Munamaalauskuumetta

Olin keskiviikkona Jyväskylässä käsityön museossa toisessa Avaamo-tapaamisessa. Tällä kerralla testasimme Thinking aloud -metodia, jonka avulla kerätään asiakkaiden kokemuksia museokäynnistä. Olin lukenut tästä menetelmästä etukäteen ja nyt oli hienoa päästä testaamaan sitä itse. Seurasimme yhden työporukan vierailua museossa. Heitä kierrätettiin näyttelyssä, käytettiin museon takahuoneissa ja loppuhuipennuksena heillä oli luvassa munamaalaustyöpaja, jonka ohjasi Sveta Peura.

Minun piti pari viikkoa sitten osallistua slovakialaiselle munamaalauskurssille tässä samaisessa käsityön museossa. Sairastumisen takia en kuitenkaan päässyt kurssille ja olin siitä aivan onneton. Toipilaana sitten etsiskelin netistä kaikenlaisia munamaalausohjeita ja löysin pari houkuttelevaa pisankamaalaukseen johdattelevaa opetusvideota ja munamaalauskuumeeni nousi tulikuumaksi. Tällä Avaamo-tapaamisella yritin hillitä itseäni ja keskittyä tehtävääni ryhmän seuraajana, mutta rehellisenä ihmisenä tunnustan, että pisankatekniikan opetus vei välillä koko huomioni. Tässä taas hieman kuvareportaasia. Itse en siis päässyt vielä kokeilemaan, mutta materiaali- ja työkalutilaus on tehty ja munamaalaustyöpajan perustamissuunnitelmat on tehty. Tavoitteenani on saada Sveta ohjaamaan kurssia tänne kirkkomuseolle viimeistään ensi keväänä.

Sveta näyttää miten vahaa sulatetaan munan pinnalle. Vahalla tehdään koristekuviot ja sitten muna pistetään värikylpyyn. Homma muistuttaa siis batiikkivärjäämistä.


Svetan tekemästä esimerkkisarjasta selviää millaisia värjäysvaiheita yksi muna voi käydä läpi.


Munat värikylvyssä


Näin upeita munia ensikertalaisilta syntyi. Pakko on päästä itse kokeilemaan ja pian!


Ehkä on ihan hyvä, etten vielä ole itse päässyt nyhräämään näiden munien kanssa. Kokeilin pari päivää sitten rukousnauhan tekoa. Harjoittelijamme Jatta on opetellut monimutkaisen solmun tekoa ja tein itse yhden solmun sillä seurauksella, että hartiani on ihan jumissa ja oikeata kättä pakottaa. En ymmärrä miten pystyn saamaan aikaiseksi koko nauhan. Yritän rennommalla mielellä ensiviikolla.

Kaikkien näiden mukavien munamaalaus-, kultaus- ja käspaikkahommien lisäksi olen tietysti tehnyt muitakin töitä. Ettette siellä luule, että askartelen paskartelen täällä kaiket päivät. Kirjallisista töistä vaan ei ole niin hauska raportoida eikä niistä saa mukavia kuvia. Yhdestä isosta jutusta kuitenkin kerron. Työn alla pitkään ollut kokoelmapolitiikka alkaa olla pilkunviilauksia vaille valmis ja näyttää siltä, että se saataisiin julkaistua ennen kesälomia.

Pääsiäispaketteja

Pääsiäinen on ovella ja juhla näkyy ja tuntuu talossamme monin eri tavoin. Lahjojen antaminen ei kuuluu pääsiäisperinteeseen, mutta siitä huolimatta olemme saaneet paketin. Paketti on päällystetty muovilla ja sen sisällä valmistuu monimuototilamme. Olen ryhtynyt valmistautumaan paketin avautumiseen valmistelemalla syksylle erilaisia työpajoja.




Tässä kuvareportaasi muutamista ideoista ja tekniikoista, joita tulen jatkossa ohjaamaan. Tässä aluksi harjoittelen pienen käspaikan tekemistä. Idea minikäspaikasta on syntynyt tekstiilikonservaattorimme päässä ja tämä malli, jota teen on Jatan käsialaa. Sain kotiläksyksi tehdä käspaikan loppuun tulevan viikonlopun aikana.



Seuraavaksi testasin Jatan tekemää haitarikirjan ohjetta. Hyvin oli ohjeet tehty ja valmista tuli.





Sitten lopuksi oman intohimoni pariin, eli kultaukseen. Ostin taannoin Helsingin reissulla kullan ja hopean väristä lyöntimetallia ja tänään päällystin yhden kananmunan ja kipsifiguurin.






Kokeilin myös tehdä sabluunan avulla koristekuviota vanhan kirjan kanteen. Se meni plörinäksi. Luulen tietäväni syyn. Laitoin mikstionin (johon kulta kiinnitetään) suoraan pahville enkä sen alle mitään muuta pohjustetta. Ikonissa mikstionin alle laitetaan oksalakkaa, joka kovettaa pinnan ja näin olisi varmasti tässäkin pitänyt toimia. Oksalakkaostoksille siis, sillä aion onnistua tässä!



Lyöntimetallin työstä oli huomattavasti helpompaa kuin oikean kullan kanssa vehtaaminen. Lyöntimetalli on paljon paksumpaa ja jämäkämpää. Ei lähde lentoon niin helposti eikä sen kanssa hirvitä niin, kun lentoon lähtevissä ja pilalle menneissä yrityksissä ei tuhlaannu montakaan senttiä toisin kuin oikean kullan kanssa.

Ömeising reis II

Kuopion kulttuuriväki on pistänyt hynttyyt yhteen liikuntapuolen ihmisten kanssa ja järjesti taas näin kevään korvalla ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoiden Ömeising reis –tapahtuman, joka kokosi yhteen yli 130 opiskelijaa. Viola Rantasikalan ohjauksessa he harjoittelivat pienen kohtauksen näytelmästä teatterilla, musiikkikeskuksella oli luvassa sävellyksen tekeminen ja sen nauhoittaminen, taidemuseolla etsittiin alusvaatteita, Valkeisenlammella oli luvassa polkuautokilpailu ja kaupungintalolla piti tehdä keppihevonen ja suorittaa sillä pieni tehtävärata. Mis Kuopio toimi tapahtuman emäntänä ja juonsi yhdessä Violan kanssa kinkereiden loppuhuipennuksen ravintola Introssa.

Keppihevostyöpaja oli kirkkomuseon vastuulla ja se toteutettiin yhdessä palveluneuvoja Päivi Virosen kanssa. Tämä rasti, kuten kaikki muutkin, oli taas oikein onnistunut. Keppihevosista tuli joukkueiden maskotteja, jotka nimettiin. Kuulin, että niille sävellettiin lauluja ja sepitettiin elämäkertoja. Kivaa siis oli. Tässä muutamia harjoittelijamme Jatan (hän kantoi päävastuun rastin ohjaamisesta) ottamia kuvia rastiltamme sekä palautetta, jota sain sähköpostiini tapahtuman jälkeen.





Mis Kuopio (Johanna Keinänen) kävi tekemässä lyhyen raportin hevoshommasta. Raportit eri rasteilta nähtiin koosteena illan lopputapahtumassa.



Renkaan läpi pujottelua


Vesiesteen ylitys toteutettiin monin eri tyylein.

Ja tässä ne palautteet:

Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi.Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

SAVOTTAlta myös iso käsi kaikille järjestäjille ja tapahtumassa mukana olleille! Illan aikaan tullut opiskelijapalaute oli ylitse pursuavaa.Viola ei ole vastannut soittopyyntöihin, joten pitää varmaan taas odottaa ja unelmoida vuoden ajan ;-)
Vuoden 2012 Ömeising Reisiä odotellessa....

Kiitokset myös ylioppilaskunnan puolelta, muutama tuutori on päivän mittaan tullut kehumaan eilistä meininkiä. Järjestelyt olivat selkeästi suurella sydämellä ja ammattitaidolla hoidettu, kiitos kaikille mukana olleille.

Kiitokset myös Intron puolesta. Vaikkei eilinen ilta työhön ja vaivaan nähden näin yrittäjän näkökulmasta nyt kovin kannattava ollutkaan, olemme mielellämme ensi vuonnakin mukana. Syy tähän on selkeä: eilen oli iltatapahtumassa tosi hyvä meininki. Oli kiva olla mukana.

Tapasin ohimennen tuossa Viola Rantasikalaa ja hän pyysi kauttani välittämään lämpimät yhteistyöterveiset kaikille! Oli kuulemma "lämmintä ja järkyttävän hienoa olla lähellä opiskelijoita ja yhteistyökumppaneita".Viola pyysi myös välittämään vielä pääsiäistervehdyksensä teille (?!) : "Narsissit kukkii ja niin Minäkin" . Mitä lie tarkoittanut.

Meillä hyristiin töissä vielä tänäänkin hymyssä suin eilisen muistoissa.
Teatterilla teemme koonnin pisteemme toimivuudesta ja kehitysideoista ja tuomme ne mukanamme yhteiseen palautesessioon toukokuussa!

Kiitos myös Mis Kuopion puolesta-hieno meininki oli!

Parahin, loistava Ööööömeising Reis -tiimi! Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi. Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

Tylsää tässä hauskuudessa oli se, että en itse päässyt paikalle. Vietin tämän illan sairaana kotosalla… plääh.

Ystävät on kivoja

Kirkkomuseo on saanut ystäväyhdistyksen, ou jee! Museoiden ystäväyhdistysten perusperiaatteena on, että aloite niiden perustamiseen tulee museon ulkopuolelta ja samoin niiden toiminta ei ole museojohtoista. Tästä syystä olenkin erittäin iloinen siitä, että olemme saaneet oman ystäväyhdistyksen. Tukiverkostomme vahvistuu ja se lämmittää mieltä.

Tässä lyhykäisyydessään virallisin sanoin:

Kuopiossa sijaitseva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on saanut toimintansa tueksi ystäväyhdistyksen. Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja tukea ortodoksista kirkkomuseota ja sen toimintaa sekä lisätä tietoa ortodoksisesta kirkkotaiteesta ja -kulttuurista. Yhdistys järjestää luentoja ja seminaareja, tukee kirkkomuseon tutkimus-, konservointi-, julkaisu-, ja näyttelytoimintaa sekä pedagogista työtä. Lisäksi yhdistys avustaa kirkkomuseota kokoelmien kartuttamisessa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään sekä yksityisiä henkilöitä että yhteisöjä.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n hallituksen puheenjohtajan toimii Kelan pääjohtajan toimesta vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt Jorma Huuhtanen. Hänen lisäkseen ystäväyhdistyksen perustajajäseniä ovat myös Svenska kulturfondenin johtaja Berndt Arell, rouva Riitta Broman, Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ja palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas.

Ystäväyhdistys rekisteröitiin 20.7.2010. Kyseisenä päivänä ortodoksinen kirkko viettää profeetta Elian päivä. Perustamispäivän mukaan profeetta Elia on valittu yhdistyksen suojelupyhäksi.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on Länsi-Euroopan merkittävin ortodoksinen kirkkomuseo, joka kuuluu Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Kirkkomuseo perustettiin Kuopioon 1957. Se jatkaa Valamon luostariin 1911 perustetun Muinaismuistokokoelman toimintaa.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Jorma Huuhtanen, jorma.huuhtanen@gmail.com, p. 0400 222 717
sihteeri Riitta Kaverinen, riitta.kaverinen@gmail.com, p. 050 3363654