Eilen uutisissa kerrottiin, että varsinkin nuorille työntekijöille mukava pomo on erityisen tärkeä asia, palkaakin tärkeämpi. Lokeroin itseni näihin nuoriin työntekijöihin (milloin en enää ole nuori? Jos en ole nuori, niin olenko sitten vanha? Onko jotain välimuotoa olemassa?). Uutinen kuulosti tutulta. Mukava pomo on tärkeä asia. Uutista olisi voinut vielä kuitenkin jatkaa kertomalla, että pomon lisäksi mukavat työkaverit ovat tärkeitä työssä viihtymisen kannalta. Ei tietenkään siksi, että työpäivät olisivat hulvattoman hauskoja, vaan siksi, että työ viihtyisässä ympärisössä koetaan merkitykselliseksi ja tällöin tavoitteiden eteen nähdään oikeasti vaivaa. Stressiä ja hankalia tilanteita on helpompi sietää, kun ei tunne olevansa ihan yksin. Ja onhan pomokin yksi työkavereista, mutta kyllä Pomon pitää olla Pomo isolla P:llä, vaikka mukava olisikin.
Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Se täytyy muistaa, vaikka tällä hetkellä se vaikealta tuntuukin. Yksi työyhteisömme jäsenistä on nimittäin jättämässä meidät ja meille jää iso Hennan mentävä aukko. Henna on ilahduttanut ja auttanut meitä monissa tilanteissa lähes kahden vuoden ajan. Hän jatkaa opintojaan ja siirtyy elämässään eteenpäin. Kiitoksia ja onnentoivotuksia Hennalle!!!!
Yhdyn täydellisesti sanoihisi. Nauroin tuolle "Hennan mentävälle aukolle" :'D Maanantaina voi olla pienoinen suru puserossa kun en hyppääkään pyörän satulaan ja hurista samaa reittiä töihin. Enpä halua ajatella että tämä lähtö on lopullista,vaan tulen moikkailemaan teitä aina kun voin. Ja kun näyttely valmistuu,minulle pitää ilmoittaa ensimmäisenä! Ja seurailen sinun blogiasi ja museon meininkiä.
VastaaPoistaOlettepa olleet minulle suuria päivien valoja ja iloja. Ikävähän teitä tulloo. :') Sinä olet ollut minulle esimerkin ja innoituksen lähde. Kiitos.
Myönnän sinulle "Beautiful blogger" tunnustuksen ja haastan sinut puolestasi "paljastamaan" itsestäsi 7 asiaa. Kopioi Beautiful blogger logo blogistani. Alkoi kiinnostaa tämä meidän samankaltaisuus...
VastaaPoistaKoska hehkutin meitä yhdistävillä asioilla, käytän hyväkseni niitä sinun paljastamiasi asioita, jotka sopivat pienen muokkaamisen jälkeen myös minuun.
VastaaPoista1. Olen aikataulu-ihminen ja listaihiminen. Olen mieluummin hieman ajoissa kuin hieman myöhässä ja teen aina suunnitelmia ja niiden varasuunnitelmia.
2.Olen aamuihminen. Aloitan kaiken aikaisin ja lopetan vastaavasti aikaisin.
3. Olen puuhastelija potenssiin kymmenen. Osaan minä kyllä levätäkin, mutta usein minun leponi tarkoitta joko aikaisia yöunia tai jotain mukavaa pikkupuuhaa...
4. Tykkään lukea taiteilijaelämäkertoja. Tämä ei ehkä enää kuitenkaan pidä minun kohdalla enää paikkansa, mutta oli aika, jolloin luin kaikki käsiini saamani elämäkerrat. Etenkin taiteilijoiden ja näyttelijöiden.
5. Rakastan Tie Avonleaan tv-sarjaa. Hehkutit tämän sarjan tunnelmaa. Myös tämä kuului lempisarjoihini aikanaan. En välttämättä enää jaksaisi katsoa. Johtunee ehkä siitä, että telkulle ei nykyään pahemmin ole aikaa. Onko Muotitalo-sarja sulle tuttu? Tyyli on sama ja tämä sarja oli mun ehdoton suosikki. Tuli joskus arkiaamuisin. Olin reilin viikon reissussa ja Pertti nauhoitti mulle kaikki jaksot ja oli huippua katsoa kaikki putkeen! Muotitaloa jaksaisin ehkä katsoakin.
6. Rakastan kotimaisia 1940 - 50-luvun elokuvia. Rakastamisesta ei minun kohdalla voi kyllä puhua, mutta on niitä tullut kyllä katsottua ihan pienestä lähtien. Suomisen perhettä, Pekkaa ja Pätkää sekä aikuisemman maun suomiklassikoita myös. Aku Korhonen on jäänyt niistä mieleeni.
7.Haaveenani oli matkustaa Italiaan. Haave on täyetty eivätkä haaveeni enää kohdistu matkailuun.
Aika paljon yhteistä vai mitä?
Mitä ihmettä!?! :D Sinähän olet ihan kuin minä! Noh, olihan tämä hyvä huomata näin viimeisenä päivänä. Vaikka kaipa se samanlaisuus on kummunnut läpi koko työajan, sillä tuskin olisimme muuten tulleet niin hyvin toimeen.
VastaaPoistaMinulla on nyt menossa tuo sinun "kaikki taiteilijaelämäkerrat käsiini" vaihe. Tosin varmaan näin opiskelulukemisen ohella hieman hiljenee.
Teen kanssa varasuunnitelmien varasuunnitelmia, enkä aina muista kertoa niitä esim. Karille, ja se sitten ihmettelee minun menoani, kun suunnitelmat ovat vain päässäni :P
En ole katsonut Muotitaloa; itse asiassa nimikin on aivan uusi,mutta pitänee laittaa ohjelma korvan taakse. Saattaisin hyvinkin tykätä. En olisi arvannut että olet tykännyt Avonleastakin :)
Nuo kotimaiset leffat laittoivat ihan kylmät väreet! Minäkin tykkään just Suomisen perheestä ja Pekasta ja Pätkästä. Niiden kautta tuo ihastuminen ja tutustuminen vanhoihin leffoihin taisi tullakin. Aku Korhosesta muistan erityisesti Lapatossun. Onpa hän tehnyt hienoja vakavampiakin rooleja.
JEE MARJA! :)