Evakuointikuvia kaivataan

Kirkkomuseon kuvakokoelma sisältää kymmeniä tuhansia dokumentteja Suomen ortodoksisten seurakuntien toiminnasta, henkilöistä ja rakennuksista. Suurin osa kuvista on otettu luovutetun alueen Karjalasta. Kuvakokoelma muodostaa merkittävän todistusaineiston menetetyn Karjalan kulttuuriperinnöstä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvulta. Kokoelmamme ovat siis hyvin laajat monessa mielessä ja ne ovat hyvä lähde uutta perusnäyttelyämme ajatellen. Vaikka välillä runsaus aiheuttaa valinnan vaikeutta. Rajaaminen on vaikeaa.

Vaikka kuvia ja muutakin aineistoa on paljon, löytyy meiltä myös puutteita. Tähän alkuun valitsemani kuva esittää evakuointia odottelevia munkkeja Valamon luostarista. Kuva on yksi harvoista evakuointia esittävistä valokuvistamme. Kaipaammekin käyttöömme vanhoja kuvia, jotka liittyvät talvi- ja jatkosodan evakuointeihin. Kuvat, joissa käsitellään niin yksityisihmisten kuin kirkon omaisuuden evakuointia, evakkotaivalta sekä asuttamista Kanta-Suomeen, ovat tervetulleita. Olemme kiinnostuneita sekä paperikuvista että sähköiseen muotoon tallennetuista kuvista. Kuvia ei tarvitse luovuttaa kirkkomuseon omistukseen.

Jos muistat, että vanhoissa albumeissa tai vintin kätkössä olevassa pahvilaatikossa saattaisi olla tällaisia kuvia, niin pyydän sinua tarkastamaan asian ja ottamaan yhteyttä museoassistentti Marke Penttiseen, marke.penttinen@ort.fi, p. 0206 100 263.

Pyhät nukkujat

Nyt löytyi minulle läheiset pyhät, joiden muistoa aion tänään ja tulevana viikonloppuna kunnioittaa. Hyvää viikonloppua ja kauniita unia kaikille!



Kuva: Ortodoksiviesti

Ortodoksinen kirkko viettää tänään Efesoksen pyhien nukkujien juhlaa. Lisätietoa heistä löydät täältä.

Juhlat vaan jatkuu

Osa meidän pienestä työporukastamme on taivaltanut tänne Karjalankadulle jo vuosien ajan. Museoassistentillemme työrupeama kirkkomuseossa on venynyt 20 vuoden mittaiseksi. Tämän juhlan kunniaksi lounastimme yhdessä hieman normaalia hienommin kipuamalla Puijon torniin. Lautaselle ilmestynyt kuha oli todella hyvää ja maisemat tietysti aivan mahtavat. Sää oli kirkas ja kauniin syksyinen.



Tutustuimme tietysti myös tornin myymälään ja ostoksiakin taisi joku meistä tehdä. Nämä lasit jäivät kyllä vielä myymälään.



Jatkuvan juhlinnan lomassa tietysti töitäkin paiskitaan. Värimatkakokonaisuus on jo toteuttamista vaille valmis. Vierailin koululla alkuviikosta tutustumassa tiloihin ja laitteisiin ja opettajaan. Heti syysloman jälkeen maanantaina sitten tapaan oppilaat.

Kirkkomuseosta on saatavilla lainaksi erilaisia opetuspaketteja. Sadutuksen ympärille rakennetut kokonaisuudet ovat taas ajankohtaisia. Ryhdyn valmistautumaan päiväkotien ja koulujen henkilökunnalle pidettäviin koulutuspäiviin, jotka pidämme yhdessä teatterikuraattori Virpi Rautsialan ja käsityöihme Päivi Vornasen kanssa heti syyloman jälkeen. Olen muokannut kaksi sadutussalkkua siten, että ne soveltuvat hyvin myös vanhusten ja muistisairaiden käyttöön. Keväällä tämän porukan kanssa työskenteleville suunnattu koulutuksemme tuottaa nyt hedelmää. Harjulan sairaalassa käytössä ollut salkku on nyt täydentynyt monista muisteluista. Tarinoista ja salkun lainaajan kommenteista päätellen muistelut ovat olleet monin tavoin antoisia ja koskettavia hetkiä.

Salkkuun kuuluu mm. vanha Lottahattu sekä sotilashattu. ”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen… Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos jatkaa tarinaa, se päättyy kyyneliin.”

Kellastunut ylioppilaslakki toi mieleen mukavia muistoja. ”Itselläni ei ole ylioppilashattua. Lapset on ylioppilaita. Juhlat pidettiin kotona. Väkeä oli tädit ja serkut ja enot. Itse leivoin karjalanpiirakat. Kakkua en muista tekikö sisaren tyttö. Kevät oli valoisaa mukavaa aikaa.”

Tänään mm. erilaisia hattuja sisällään pitävä muistelusalkku lähtee lainaksi Suonenjoelle.

Merkkipäivä

On se kiva, kun syntymäpäivän juhlinnan voi aloittaa jo aamusta. Työpöydälle oli ilmestynyt kortti valokuvaajana (ja monena muuna) meillä olleelta Hennalta, joka ei oman tapansa mukaisesti ollut tyytynyt valmiiseen korttiin, vaan väkertänyt luomuksen itse. Ihan punastutti nähdä millaisia sanoja ja lausahduksia hän oli korttiini valinnut.



Eikä tässä vielä kaikki. Iltapäivän kahvihetken teki juhlavaksi uusi keittokirja, joka oli valittu minulle, koska minulla on lusikka aika monessa sopassa yhtä aikaa... sekä muhkea leipä, jota lähden piakkoin kotiin mutustelemaan.



Lämmin kiitos työkavereille (entisille ja nykyisille)!

Värimatka lähestyy 2

Hiomattomien ja raakamuodossa olevien mineraalipalasten löytäminen kohtuuhintaan on osoittautunut aika hankalaksi. Etsivä kuitenkin tekee löytöjä. Tässä tapauksessa löysin Kuopion ja Jyväskylän välillä sijaitsevalta persoonalliselta taukopaikalta Tiinan tuvalta malakiittia. Ostin sitä keväällä muutaman palan mukaani ja tein edellisessä postauksessani sepostamani kokeilut tällä malakiitilla. Kun materiaali osoittautui oivalliseksi pyysin Tiinan tuvan ohi ajavaa työkaveriani penkomaan putiikin pihamaalla olevasta muovilaatikosta kaikki vihreät möhkäleet matkaansa. Tässä hänen tuomansa tuliaiset, joilla pötkitään pitkälle.



Toisen löydön tein sitten Kuopiosta, Kuopion luonnonteteen musolta (näin museon nimi oli lyhennetty ovikellon yhteydessä olevaan lappuseen). Olemme saaneet tänne Kuopion museoväkeen mukavan lisäyksen ja uuden tuttavuuden avulla sain lainaan muutamia Murex-sukuun kuuluvia kotiloita. Kiitos siis Marille ja Jukalle! Kullankallista purppuraa valmistettiin aikanaan tietystä Murex-kotiloista. Nämä eivät varmaankaan ole niitä kotiloita, joista purppura valmistettiin, mutta samaan sukuun kuuluvia kuitenkin. Ulkonäkö (humanistin mielestä) on hyvin samanlainen ja nämä lainat täydentävät hienosti värimatkaan liittyvää opetusmateriaaliani.



Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka lainaisi minulle kasan kokenillinkilpikirvoja, niin haaveilemani paketti alkaisi olla valmis. Näistä ötököistä valmistetaan karmiininpunaista väriainetta, joka tunnetaan lisäaineena E120. Väriä käytetään nykyään esim. elintarviketeollisuudessa ja kosmetiikassa. Kuvan oikeanpuoleisissa tuotteissa tätä väriä löytyy ja vasemmanpuoleisista ei. Toisessa keksipakkauksessa mainostetaan, että siinä on käytetty 100% luonnonvärejä. Onhan kirvavärikin luonnonväri, mutta näissä kekseissä se on korvattu punajuuresta valmistetulla värillä. Rahkapurkit söin kummatkin tyhjäksi itse. Punajuurella värjätty mansikkarahka oli parempaa. Luulen, että väriaineen sijaan makuun vaikutti se, että mansikka ei olut kevyttuote.



Nyt kaikki kirvojen omistajat, ottakaa yhteyttä!