Värimatka lähestyy

Olen pikkuhiljaa valmistautunut värejä koskevaan pilottiprojektiini, jonka pääsen toteuttamaan Puijonsarven koulun seiskaluokkalaisten kanssa. Pitkän tähtäimen suunnitelmanani on, että museomme voisi tarjota värimatkakierroksia uudessa perusnäyttelyssämme. Kokoelmistamme löytyy paljon esineitä (ikoneita) sekä tietysti hurja määrä tekstiilejä, joiden kautta voi tutustuttaa ihmisiä värien historiaan, värien valmistamiseen ja erilaisiin värjäystekniikoihin. Kierroksen yhteydessä olisi mahdollista työpajatoiminnan mahdollistavassa uudessa monimuototilassamme työskennellä värien parissa. Kokeilla mineraalivärien valmistamista, kasviväreillä värjäämistä tms.

Puijonsarven koululaiset toimivat koeryhmänä. Heidän kanssaan en vielä pääsen kiertelemään museossa, mutta tutustumme värien historiaan kuvamateriaalin avulla. Kokeilemme mitä maaväreille tapahtuu, kun niitä poltetaan ja miten mineraalivärejä valmistetaan. Lopuksi teemme pienen maalaustehtävän väreillä, jotka olemme aiemmilla tunneilla itse valmistaneet.

Tätä varten tein kokeiluja työhuoneessani ja säälin samalla työkavereitani. Kivien paukuttaminen ei tuskien heitä häirinnyt, olemmehan tottuneet täällä pitkään ahertaneiden työmiesten aiheuttamaan meluun. Mineraalivärin hiertämisestä sen sijaan kuuluva kirskuva ääni saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä. Täytyykin muistaa varmistaa, että oppilailla on käytössään kuulosuojaimia, kun kokeilemme hommaa koululla.

Tässä kuvasarja, josta selviää miten mineraalimurikasta saadaan aikaan väriä.



Työ aloitetaan lohkaisemalla palanen mineraalimurikasta kovametallikäkisellä vasaralla. Tässä tapauksessa myös alasimen kärki on kovametallia. Malakiitti, jota työstin oli sen verran pehmeää, että se olisi ehkä pilkkoontunut tavallisellakin vasaralla.



Kun palanen on saatu irti se naputellaan mahdollismman hienoksi jauheeksi metallilevyn päällä.



Jauhe laitetaan lasilevyn päälle, lisätään vettä ja alkoitetaan korvia vihlova hiertäminen. Tässä tapauksessa käytin hirtimenä mutteria, jonka pää on hiottu tasaiseseksi. Olisi hienoa, jos voisin hankkia oikeita lasista valmistettuja hiertimiä. Tietääkö joku jotain säätiötä tai muuta tahoa, joka voisi myöntää tälläiseen geologiaan liittyvään hankkeeseen hieman avustusta, niin pääsisin eroon muttereista?



Hiertämistä jatketaan ja jatketaan. Malakiitin kanssa saa hinkata niin pitkään kun vaan jaksaa. Jos kyseessä olisi Lapis Lazulista valmistettu sininen väri, niin pitäisi hieman toppuutella. Tästä kullankalliista aineesta valmistettu väri nimittäin vaalenee mitä enemmän sitä hiertää.



Kokeilin valmista väriä kananmunan maalaukseen. Sidosaineena toimi kananmunan keltuainen.



Kokeilin myös tehdä väriä hematiitista. Siitä olisi vissiin pitänyt tulla punertavaa. Hematiitti oli paljon malakiittia työlääämpää kovuutensa vuoksi. Enemmän siitä tuli ruskeaa. Pieni punainen säväys oli havaittavissa, mutta aika onneton.

Paavon tärpit viikonlopun lehdessä

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kuvan alla oleva teksti kertoo, että Paavo Lipponen pitää museotamme kansanvälisesti ainutlaatuisena maailmanluokan nähtävyytenä.

Parastuksia

Parastaminen tarkoittaa hyvien oivallusten ja toimintamallien soveltamista omaan käyttöön. Joku voisi syyttää tätä toisten kehittämien ideoiden varastamiseksi. Olimme museon tekniikkaa suunnittelevan henkilökunnan kanssa parastusretkellä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa ja Tampereella Vapriikissa. Saimme tutustua kohteisiin näiden museoiden tekniikasta vastaavien ja tästä puolesta eniten tietävien henkilöiden opastamana. Itse en ilmastointilaitteista tai sähkökaapeista paljoa ymmärtänyt, mutta mukanamme olleet tekniikan miehet sitäkin enemmän. Sekä Jyväskyläläiset että Tamperelaiset jakoivat auliisti käytännön kokemustaan ja vinkkejään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ideoiden varastamisesta negatiivisessa mielessä ei siis voida tämän retken kohdalla puhua. Kyse oli ennemminkin avoimesta tiedon jakamisesta ja siitä suuret kiitokset Suomen käsityön museolle ja Vapriikkiin. Itse aiomme jatkaa tätä avoimuuden periaatetta ja jakaa kokemuksemme kollegoille, kun museomme ensivuoden puolella avautuu.

Tämän lamppuhyllyn nähtyämme esitimme toiveen, että museomme ei hankittaisia tuhatta ja sataa erilaista lamppua, jotka jokainen vaatii erilaisen polttimon. Tai muutoin tarvitsemme oman huoneen erilaisia lamppuja varten.



Läysimme Vapriikin näyttelytiloista kokoelmien käsittelytilaan avautuvan lasioven. Joukukoristeet näyttivät olevan työn alla. En tiedä oliko lasiovi ja sen näkymä harkittu vai ei. Luulen, että ei. Minusta oli kuitenkin hienoa päästä kurkistelemaan tällaiseen työtilaan. Itse aiomme toteuttaa jotain tämän tyylistä. Avata yleisölle museotyöntekijän arkea: museoesineen käsittelyä ja säilytystä.



Tässä 97-vuotias mies kertoo muistojaan 1918 tapahtumista. Yllä oli suurennettu lehtikuva, jossa mies on 8-vuotías keskellä dramaattisia tapahtumia. Idea ei ole uusi, mutta minusta toimiva. Meillä voitaiin tällä tavoin tuoda esille evakuoinnin kokeneen ihmisen tarina.



Vapriikin vaikuttavassa vuoden 1918 tapahtumiin keskittyvästä näyttelystä löytyi hieno idea. Kuva oli heijastettu mattapintaiselle lasille. Kuva näytti leijuvan tummassa tilassa.




Koseteltavia pintoja Suomen käsityön museossa.

Väki vähenee

Eilen uutisissa kerrottiin, että varsinkin nuorille työntekijöille mukava pomo on erityisen tärkeä asia, palkaakin tärkeämpi. Lokeroin itseni näihin nuoriin työntekijöihin (milloin en enää ole nuori? Jos en ole nuori, niin olenko sitten vanha? Onko jotain välimuotoa olemassa?). Uutinen kuulosti tutulta. Mukava pomo on tärkeä asia. Uutista olisi voinut vielä kuitenkin jatkaa kertomalla, että pomon lisäksi mukavat työkaverit ovat tärkeitä työssä viihtymisen kannalta. Ei tietenkään siksi, että työpäivät olisivat hulvattoman hauskoja, vaan siksi, että työ viihtyisässä ympärisössä koetaan merkitykselliseksi ja tällöin tavoitteiden eteen nähdään oikeasti vaivaa. Stressiä ja hankalia tilanteita on helpompi sietää, kun ei tunne olevansa ihan yksin. Ja onhan pomokin yksi työkavereista, mutta kyllä Pomon pitää olla Pomo isolla P:llä, vaikka mukava olisikin.

Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Se täytyy muistaa, vaikka tällä hetkellä se vaikealta tuntuukin. Yksi työyhteisömme jäsenistä on nimittäin jättämässä meidät ja meille jää iso Hennan mentävä aukko. Henna on ilahduttanut ja auttanut meitä monissa tilanteissa lähes kahden vuoden ajan. Hän jatkaa opintojaan ja siirtyy elämässään eteenpäin. Kiitoksia ja onnentoivotuksia Hennalle!!!!

Taiteiden juhlana pe 27.8. tuunataan dioja

Innostun helposti uusista asioista mikä tarkoittaa, että minulla on useinmiten monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Yritän nyt hidastaa tahtia ja olla innostumatta ja sitoutumatta kaikkiin tarjolla oleviin yhteistyöhankkeisiin mitä vastaan tulee. Muutoin tässä käy niin, että perusnäyttelyn käsikirjoittamiseen ja suunnitteluu ei jää riittäväti aikaa.

Muutama keikkahomma on vielä tiedossa kuitenkin. Tulevana perjantaina 27.8. Kuopiossa vietetään taiteiden juhlaa. Museomme kiinniolon vuoksi olen tavattavissa VB-valokuvakeskuksen pihassa, jossa ohjaan diakehystyöpajaa klo 18-21. Tyäpajassa annetaan vanhoille diakehyksille uusi elämä avaimenperänä, jääkaappimagneettina tai rintakoruna. Toivottavasti ilta ei ole sateinen, sillä työpaja on tarkoitus toteuttaa VB:n puutarhassa.

Työpajapisteestä on saatavana myös kirkkomuseon kokoelmista ja historiasta kertovaa julkaisua Kaaoksesta kokoelmaksi tarjoushintaan 20 € (ovh 30 €). Tervetuloa!

Taidetorilla

Asuntomessujen lisäksi jalkauduimme myös taidetorille. Taidetori toimi Kuopion asuntomessujen ajan Kuopion matkustajasatamassa. Tarjolla oli erilaisia työpajoja laidasta laitaan, taiteilijoiden ja käsityöläisten tuotteita. Lisäksi lavalla oli joka päivä kaikenlaista mukavaa ohjelmaa: tanssiesityksiä, sambaorkesteria, karaokea, murretapahtumaa jne. jne. Kirkkomuseolla käytössään oma mökki taidetorin viimeisen viikon ajan. Myyntituotteiden lisäksi asiakkaat saattoivat seurata asuntomessuilla aloittamani mosaiikin edistymistä sekä ikonin maalaamista. Säät suosivat koko viikon ajan, väkeä riitti ja tunnelma oli mukava. Toivottavasti taidetori ei jää vain asuntomessukesän tempaukseksi.

Loma teki tehtävänsä

Lomani loppui oikeastaan jo aikaa sitten, mutta työpisteelleni pääsin vasta eilen. Tietokoneeni salasanat ovat pyyhkiytyneet mielestäni. Onneksi sain ensiapua työkaveriltani, koska ATK-tukihenkilökin on jossain tavoittamattomissa. Keikkaa siis on pukannut. Tässä kuvareportaasi kuumista päivistä asuntomessuilla. Työskentelin kolme päivää mosaiikkilintusen parissa. Kivien hakkaaminen yli 30 asteen lämpötilassa nosti hien pintaan.