Vuoroin vieraissa

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Valamon konservointilaitoksen Riikan vierailusta kirkkomuseossa. Viime torstaina teimme vastavierailun Valamon suuntaan. Päivä oli ihanan aurinkoinen, jossa pääkirkko näytti näin hienolta meitä vastaanottaessaan.



Valamon konservointilaitoksella meitä vastaanotti valokuvaaja Petter Martiskainen, konservaattori Eeva-Liisa Suihko ja harjoittelija Jenna Parkkila. He luotsasivat meidät tiloissaan, joissa olikin paljon ihmeellistä. Kuten ehkä on käynyt ilmi, pidän konservaattorin työtä erittäin mielenkiintoisena ja siihen liittyy jonkinlainen salaperäisyyskin. Pääsimme näkemään hieman mitä Kozeltshanin Jumalanäidin ikonille kuuluu. Tässä näkyy ikonista pelastettuja osia. Itse ikoni oli lepäilemässä sille sopivissa kosteus- ja lämpöolosuhteissa.




Näinkin voi joskus käydä.



Aika dramaattisen näköinen. Eeva kuitenkin kertoi, että koska tässä teoksessa pohjatyöt on aikoinaan tehty hyvin, ei tilanne ole kovinkaan paha. Mitä tuo reikä nyt vähän häiritsee.

Tämän Laatokan Valamon luostarista pelastetun ikonin kohdalla pohjustus on jäänyt tekemättä ja tilanne on nyt tämä.



Ei hyvä. Liitujauolillingin kanssa tehtävät pohjustusvaiheet ennen maalaamisen aloittamista kannattaa tosiaan tehdä.

Valamosta suuntasimme Joensuuhun Pohjois-Karjalan maakuntamuseoon Carelicumiin. Minua sinne veti erityisesti Ravennasta lainassa olevat mosaiikkikopiot, joita oli tähän näyttelyyn saatu 19 kappaletta. Yleensä nämä mosaiikit sijaitsevat korkealla kirkkojen seinissä ja kattoholveissa, mutta nyt niitä pääsi tutkailemaan lähietäisyydeltä. Harvinaista herkkua näin Suomen kamaralla.



Tällaisia pieniä lintuja oli neljä kappaletta. Miltähän oma versioni olisi näiden rinnalla näyttänyt?



Tutustuimme myös uudistettuun perusnäyttelyyn, joka on ollut suuri ponnistus pienelle henkilökunnalle. Sieltä oli hyvä bongailla ideoita ja ratkaisuja omien ajatusten eteenpäin viemiseen. Näyttelyn sisältöön perehtymisen sijaan huomio kiinnittyi näyttelyratkaisuihin. Näinhän se aina on, kun museoammattilainen vierailee museossa. Väliseinäratkaisu piti ihan ikuistaa.



Tämä hieno renkula estää kattoikkunasta tulevan karhukoplan ja muiden hämäräveikkojen mätkähtämisen lattialle. Jos hämäräveikko on niin pullukka, että ritilä romahtaa, niin olisi tietysti huomaavaista vielä laittaa tyyny lattialle takaamaan pehmeän alastulon.



Muut ottamani kuvat vaan jäivät niin tummiksi, ettei niistä ole tähän laitettaviksi. Kiitokset Ulla Härköselle, Iiris Heinolle ja Tarja Raninen-Siiskoselle Joensuuhun!

Aurinkoinen ilma sen sijaan jatkui ulkosalla retkemme loppuun saakka. Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Ortodoksinen kulttuurikeskus, joka näytti ulkoa tällaiselta.



Aika näyttävä pytinki!