keskiviikko 22. joulukuuta 2010

torstai 16. joulukuuta 2010

Alan vaihto?

Sain eilen kirjeen, joka oli osoitettu Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen seurakuntapuutarhurille. Vaikka välillä työni tuntuu puurtamiselta, niin en kuitenkaan ole ajatellut heittää kirvestä kaivoon ja vaihtaa alaa. En varsinkaan puutarhuriksi. Puutarhurin homma olisi varmasti ihana, mutta minusta ei olisi siihen. Pidän kyllä luonnosta ja ulkoilmasta, mutta tunnistan lähinnä voikukan ja päivänkakkaran. Kaikki havupuut on minulle kuusia.

Kirjeen päätyminen minulle johtunee siitä, että olen ollut aktiivisesti mukana rakennuksemme pihasuunnittelussa. En niinkään istutuksien osalta, vaan huolehtimassa saavutettavuuden parantamisesta, jossa pihamaa on keskeisessä osassa. Museolehtorin työnkuvaan kuuluu paljon asioita enkä pane pahakseni tätä puutarhurin titteliä, vaikka sen alan ammattilaisilla voisi olla jotain sanomista asiaan.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Kivilintu

Kesällä asuntomessuilla ja taidetorilla aloittamani mosaiikkilintu alkaa uhkaavasti valmistua. Olin viimeviikolla Siilinjärvellä mosaiikki-ikonikerho Petroksen kurssilla, jonne opettajaksi jälleen kerran saatu taiteilija Juri Jarin. Hänen hyppysissään kivistä syntyy todellista mosaiikkitaidetta ja me oppilaat saimme nauttia osaavasta ohjauksesta ja mukavasta seurasta. Tässä kuvareportaasi työni etenemisestä.




Kesällä naputin kivet ja tein suunnitelman vahapohjalle. Nyt ohjelmassa oli kivien siirtäminen lopulliselle pohjalle. Tällä kertaa pohjana toimi saumauslaasti, jota levitettiin muoviverkolle vajaan sentin mittainen kerros aina pieni määrä kerrallaan. Sitten siirsin kivet pinseteillä tälle lopulliselle pohjalle. Saumauslaasti pysyi aika pitkään kosteana, joten suurta hoppua ei ollut.






Vielä kehykset ja viimeistely puuttuvat.



Siilinjärven kirkon alakerta toimii mosaiikki-ikonikerho Petroksen työtilana. Hyllyt notkuu kivistä, laatoista ja Italiasta ja Venäjältä tuodusta smaltista.





Oso alasin on tarpeen isojen murikoiden kanssa.



Tällä kovametallikärkisellä alasimmella ja kovametallivasaralla kivet pilkotaan pieniksi.



Pirkko on herrastaja omassa luokassaan. Hänen hyppysissään materiaali kuin materiaali löytää uuden muodon. Harmi, että tässä kuvassa Pirkon mosaiikki sattuu olemaan suurimmaksi osaksi tuon lautasen alla. Aina ei voi onnistua. Pirkko onnistuu, mutta minä kuvaajana en.



Tätä vahalle toteutettua Maria Egyptiläisen ikonia Heikki on tehnyt jo yli viisi vuotta. Teoksen pitäisi valmistua pian, sillä se on tulossa Lapinlahden taidemuseossa 25.2. avattavaan Kirkkautta kohti -näyttelyyn.

torstai 25. marraskuuta 2010

kala kuivalla maalla

Alkuviikko meni kiireisissä, mutta antoisissa merkeissä. Maanantaina pidin viimeisen värimatka-vierailun Puijonsarven koululla ja tiistai meni Helsingissä Avara museo –hankkeen tiimoilla. Hanke keskittyy aikuisille suunnattuun museopedagogiikkaan ja luvassa on pienryhmätyöskentelyä. Siis toimintaa, ei pelkkää seminaareissa istumista. Tämä on hyvä, erittäin hyvä juttu! Keskiviikkona olin sitten kertomassa Siilinjärven kunnantalolla ikoneista ja sekin visiitti oli oikein mukava ja onnistunut. Päivän päätteeksi oli vielä luvassa Sarka-hankkeen järjestämät maakuntatreffit, joiden kautta löytyi mielenkiintoisia ihmisiä joiden kanssa sovimme paristakin yhteistyökuviosta. Näistä kaikista olin ajatellut hehkuttaa ja kertoa enemmän tässä kirjoituksessa, kunnes…

Sain tietää Valamon luostarissa pidetyn kirkolliskokouksen päätöksestä: Kirkon keskusrahaston vuoden 2011 tulo- ja menoarvioon ei sisällytetä kirkkomuseon peruskorjausinvestointia.

Mitä tämä tarkoittaa museon ja meidän henkilökunnan kannalta? Miten tähän päädyttiin? Mitä meiltä odotetaan? Miksi museo on edes olemassa? Miten kuljemme tästä eteenpäin? Nyt on semmoinen olo, että vastaan kaikkiin että Who cares ja lähden kotiin.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Älä osta mitään


Ostaako vaiko eikö ostaa? Siinä vasta pulma. Joulun aikaan liitetty ostohysteria voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Älä osta mitään -päivänä on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa suhdetta joululahjoihin, ostamiseen ja kulutukseen yleensä. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo ja Kuopion taidemuseo tarjoavat mahdollisuuden ekologisten joululahjojen tekemiseen. Kuopion taidemuseossa pe 26.11. klo 9-15 järjestettävässä maksuttomassa työpajassa annetaan vanhoille diakehyksille uusi elämä rintakoruna, avaimenperänä tai jääkaappimagneettina.

Päiväkoti- ja kouluryhmien toivotaan ilmoittautuvan etukäteen minulle 24.11. mennessä p. 0206 100 264, marja.louni@ort.fi

tiistai 26. lokakuuta 2010

Evakuointikuvia kaivataan



Kirkkomuseon kuvakokoelma sisältää kymmeniä tuhansia dokumentteja Suomen ortodoksisten seurakuntien toiminnasta, henkilöistä ja rakennuksista. Suurin osa kuvista on otettu luovutetun alueen Karjalasta. Kuvakokoelma muodostaa merkittävän todistusaineiston menetetyn Karjalan kulttuuriperinnöstä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvulta. Kokoelmamme ovat siis hyvin laajat monessa mielessä ja ne ovat hyvä lähde uutta perusnäyttelyämme ajatellen. Vaikka välillä runsaus aiheuttaa valinnan vaikeutta. Rajaaminen on vaikeaa.

Vaikka kuvia ja muutakin aineistoa on paljon, löytyy meiltä myös puutteita. Tähän alkuun valitsemani kuva esittää evakuointia odottelevia munkkeja Valamon luostarista. Kuva on yksi harvoista evakuointia esittävistä valokuvistamme. Kaipaammekin käyttöömme vanhoja kuvia, jotka liittyvät talvi- ja jatkosodan evakuointeihin. Kuvat, joissa käsitellään niin yksityisihmisten kuin kirkon omaisuuden evakuointia, evakkotaivalta sekä asuttamista Kanta-Suomeen, ovat tervetulleita. Olemme kiinnostuneita sekä paperikuvista että sähköiseen muotoon tallennetuista kuvista. Kuvia ei tarvitse luovuttaa kirkkomuseon omistukseen.

Jos muistat, että vanhoissa albumeissa tai vintin kätkössä olevassa pahvilaatikossa saattaisi olla tällaisia kuvia, niin pyydän sinua tarkastamaan asian ja ottamaan yhteyttä museoassistentti Marke Penttiseen, marke.penttinen@ort.fi, p. 0206 100 263.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Pyhät nukkujat

Nyt löytyi minulle läheiset pyhät, joiden muistoa aion tänään ja tulevana viikonloppuna kunnioittaa. Hyvää viikonloppua ja kauniita unia kaikille!



Kuva: Ortodoksiviesti

Ortodoksinen kirkko viettää tänään Efesoksen pyhien nukkujien juhlaa. Lisätietoa heistä löydät täältä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Juhlat vaan jatkuu

Osa meidän pienestä työporukastamme on taivaltanut tänne Karjalankadulle jo vuosien ajan. Museoassistentillemme työrupeama kirkkomuseossa on venynyt 20 vuoden mittaiseksi. Tämän juhlan kunniaksi lounastimme yhdessä hieman normaalia hienommin kipuamalla Puijon torniin. Lautaselle ilmestynyt kuha oli todella hyvää ja maisemat tietysti aivan mahtavat. Sää oli kirkas ja kauniin syksyinen.



Tutustuimme tietysti myös tornin myymälään ja ostoksiakin taisi joku meistä tehdä. Nämä lasit jäivät kyllä vielä myymälään.



Jatkuvan juhlinnan lomassa tietysti töitäkin paiskitaan. Värimatkakokonaisuus on jo toteuttamista vaille valmis. Vierailin koululla alkuviikosta tutustumassa tiloihin ja laitteisiin ja opettajaan. Heti syysloman jälkeen maanantaina sitten tapaan oppilaat.

Kirkkomuseosta on saatavilla lainaksi erilaisia opetuspaketteja. Sadutuksen ympärille rakennetut kokonaisuudet ovat taas ajankohtaisia. Ryhdyn valmistautumaan päiväkotien ja koulujen henkilökunnalle pidettäviin koulutuspäiviin, jotka pidämme yhdessä teatterikuraattori Virpi Rautsialan ja käsityöihme Päivi Vornasen kanssa heti syyloman jälkeen. Olen muokannut kaksi sadutussalkkua siten, että ne soveltuvat hyvin myös vanhusten ja muistisairaiden käyttöön. Keväällä tämän porukan kanssa työskenteleville suunnattu koulutuksemme tuottaa nyt hedelmää. Harjulan sairaalassa käytössä ollut salkku on nyt täydentynyt monista muisteluista. Tarinoista ja salkun lainaajan kommenteista päätellen muistelut ovat olleet monin tavoin antoisia ja koskettavia hetkiä.

Salkkuun kuuluu mm. vanha Lottahattu sekä sotilashattu. ”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen… Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos jatkaa tarinaa, se päättyy kyyneliin.”

Kellastunut ylioppilaslakki toi mieleen mukavia muistoja. ”Itselläni ei ole ylioppilashattua. Lapset on ylioppilaita. Juhlat pidettiin kotona. Väkeä oli tädit ja serkut ja enot. Itse leivoin karjalanpiirakat. Kakkua en muista tekikö sisaren tyttö. Kevät oli valoisaa mukavaa aikaa.”

Tänään mm. erilaisia hattuja sisällään pitävä muistelusalkku lähtee lainaksi Suonenjoelle.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Merkkipäivä

On se kiva, kun syntymäpäivän juhlinnan voi aloittaa jo aamusta. Työpöydälle oli ilmestynyt kortti valokuvaajana (ja monena muuna) meillä olleelta Hennalta, joka ei oman tapansa mukaisesti ollut tyytynyt valmiiseen korttiin, vaan väkertänyt luomuksen itse. Ihan punastutti nähdä millaisia sanoja ja lausahduksia hän oli korttiini valinnut.



Eikä tässä vielä kaikki. Iltapäivän kahvihetken teki juhlavaksi uusi keittokirja, joka oli valittu minulle, koska minulla on lusikka aika monessa sopassa yhtä aikaa... sekä muhkea leipä, jota lähden piakkoin kotiin mutustelemaan.



Lämmin kiitos työkavereille (entisille ja nykyisille)!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Värimatka lähestyy 2

Hiomattomien ja raakamuodossa olevien mineraalipalasten löytäminen kohtuuhintaan on osoittautunut aika hankalaksi. Etsivä kuitenkin tekee löytöjä. Tässä tapauksessa löysin Kuopion ja Jyväskylän välillä sijaitsevalta persoonalliselta taukopaikalta Tiinan tuvalta malakiittia. Ostin sitä keväällä muutaman palan mukaani ja tein edellisessä postauksessani sepostamani kokeilut tällä malakiitilla. Kun materiaali osoittautui oivalliseksi pyysin Tiinan tuvan ohi ajavaa työkaveriani penkomaan putiikin pihamaalla olevasta muovilaatikosta kaikki vihreät möhkäleet matkaansa. Tässä hänen tuomansa tuliaiset, joilla pötkitään pitkälle.



Toisen löydön tein sitten Kuopiosta, Kuopion luonnonteteen musolta (näin museon nimi oli lyhennetty ovikellon yhteydessä olevaan lappuseen). Olemme saaneet tänne Kuopion museoväkeen mukavan lisäyksen ja uuden tuttavuuden avulla sain lainaan muutamia Murex-sukuun kuuluvia kotiloita. Kiitos siis Marille ja Jukalle! Kullankallista purppuraa valmistettiin aikanaan tietystä Murex-kotiloista. Nämä eivät varmaankaan ole niitä kotiloita, joista purppura valmistettiin, mutta samaan sukuun kuuluvia kuitenkin. Ulkonäkö (humanistin mielestä) on hyvin samanlainen ja nämä lainat täydentävät hienosti värimatkaan liittyvää opetusmateriaaliani.



Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka lainaisi minulle kasan kokenillinkilpikirvoja, niin haaveilemani paketti alkaisi olla valmis. Näistä ötököistä valmistetaan karmiininpunaista väriainetta, joka tunnetaan lisäaineena E120. Väriä käytetään nykyään esim. elintarviketeollisuudessa ja kosmetiikassa. Kuvan oikeanpuoleisissa tuotteissa tätä väriä löytyy ja vasemmanpuoleisista ei. Toisessa keksipakkauksessa mainostetaan, että siinä on käytetty 100% luonnonvärejä. Onhan kirvavärikin luonnonväri, mutta näissä kekseissä se on korvattu punajuuresta valmistetulla värillä. Rahkapurkit söin kummatkin tyhjäksi itse. Punajuurella värjätty mansikkarahka oli parempaa. Luulen, että väriaineen sijaan makuun vaikutti se, että mansikka ei olut kevyttuote.



Nyt kaikki kirvojen omistajat, ottakaa yhteyttä!

torstai 30. syyskuuta 2010

Värimatka lähestyy

Olen pikkuhiljaa valmistautunut värejä koskevaan pilottiprojektiini, jonka pääsen toteuttamaan Puijonsarven koulun seiskaluokkalaisten kanssa. Pitkän tähtäimen suunnitelmanani on, että museomme voisi tarjota värimatkakierroksia uudessa perusnäyttelyssämme. Kokoelmistamme löytyy paljon esineitä (ikoneita) sekä tietysti hurja määrä tekstiilejä, joiden kautta voi tutustuttaa ihmisiä värien historiaan, värien valmistamiseen ja erilaisiin värjäystekniikoihin. Kierroksen yhteydessä olisi mahdollista työpajatoiminnan mahdollistavassa uudessa monimuototilassamme työskennellä värien parissa. Kokeilla mineraalivärien valmistamista, kasviväreillä värjäämistä tms.

Puijonsarven koululaiset toimivat koeryhmänä. Heidän kanssaan en vielä pääsen kiertelemään museossa, mutta tutustumme värien historiaan kuvamateriaalin avulla. Kokeilemme mitä maaväreille tapahtuu, kun niitä poltetaan ja miten mineraalivärejä valmistetaan. Lopuksi teemme pienen maalaustehtävän väreillä, jotka olemme aiemmilla tunneilla itse valmistaneet.

Tätä varten tein kokeiluja työhuoneessani ja säälin samalla työkavereitani. Kivien paukuttaminen ei tuskien heitä häirinnyt, olemmehan tottuneet täällä pitkään ahertaneiden työmiesten aiheuttamaan meluun. Mineraalivärin hiertämisestä sen sijaan kuuluva kirskuva ääni saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä. Täytyykin muistaa varmistaa, että oppilailla on käytössään kuulosuojaimia, kun kokeilemme hommaa koululla.

Tässä kuvasarja, josta selviää miten mineraalimurikasta saadaan aikaan väriä.



Työ aloitetaan lohkaisemalla palanen mineraalimurikasta kovametallikäkisellä vasaralla. Tässä tapauksessa myös alasimen kärki on kovametallia. Malakiitti, jota työstin oli sen verran pehmeää, että se olisi ehkä pilkkoontunut tavallisellakin vasaralla.



Kun palanen on saatu irti se naputellaan mahdollismman hienoksi jauheeksi metallilevyn päällä.



Jauhe laitetaan lasilevyn päälle, lisätään vettä ja alkoitetaan korvia vihlova hiertäminen. Tässä tapauksessa käytin hirtimenä mutteria, jonka pää on hiottu tasaiseseksi. Olisi hienoa, jos voisin hankkia oikeita lasista valmistettuja hiertimiä. Tietääkö joku jotain säätiötä tai muuta tahoa, joka voisi myöntää tälläiseen geologiaan liittyvään hankkeeseen hieman avustusta, niin pääsisin eroon muttereista?



Hiertämistä jatketaan ja jatketaan. Malakiitin kanssa saa hinkata niin pitkään kun vaan jaksaa. Jos kyseessä olisi Lapis Lazulista valmistettu sininen väri, niin pitäisi hieman toppuutella. Tästä kullankalliista aineesta valmistettu väri nimittäin vaalenee mitä enemmän sitä hiertää.



Kokeilin valmista väriä kananmunan maalaukseen. Sidosaineena toimi kananmunan keltuainen.



Kokeilin myös tehdä väriä hematiitista. Siitä olisi vissiin pitänyt tulla punertavaa. Hematiitti oli paljon malakiittia työlääämpää kovuutensa vuoksi. Enemmän siitä tuli ruskeaa. Pieni punainen säväys oli havaittavissa, mutta aika onneton.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Paavon tärpit viikonlopun lehdessä



Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kuvan alla oleva teksti kertoo, että Paavo Lipponen pitää museotamme kansanvälisesti ainutlaatuisena maailmanluokan nähtävyytenä.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Parastuksia

Parastaminen tarkoittaa hyvien oivallusten ja toimintamallien soveltamista omaan käyttöön. Joku voisi syyttää tätä toisten kehittämien ideoiden varastamiseksi. Olimme museon tekniikkaa suunnittelevan henkilökunnan kanssa parastusretkellä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa ja Tampereella Vapriikissa. Saimme tutustua kohteisiin näiden museoiden tekniikasta vastaavien ja tästä puolesta eniten tietävien henkilöiden opastamana. Itse en ilmastointilaitteista tai sähkökaapeista paljoa ymmärtänyt, mutta mukanamme olleet tekniikan miehet sitäkin enemmän. Sekä Jyväskyläläiset että Tamperelaiset jakoivat auliisti käytännön kokemustaan ja vinkkejään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ideoiden varastamisesta negatiivisessa mielessä ei siis voida tämän retken kohdalla puhua. Kyse oli ennemminkin avoimesta tiedon jakamisesta ja siitä suuret kiitokset Suomen käsityön museolle ja Vapriikkiin. Itse aiomme jatkaa tätä avoimuuden periaatetta ja jakaa kokemuksemme kollegoille, kun museomme ensivuoden puolella avautuu.

Tämän lamppuhyllyn nähtyämme esitimme toiveen, että museomme ei hankittaisia tuhatta ja sataa erilaista lamppua, jotka jokainen vaatii erilaisen polttimon. Tai muutoin tarvitsemme oman huoneen erilaisia lamppuja varten.



Läysimme Vapriikin näyttelytiloista kokoelmien käsittelytilaan avautuvan lasioven. Joukukoristeet näyttivät olevan työn alla. En tiedä oliko lasiovi ja sen näkymä harkittu vai ei. Luulen, että ei. Minusta oli kuitenkin hienoa päästä kurkistelemaan tällaiseen työtilaan. Itse aiomme toteuttaa jotain tämän tyylistä. Avata yleisölle museotyöntekijän arkea: museoesineen käsittelyä ja säilytystä.



Tässä 97-vuotias mies kertoo muistojaan 1918 tapahtumista. Yllä oli suurennettu lehtikuva, jossa mies on 8-vuotías keskellä dramaattisia tapahtumia. Idea ei ole uusi, mutta minusta toimiva. Meillä voitaiin tällä tavoin tuoda esille evakuoinnin kokeneen ihmisen tarina.



Vapriikin vaikuttavassa vuoden 1918 tapahtumiin keskittyvästä näyttelystä löytyi hieno idea. Kuva oli heijastettu mattapintaiselle lasille. Kuva näytti leijuvan tummassa tilassa.




Koseteltavia pintoja Suomen käsityön museossa.

perjantai 27. elokuuta 2010

Väki vähenee

Eilen uutisissa kerrottiin, että varsinkin nuorille työntekijöille mukava pomo on erityisen tärkeä asia, palkaakin tärkeämpi. Lokeroin itseni näihin nuoriin työntekijöihin (milloin en enää ole nuori? Jos en ole nuori, niin olenko sitten vanha? Onko jotain välimuotoa olemassa?). Uutinen kuulosti tutulta. Mukava pomo on tärkeä asia. Uutista olisi voinut vielä kuitenkin jatkaa kertomalla, että pomon lisäksi mukavat työkaverit ovat tärkeitä työssä viihtymisen kannalta. Ei tietenkään siksi, että työpäivät olisivat hulvattoman hauskoja, vaan siksi, että työ viihtyisässä ympärisössä koetaan merkitykselliseksi ja tällöin tavoitteiden eteen nähdään oikeasti vaivaa. Stressiä ja hankalia tilanteita on helpompi sietää, kun ei tunne olevansa ihan yksin. Ja onhan pomokin yksi työkavereista, mutta kyllä Pomon pitää olla Pomo isolla P:llä, vaikka mukava olisikin.

Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Se täytyy muistaa, vaikka tällä hetkellä se vaikealta tuntuukin. Yksi työyhteisömme jäsenistä on nimittäin jättämässä meidät ja meille jää iso Hennan mentävä aukko. Henna on ilahduttanut ja auttanut meitä monissa tilanteissa lähes kahden vuoden ajan. Hän jatkaa opintojaan ja siirtyy elämässään eteenpäin. Kiitoksia ja onnentoivotuksia Hennalle!!!!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Taiteiden juhlana pe 27.8. tuunataan dioja



Innostun helposti uusista asioista mikä tarkoittaa, että minulla on useinmiten monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Yritän nyt hidastaa tahtia ja olla innostumatta ja sitoutumatta kaikkiin tarjolla oleviin yhteistyöhankkeisiin mitä vastaan tulee. Muutoin tässä käy niin, että perusnäyttelyn käsikirjoittamiseen ja suunnitteluu ei jää riittäväti aikaa.

Muutama keikkahomma on vielä tiedossa kuitenkin. Tulevana perjantaina 27.8. Kuopiossa vietetään taiteiden juhlaa. Museomme kiinniolon vuoksi olen tavattavissa VB-valokuvakeskuksen pihassa, jossa ohjaan diakehystyöpajaa klo 18-21. Tyäpajassa annetaan vanhoille diakehyksille uusi elämä avaimenperänä, jääkaappimagneettina tai rintakoruna. Toivottavasti ilta ei ole sateinen, sillä työpaja on tarkoitus toteuttaa VB:n puutarhassa.

Työpajapisteestä on saatavana myös kirkkomuseon kokoelmista ja historiasta kertovaa julkaisua Kaaoksesta kokoelmaksi tarjoushintaan 20 € (ovh 30 €). Tervetuloa!



perjantai 20. elokuuta 2010

Taidetorilla

Asuntomessujen lisäksi jalkauduimme myös taidetorille. Taidetori toimi Kuopion asuntomessujen ajan Kuopion matkustajasatamassa. Tarjolla oli erilaisia työpajoja laidasta laitaan, taiteilijoiden ja käsityöläisten tuotteita. Lisäksi lavalla oli joka päivä kaikenlaista mukavaa ohjelmaa: tanssiesityksiä, sambaorkesteria, karaokea, murretapahtumaa jne. jne. Kirkkomuseolla käytössään oma mökki taidetorin viimeisen viikon ajan. Myyntituotteiden lisäksi asiakkaat saattoivat seurata asuntomessuilla aloittamani mosaiikin edistymistä sekä ikonin maalaamista. Säät suosivat koko viikon ajan, väkeä riitti ja tunnelma oli mukava. Toivottavasti taidetori ei jää vain asuntomessukesän tempaukseksi.