Ihmeiden aika ei meillä kirkkomuseossa ole ohi. Sepon vierailun jälkeen meillä vieraili Valamon konservointilaitoksen johtava konservaattori Riikka Köngäs. Suomessa konservaattoreita koulutetaan Metropolia ammattikorkeakoulussa Vantaalla. Koulutusohjelmaan kuuluu esine-, huonekalu-, interiööri-, paperi-, tekstiili ja maalaustaiteen linjat, jotka kestävät neljä vuotta. Maalaustaiteen linjasta kerrotaan näin:
Konservointi on poikkitieteellinen tieteenala, jonka tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen. Konservoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla kulttuuriperinnön tuhoutumista voidaan hidastaa tai ehkäistä. Konservointi jaetaan tekniseen eli käytännön konservointiin sekä säilyttävään eli ennaltaehkäisevään konservointiin.
Maalaustaiteen konservaattorit ovat perehtyneet puulle ja kankaalle maalattujen taideteosten – ikonien, maalattujen puuveistosten, kankaalle maalattujen maalausten sekä modernin ja nykytaiteen konservointiin. Erilaisten konservointimenetelmien ja materiaalien opiskelun ja käytännön konservointityön ohella opinnoissa perehdytään historiallisiin maalaustekniikoihin ja maalausmateriaaleihin. Kehysten konservointi ja kultaustekniikat kuuluvat myös opintoihin. Kemiaan ja biologiaan pohjautuvat materiaalianalyysit ovat konservoinnin ongelmanratkaisussa keskeisiä. Opintoihin sisältyvät myös maalaustaiteen kokoelmien hallintaan ja ennaltaehkäisevään konservointiin liittyvät osiot.
Kävin opiskeluaikanani tutustumassa tähän opinahjoon. Ihmiset, joihin silloin tutustuin omasivat jokainen jonkun koulutuksen ennen konservointioppiin tuloaan. Kun vielä huomioidaan, että monet ammatikseen konservointia tekevät ovat Vantaan koulun lisäksi opiskelleet lisäoppia ulkomailla, voidaan minusta hyvin puhua moniosaajista, jopa ihmenaisista ja –miehistä.
Valamon konservointilaitoksessa entisöidään pääasiassa ortodoksisten seurakuntien kirkollista taide-esineistöä. Tämän lisäksi siellä konservoidaan myös luterilaisten seurakuntien, museoiden ja yksityisten ihmisten taideteoksia.
Tällä kertaa Riikka kävi tarkastamassa kirkkomuseon kokoelmiin kuuluvien Pesehonovin ikonimaalausverstaassa maalattujen ikonien kunnon ja teki niille pintapuhdistuksen ja värien kiinnitystä. Pesehonovin ikonimaalausverstas perustettiin Pietariin 1820-luvulla. Pesehonovin ikoneille on tunnusomaista niiden taustan koristeellinen kultaus ja kehysten koristelu, joka jäljittelee emalointia. Pesehonovin ikoneita tutkineen Zanna Belikin mukaan tämän ikonimaalausateljeen ikoneita on jäljellä noin 120 kpl eri puolilla maailmaa. Riikan vierailu meidän Pesehonovien luona valmisteli ikoneitamme Keski-Suomen museossa 2.4. avautuvaa näyttelyä varten. Terve menoa tutustumaan!
Konservaattorin työ on minusta mahdottoman mielenkiintoista. Jos en olisi tässä työssä, jossa nyt olen, olisin konservaattori. Tai sanotaan nyt, että haluaisin olla konservaattori. Jos minusta ei olisi siihen, niin sitten toinen vaihtoehto olisi verhoilijan ammatti. No se siitä ja palataan takaisin Riikkaan, jolla on meneillään varmasti aika monta erilaista projektia, joista yhden etenemistä pääsee seuraamaan Riikan pitämässä blogissa. Siinä hän raportoi Uspenskin katedraalista kesällä varastetun ja syksyllä Turusta löytyneen Jumalansynnyttäjän Kozeltshanin ikonin konservointiprosessia. Tämä ikoni on muuten ihmeitätekevä, eli ei ne ihmeet tästä maailmasta pääse loppumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti