieto-elämys –janalla. Janan toisessa päässä on tieto ja toisessa elämys. Tehtävänä oli ottaa kantaa siihen kumpaa asiaa pitää museotyössä tärkeämpänä. Itse seison siellä elämyspuolella. Varmimpia mielipiteistään olivat molempien museoiden konservaattorit, jotka töröttävät tiukasti tiedon suunnalla. Tämä jana oli ehkä liian mustavalkoinen. Olisin sijoittanut mieluusti toisen jalkani tietoon, jos olisin ylettänyt. Mielestäni museoiden tulee tarjota elämyksiä, mutta niiden tarjoamien elämysten tulee perustua tiedolle. Viimeinen hämärä kuva on seinästä, johon kirjoitin erilaisia teemoja, joita olemme pyöritelleet suunnitelmissamme. Vieraat ja me itse ympyröimme seinältä kolme tärkeimpänä pitämäämme asiaa. Museon väen vierailu oli oikein mukava piristys päivään. Kun pienellä porukalla pyöriskelemme uudistuvaan perusnäyttelyyn liittyvien kysymysten kanssa, kohtaamme monia vaaroja. Ulkopuolisten tuomat ajatukset ja huomiot ovat monessa mielessä hyödyllisiä. Ne herättävät meidän katsomaan asioita ja kokonaisuutta museokävijän silmin ja tuovat uusia näkökulmia, joita emme ole välttämättä tullet ajatelleeksikaan.

Desimals to animals

Äänestyksen kadonnut prosentti johtuu tietysti desimaaleista. Vaikka kadonneelle prosentille on olemassa järkevä selitys, minua se ärsyttää silti. Jos prosentti on kadonnut, niin on täällä tehty vastaavasti löytöjä. Rakennuksemme ympärille on tämän viikon aikana kaivettu vallihauta. Porat jyllää ja välillä räjähteleekin. Kaivauksista on tehty arkeologinen löytö: vanha öljytynnyri, joka näkyy tuossa kuvassa. Aika hieno, eikö totta? Nojaamaan asetettu lapio viimeistelee hienon kokonaisuuden.

Lupasin kertoa sadutuskeikkojen jälkeisistä fiiliksistäni. Olen vieraillut kahden viikon aikana invalidiliiton asukkaiden, monisairaiden vanhusten, dementoituneiden, sekä eri ikäisten koulaisten luona. Kaiken kaikkiaan olen tavannut 78 uutta ihmistä. Sadutuskirjani on täyttynyt lapsuuden muistoista, lemmikkieläintarinoista ja toinen toistaan villeimmistä seikkailuista. Keikkapäivät olivat työntäyteisiä, mutta aivan ihania. Olin ajatellut, että sadutusviikkojen jälkeen olen puhkipoikkirikki. Kävikin aivan päinvastoin. Sain tapaamistani ihmisistä virtaa ja iloista mieltä. Jokaisessa paikassa minut otettiin lämpimästi vastaan. Oli ihana nähdä miten ihmiset innostuivat ja tempautuivat tarinoiden maailmaan. Kyllä kannatti!