Vilkas viikonvaihde

Vietin viikonlopun joulutyöpajan merkeissä täällä työmaalla. Sekä lauantaina että sunnuntaina monitoimitila Mosaiikissa valmistui jos jonkinlaisia upeita joulukoristeita ja vähän muutakin.

Kaisloista syntyi muun muassa enkeleitä, pukkeja ja joulutähtiä.



Kultauspisteesta sai kotiinviemisiksi pieniä kipsikuvioita kullatulla pinnalla. Muutamalla kultauksesta kiinnostuneella oli mukanaa oma esine. Tässä syntyi hieno pinta vanhalle taulunkehykselle.



Kuopion seurakunnan pappina toimiva Timo Hirvonen loihti kultakoukeroita moottoripyörän tankkiin. Näiden kokemusten perusteella voisimme pian järjestää moottoripyöräharrastajille omia kultauskursseja.

900 hengen työpaja

Teimme eilen ennätyksen. Minä yhdessä kahden muun kirkkomuseon työntekijän kanssa pidimme eilen työpajapäivän, johon osallistui lähes 900 lasta. Kuopion musiikkiksekuksella vietettiin Verraton Venäjä -tapahtumaa, jonka eilinen päivä oli suunattu 3-luokkalaisille. Erilaisten esitysten ja kielityöpajojen lomassa he tekivät itsellee diakehyksistä jääkaappimagneetit. Hieman hirvitti etukäteen miten työpajan ohjaaminen 900 hengelle onnistuu, mutta hyvällä organisoinnilla se meni suorastaan leppoisasti.

Lyhyestä virsi kaunis

Kirkolliskokous yhtyy kirkollishallituksen kollegion esitykseen myöntää kirkkomuseolle 500 000 euron takaus EU-hankkeen omarahoitusosuutta varten.

Miksi uudistua?

Peruskorjauksen myötä kirkkomuseo on joutunut suurennuslasin alle. On hyvä, että asioista keskustellaan ja tarkastellaan kriittisestikin. Pysyypähän mieli valppaana. En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö museotyön tekeminen Suomen ortodoksisen kirkon alaisessa organisaatiossa tuntuisi välillä aika toivottomalta. Me museotyöntekijät olisimme päässeet helpommalla, kun olisimme jättäneet peruskorjaushaaveet vain haaveiksi ja jatkaneet entiseen malliin vanhalla perusnäyttelyllä. Itseni kohdalla ainakin voin sanoa, että jos näin olisi, en varmastikaan olisi tämän museon museolehtori. Ja toisekseen kirkon keskustalo olisi joka tapauksessa peruskorjattu ja museo olisi täytynyt laittaa kiinni, koska täällä talo on ollut aika ajoin tilassa, jossa museota ei olisi voitu pitää avoinna ja museon tiloja on tarvittu jos jonkinlaisen paikasta toiseen siirtyvän omaisuuden väliaikaissäilytykseen.

Miksi sitten en olisi suostunut jatkamaan vanhalla mallilla? Vanhan perusnäyttelyn sisältöä ja esillepanoa koskevien puutteiden lista on loputon. Näyttelyssä oli esillä runsaasti toinen toistaan upeampia esineitä. Ehtoolliskalkkeja, kenotafeja, sakramenttilippaita, ripityslippaita, erilaisia ikoneita, stikareja, feloneja, epitrakiileja jne. Ortodoksisuutta tuntevalle ihmiselle esineiden nimet sanovat jotain ja niiden käytöstä on ehkä jotain tietoa, mutta useimmille museon asiakkaille vierasperäiset nimet ovat täyttä hepreaa. Esineiden nimien ja ajoitusten lisäksi näyttelystä puuttui kokonaan informaatio, jossa olisi kerrottu kuinka näitä esineitä käytetään ja mikä on niiden merkitys. Esineistö oli jaoteltu eri huoneisiin teemoittain. Esimerkiksi eri luostareista evakuoidulle esineille oli varattu omat huoneensa. Olisi tietysti ollut huomaavaista asiakkaita kohtaan, että tästä jaottelusta olisi kerrottu selkeästi myös heille. Tieto Suomen ortodoksien historiasta lepäsi yhden kartan varassa, jota tulkitsemalla asiakkaiden tuli itse päätellä historian kulku. Myös perustiedot ortodoksisesta uskonnosta puuttuivat näyttelystä kokonaan. Kun vähäiset tekstit olivat pääosin suomenkielellä, ulkomaalainen asiakas joutui käyttämään mielikuvitustaan muodostaessaan käsitystä ortodoksisuudesta Suomessa. Mielikuvituksen ruokkiminen ei tietenkään ole huono asia, mutta on siinä riskinsäkin. Suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Vierailtuaan kirkkomuseossa monille ulkomaalaisille on jäänyt käsitys, että Suomessa ortodoksisuus on valtaväestön uskonto. (Ortodoksikiihkoinen voi tietysti pitää tätä väärinkäsitystä vain hyvänä asiana).

Museon remontoinnin tarve on selkeästi olemassa. Ilman mittavia rakenteellisia muutoksia uudistuksen tekeminen on turhaa. Teidän on helppo kuvitella museolehtorin sydämen tykytysten kiihtyvän kun 25 koululaista seikkaili pienissä huoneissa, joiden seiniä kiersivät huterat lasiseinäiset vitriinit. Vitriinilasien väliin jääneiden aukkojen vuoksi hälytysjärjestelmä aiheutti ongelmia reagoimalla vähän liiankin hyvin. Poliisi tuli tutuksi. Mitähän mahtanee ajatella se venäläinen matkanjohtaja, jonka kahden perättäisen ryhmän aikana virkavalta tuli tervehtimään hänen luotsaamiansa ryhmiä? Jos vitriinit aiheuttivat huolta museon työntekijöille, ovat asiakkaat saaneet harmaita hiuksia monien muiden asioiden kanssa. Epäselkeiden opasteiden vuoksi he ovat harhailleet milloin kirkollishallituksen, milloin arkkipiispan kanslian suuntaan etsien sisäänkäyntiä museon tiloihin. Hissille käveleminen on myöhäistä, kun sen olemassaolon on huomannut vasta kivuttuaan puoleenväliin portaita.

Museon henkilökunta teki vanhoissa tiloissa parhaansa parantaakseen tilojen toimivuutta. Seiniä maalaamalla, vaihtamalla esineiden paikkoja ja lisäämällä tekstiä vanhoihin vitriineihin ei museosta saada nykyisiä tarpeita vastaavaksi. Tiloja täytyy saada avarammiksi, ovet, portaat ja koko asiakaspalvelupiste on muutettava toimivammiksi. Näyttelyn sisältö kaipaa uutta näkökulmaa. Esinerunsauden sijaan on tuotava esille asia esineiden takaa. Museo, joka toimi Karjalasta tulleiden ortodoksien kotouttajana, oli auttamattomasti vanhentunut.

Saavutettavuus on asia, joka tullaan huomioimaan jokaisessa suunnittelun vaiheessa koski se sitten tilojen rakenteita tai näyttelyn sisältöä. Saavutettavuus on yhteen sanaan tiivistettynä mahdollistamista. Kirkkomuseo haluaa uudistuksen myötä mahdollistaa lukemisen, näkemisen, kuulemisen, ymmärtämisen, hahmottamisen ja viihtymisen turvallisesti. Erilaiset toimintatavat iästä, sukupuolesta, terveydentilasta ja toimintakyvystä riippumatta tulevat olemaan mahdollisia uudistetussa kirkkomuseossa. Tiedon omaksumisen eri tavat tullaan huomioimaan ja informaatiota välitetään kaikki aistit huomioon ottaen.

Selkeät opasteet, hyvin toimiva museokauppa ja eri aisteja aktivoiva näyttely palvelee kaikkia museon asiakasryhmiä. Fyysisten esteiden lisäksi saavutettavuuden parantamisessa on huomioitava myös asenteet. Kun tiloissa liikkuminen on tehty helpoksi ja näyttelyn sisällöt vastaavat erilaisten asiakasryhmien tarpeita, on myös pohdittava voimmeko madaltaa henkistä kynnystä, joka saattaa olla esteenä vierailuun kirkkomuseossa. Voimmeko tehdä jotain niiden asiakkaiden suhteen, jotka eivät ole pätkääkään kiinnostuneita museoista tai suhtautuvat uskontoon kielteisesti? Mikä kirkkomuseon rooli nykyisessä yhteiskunnassa, Suomessa, Kuopiossa, ortodoksisessa kirkossa on ja mihin suuntaan sitä halutaan kehittää? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat tulleet ajankohtaisiksi uudistumisprosessin aikana.

Museot ovat ympäristöjä, joiden tulee tarjota aineksia oman identiteetin ja ympäröivän maailman pohdintaan. Kirkkomuseossa asioita lähestytään ortodoksisesta näkökulmasta ja tarjotaan asiakkaille mahdollisuus tutustua yhden uskontokunnan elämäntapaan. Asiakkaiden tulee löytää yhtymäkohtia omaan maailmaansa, oli se sitten ortodoksinen, hindulainen, islamilainen tai jotain aivan muuta. Kirkkomuseo on ympäristö kulttuurien väliseen dialogiin ja oman uskonnollisuuden tarkasteluun.Intiaanien sananlasku kehottaa olemaan tuomitsematta ihmistä ennen kuin on kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan. Kirkkomuseo tarjoaa sovitettavaksi ortodoksiset mokkasiinit. Kirkkomuseon ovien tulee olla avoimet kaikille ja sen oikea sijaintipaikka on keskellä ihmisten arkea. Siirto nykyiseltä paikalta olisi hulluutta. Museotiloja on jo remontoitu näiden vuosien aikana, eikä sitä satsausta kannata heittää hukkaan. Edellisessä tekstissäni kävi jo ilmi kuinka paljon uuden museon rakentaminen kustantaisi. Helsinki on jo täynnä museoita, niin ,että kulttuurien museo jouduttiin sulkemaan kävijöiden puutteessa. Savonlinna on äkkiseltään ajateltuna museotyön kannalta aikamoinen haaste, kun taidemuseokin kuihtui siellä olemattomiin.

Tulisilla hiilillä, ajatuksia ennen kirkolliskokousta

Kirkolliskokous lähestyy jälleen. Kerran vuodessa järjestettävässä kirkolliskokouksessa päätetään monen muun asian ohella myös kirkkomuseota koskevista asioista. Toivon, että kirkolliskokouksen asiantuntevassa joukossa on ihmisiä, jotka tietävät tai ainakin näkevät tarpeelliseksi perehtyä siihen mitä ammatillisen museon hoitaminen pitää sisällään. On esitetty ihmettelyjä siitä mitä ihmettä ne museon työntekijät oikein puuhaavat, kun museohan on kiinni. Ja ylipäätään, kuuluuko kirkkomuseon toiminta kirkon strategiassa määriteltyihin kirkon ydintoimintoihin?

Suomen ortodoksinen kirkko linjaa strategiassaan tehtäväkseen ortodoksisten kulttuurilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön, ikonitaiteen ja kirkkotekstiilien kehittämisen sekä kirkollisen arkkitehtuurin erityisyyden ymmärtämisen ja vaalimisen. Kirkkomuseon johtosäännössä määritellään kirkkomuseon tehtäväksi tallettaa, säilyttää, tutkia ja pitää esillä Suomen ortodoksisen kirkon aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä. Kirkkomuseossa tehtävä työ on kirkon strategian ydintoimintojen mukaista.

Kokoelmatyö on kaiken museotyön perusta. Kirkkomuseon kokoelmat muodostuvat aineistosta, joka on mittaamattoman arvokasta Suomen ortodoksisen kirkon kulttuurihistorian kannalta. Kokoelmat pitävät sisällään ikoneita, tekstiilejä ja sakraaliesineitä, joista vain noin 20% oli esillä vanhassa perusnäyttelyssä ja sielläkin tavaraa riitti yllin kyllin. Tästä voi päätellä esineiden kokonaismäärän runsauden. Lisäksi on vielä valokuvat, vanha kirjakokoelma ja muut arkistot.

Kirkkomuseo sai käyttöönsä sähköisen kokoelmanhallintaohjelman muutamia vuosia sitten. Inventointitietojen tarkastaminen ja siirtäminen sekä esineiden kuvaaminen ja vanhojen kuvien skannaaminen on työsarka, jota tehdään päivittäin. Miksi ihmeessä näin tehdään? Siksi, että museoiden esineet on luetteloitava, jotta niihin liittyvä tieto saadaan talletettua. Kontekstitiedottomien esineillä ei museossa tehdä juuri mitään. Toki kokoelmat olivat luetteloitu jo ennen Kosmoksen käyttöönottoa. Vanhat pahvikorteille tehdyt luettelot ovat kultaakin arvokkaammat, mutta niiden kanssa pelaaminen ei ollut kovin tehokasta. Sähköisessä ohjelmassa kaikki luetteloidut tietueet ovat löydettävissä mm. asiasanojen, nimen tai inventaarinumeron avulla tai näiden yhdistelmillä. Kirkon strategiassa korostetaan teknologian merkitystä kulttuuriperinnön tallentajana ja levittäjänä. Kosmos on tätä tarkoitusta palveleva ohjelma. Se on hyödyllinen, käytännöllinen ja kustannustehokas työväline, joka helpottaa kirkkomuseossa tehtävää arkityötä. Kokoelmatietoja tarvitaan päivittäin. Niitä käytetään näyttelyiden suunnittelussa, niitä kyselevät muut museot, opiskelijat, tutkijat, julkaisujen tekijät ja yksityiset ihmiset. Kosmos vähentää tarvetta liikutella arkoja museoesineitä. Perustiedot on saatavissa kätevästi, kuin esinetiedot kuvineen ovat tietokoneen näytöllä muutama napin painalluksella.

Strategiassaan kirkko painottaa teknologian hyödyntämistä pienten, hajallaan olevien yhteisöjen palvelijana ja palveluiden parantajana. Kirkkomuseo vie tätä tavoitetta eteenpäin jalkauttamalla Kosmoksen kirkon toimijoiden keskuuteen. Tavoitteena on, että eri toimijoiden hallussa oleva ortodoksisen kirkon esineistö luetteloidaan yhdenmukaisesti ja tiedot on kaikkien saatavilla yhteisessä tietokannassa. Kosmoksesta tullaan tekemään internetissä käytettävä avoin versio, jolloin tieto ortodoksisesta kulttuuriperinnöstä tulee laajan yleisön saavutettavaksi. Museoalalla tämä on jo arkipäivää. Kuka tahansa pystyy tutkailemaan muun muassa valtion taidemuseoiden sekä museoviraston kokoelmatietoja internetissä.

Kokoelmien luettelointi on vain yksi kokoelmatyön osa-alue. Vastaaminen tutkimuspyytöihin, asiantuntija-avun antaminen seurakunnille, muille museoille sekä yksityisille ihmisille on osa kirkkomuseossa tehtävää jokapäiväistä työtä, jonka lisäksi esineiden kunnosta huolehtiminen ja konservoiminen vaatii työtunteja. Myös mittava kuva-arkisto pitää sisällään kymmeniä tuhansia kuvia. Suurimpia kokonaisuuksia ovat kuvat luovutettujen alueiden kirkoista ja rukoushuoneista, luostareista, seurakuntaelämästä ja kirkollisista henkilöistä. Kuvakokoelma karttuu vuosittain lahjoituksilla ja digitaalisilla kokoelmakuvilla. Nämä kuvat ovat kaikkien niistä kiinnostuneiden käytössä ja kuvalainoja tuleekin tasaiseen tahtiin ja niidenkään hoitaminen ei tapahdu itsestään.

Kokoelmatyön lisäksi museon työntekijöitä on työllistänyt eri näyttelynjärjestäjien kanssa toteutetut näyttelyt, joita on toteutettu lähiaikoina muun muassa Kuopion muotoiluakatemian, Lapinlahden taidemuseon, Kuopion taidemuseon ja Suomen kivikeskuksen kanssa. Peruskorjaus ja uuden perusnäyttelyn suunnittelu on myös aikamoisen työllistävä projekti, joka on poikinut mittavia ja työläitäkin hankkeita, joista merkittävin on kirkkomuseon säätöiminen. Erilaisten rahoituskanavien selvittelykin on ollut oma työsarkansa.

Kokoelmatyön ja peruskorjauksen lisäksi työtä on tehty museopedagogiikan puolella. Kuten kaikki museon toiminta myös museopadagogiikka on tiiviisti yhteydessä museon kokoelmiin. Lainaan tähän blogikirjoitustani, jonka kirjoitin kirkolliskokoustunnelmissa viime vuonna: Työpajat, opetustuokiot, elämykselliset opastukset jne. ovat keinoja, joiden avulla avataan museon ydintä katsojille. Ne eivät ole vain päälle liimattua hauskuutusta, jonka avulla saadaan myös koululaisia käymään museoissa. Tämän eteen olemme tehneet kirkkomuseossa paljon töitä. Olemme solmineet toimivat yhteydet Kuopiossa toimiviin päiväkoteihin ja kouluihin. Olemme räätälöineet eri kävijäryhmille sopivia palveluja ja kouluttaneet työntekijöitä eri tapoihin hyödyntää museoita oppilaiden kanssa. Näin olemme pystyneet madaltamaan kynnystä astua museoon. Kirkkomuseossa on käynyt keväisin paljon luokkaretkiryhmiä ja hyvä näin. Pitkäjänteisen yhteistyön kautta olemme saaneet kasvatettua koulu- ja päiväkotiryhmien määrää myös muina vuoden aikoina. Opettajat ovat oppineet hyödyntämään kirkkomuseota opetussuunnitelmaan sopivana oppimisympäristönä. Museovierailu ei näille ryhmille ole hupivierailu ennen kesälomaa, vaan paikka, jossa eri oppiaineisiin liittyvä asia opitaan hieman erilaisessa ympäristössä kun ennen. Tämä on mielestäni suunta, johon museopedagogiikkaa pitää viedä. Kokemusten rohkaisemana yhteystyö vanhustyössä työskentelevien kanssa on saatu hyvälle alulle. Toimivien yhteistyömuotojen ja -käytäntöjen löytäminen ja niiden ylläpitäminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Tässä asiassa minulla on ollut onni tehdä työtä yhdessä muiden Kuopiossa toimivien kulttuurilaitosten kanssa. Meillä on monia hienoja työryhmiä, joiden avulla koko Kuopion kulttuuripuolen kouluille, päiväkodeille ja palvelutaloille suunnatut palvelut ovat suunnitelmallisia ja toiminta on pitkäjänteistä. Olen kirjoittanut näistä yhteistyömuodoista ja raportoinut muutamista tapahtumista ja koulutuksista, joita olemme aikaan saaneet. Kirkkomuseon näyttelytoiminnan ollessa kiinni pedagoginen työ on ollut vähintäänkin yhtä voimakasta kuin museon ollessa auki. Olen käyttänyt kekseliäisyyttäni ja jalkauttanut pedagogisen toiminnan kentälle. Myös näistä projekteista löytyy katsauksia aiemmissa kirjoituksissani.

Uutena työsarkana, josta olen kovin innoissani ja joka on saanut hyvän vastaanoton, on vasta valmistunut Monitoimitila Mosaiikki. Tila on suunniteltu huolella ja sen viimeistely on vielä hieman kesken. Tästä huolimatta se on otettu jo käyttöön ja todettu tarpeelliseksi ja toimivaksi. Tuleva vuosi tuo tullessaan muun muassa erilaisia kursseja ja työpajoja, joiden sisältöjen suunnittelu ja käytännön järjestelyt eivät kumma kyllä tapahdu itsestään.

Joulu on jo ovella

Ei kai nyt ihan vielä sentään? Kaupoissa on jo joulukrääsää, joten kai se joulu jo on ovella. Työkaverini avustuksella kokeilin joulukoristeiden tekemistä kaislasta, joka on minulle uusi materiaali. Tai olenhan minä sitä meren rannalla niittänyt aika monta kottikärryllista, mutta en ole sitä jatkojalostanut muualle kuin kompostiin. Nyt siis sain aikaiseksi enkeleitä ja pukkeja ja tähtösiä. Näitä tehdään isommalla porukalla työpajassamme 3. ja 4.12. Kaislojen lisäksi käytössä on muitakin materiaaleja ja koristeideoita. Tervetuloa työpajaan!

Viikon kohokohta

Työviikko alkaa lähennellä loppuaan. Tällä viikolla ohjelmassa on ollut jos jonkinlaista. Olemme viilanneet perusnäyttelyn sisältöä ja keskustelleet muun muassa siitä kuinka kokoelmissamme olevat Venäjän keisareiden lahjat luostareille tuodaan esiin sekä siitä miten käsittelemme autonomian aikaa ja kuinka autonomian aika näkyy kokoelmissamme. Lisäksi olemme saaneet eteenpäin Monitoimitila Mosaiikin kiintokalusteiden hankkimista. Tavoitteena on, että kiinteät kalusteet (kaapit, vesipisteet, naulakot…) saataisiin paikalleen tämän vuoden aikana.
Tällä viikolla olemme tavanneet yhden taiteilijan ja vieneet eteenpäin näyttelyhanketta hänen kanssaan. Lisäksi olemme tavanneet museoväkeä Helsingistä, Lappeenrannasta, Kuopiosta, Savonlinnasta ja Kajaanista ja tehneet sotasuunnitelmia kuinka etenemme yhteisen näyttelyhankkeemme kanssa.

Olemme myös itse olleet vierailijoina. Kävimme koko museon henkilökunnan kanssa tutustumassa Saurumiin, joka on Kuopion Neulamäessä sijaitseva jalometallituotteisiin erikoistunut firma. Olen vieraillut siellä aikanaan Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijana. Hopeaesineiden työstömenetelmät ja masinat olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta oli sitä korujen tekemistä silti hienoa päästä pitkästä aikaa katsomaan ja ennen kaikkea kuulemaan korujen suunnitteluprosessista. Olen kuullut, että Pandan tehtaanmyymälässä saa maistella suklaata mielin määrin. Jostain syystä Saurumilla vieraileville ei tarjottu mahdollisuutta sulloa taskuja täyteen tehtaan tuotteita. Mutta kyllä siellä oli hyvää kahvia tarjolla. Lisäksi saimme kotiin viemisiksi innostuneen mielen. Saurum oli ehdoton viikon kohokohta. Ties vaikka yhteistyömme jatkuisi…

Syysloma

Kuopiossa vietettiin taas viime viikolla supersyyslomaa. Kaupungin urheiluhalleihin ja museoihin oli alle 18-vuotailla ilmainen sisäänpääsy. Kulttuuritoimijat ja monet muut järjestivät monelaista toimintaa lomailevalla kensalle. Myös kirkkomuseo kantoi kortensa kekoon ja järjesti diakehystuunausta. Kävijöiden määrä vaihteli kiireisistä päivistä hiljaisempiin. Hauskinta oli huomata, että työpajaan tuli lomailevien koululaisten lisäksi myös seniorikansaa. Kamerakin oli mukana, mutta en muistanut sitä pahemmin käytellä. Tässä kuitenkin muutama kuva. Asiakas ei tässä tapauksessa edustanut varsinaista kohderyhmää, eli lomailevia kouluilaisia. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on hyvä esimerkki avarakatseisesta ihmisestä, joka kiireiden keskellä uskaltaa irrottautua arjen kiireistä. Tällä kertaa hänen käsisään syntyi jääkaappimagneettaja ja kullattu kipsikoriste.



Seuraavassa kuvassa pyydän kiinnittämään huomiota vasemmassa yläkulmassa pilkistävään profiiliini. Pitihän minun tunkea nokkani tähänkin asiaan.

Eroon vanhasta ja uutta tilalle

Arkemme museossa helpottui huomattavasti, kun saimme eilen uuden jäsenen työyhteisöömme. Hänen nimensä on RICOH Actio MPC4500. Kaveri on vanha tuttu kirkollihallituksen puolelta, jossa hän palveli edellisen uransa aikana. Nyt hän on siirtynyt museoalalle. Entinen ystävämme (kuvassa) otti lopputilin jo kesällä. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että hän olikin varsin hankala tyyppi. Oli tukossa vähän väliä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Hänellä oli hyvin mustavalkoinen kuva maailmasta. Nykyinen on värikkäämpi ja monipuolisempi.


Muut vanhat työkaverini jaksavat yllättää ja ilahduttaa. Viikonvaihteeseen ajoittuneen syntymäpäiväni kunniaksi minua odotti täällä paketti. Uuden saunatyynyn ansiosta sain uutta virtaa saunaremontin eteenpäin viemiseen ja toivottavasti viikon kuluttu pääsen testaamaan tyynyä käytännössä.

Opiskelurintamalle siirtynyt Hennakin lähetti jälleen kerran ihanan kortin ja hän taitaa tulla tapaamaan meitä kaikkia huomenna. Opiskeluihin liittyvä vierailu, mutta eiköhän siinä samalla kuulumiset ja juorutkin ehditä vaihtamaan.

Karjalaiset nuket

Upouudessa työpajatilassamme, joka on ristitty Monitoimitila Mosaiikiksi, pidettiin viime viikonloppuna ensimmäinen päivän kestänyt kurssi. 13 ahkeraa naista oli kokoontunut pitkien pöytien ääreen opettelemaan kuinka perinteisiä karjalaisia rättinukkeja tehdään. Tekstiilikonservaattorimme asiantuntevassa ohjauksessa valmistettiin ensin pieni harjoittelunukke, joka koottiin kankaanpaloista lähestulkoon kokonaan käärimällä ja solmimalla. Tämän jälkeen kukin teki hieman kookkaamman nuken valitsemistaan kankaista. Tämän nuken viimeistelyyn käytettiin hieman enemmän aikaa ja solmimisen lisäksi myös neulaa ja lankaa. Itse toimin apuopena ja kyllä oli kivaa! Tila toimi oikein hyvin, vaikkei se vielä kokonaan olekaan vielä valmis. Porukassa oli mukana ihmisiä, jotka sanoivat olevan taitamattomia käsitöiden suhteen (uskaltautuivat kuitenkin tulemaan kurssille, siitä heille 10 pistettä ja papukaijamerkki!) sekä pitkän linjan harrastajia ja ammattilaisiakin. Kurssilla läpikäyty tekniikka soveltui kuitenkin kaikille oikein hyvin, sillä se on yksinkertainen, mutta antaa mahdollisuudet työstää nukkea vaikka kuinka pitkälle. Heräsikö kiinnostus? Kokoa porukka ja ota yhteyttä, niin järjestetään uusi kurssi. Tässä muutamia kuvia mukavasta lauantaipäivästämme.

Nopeat syö hitaat

Juuassa sijaitsevan Suomen kivikeskuksen näyttely Kivimaailman aarteet lähenee loppuaan. Näyttelyyn on koottu näyttävä paketti kirkkomuseon kokoelmien aarteista. Esineitä ja tekstiilejä, joissa jalokivet kimaltelevat. Näyttelyä täydentää ikonimaalauksen vaiheista kertova kokonaisuus.

Kävin itse kivikeskuksessa ensimmäisen kerran tämän näyttelyn valmistelun tiimoilta ja olin yllättynyt. Kivikeskus on valtavan iso paikka erilaisine näyttelyineen, myymälöineen ja ravintoloineen. Sieltä olisi voinut ostaa vaikka vuolukiviuunin kotiin tuliaiseksi.

Näyttely on avoinna lokakuun loppuun saakka ja mikäli mieli tekee vierailla, niin nopein saa minulta kaksi vapaalippua. Kuva on hieman epätarkka, mutta näillä pääsee maksutta sisälle. Siis ensimmäinen, joka laittaa asiasta minulle s-postin osoitteeseen marja.louni@ort.fi, saa liput itselleen.

kultaiset koo ysit

Kuopion ja lähialueiden ysiluokkalaisista kootut K9 -kuriirit kokoontuivat testaamaan Monitoimitila Mosaiikkimme. Samalla he toimivat kultaustyöpajan koeryhmänä. Kaikki toimi kuin rasvattu, vaikka vesipistettäkään ei vielä tilassa ole. Siis se on puolivalmis, mutta kovan tarpeen ja innon vuoksi olen jo ottanut varaslähdön ja ryhtynyt käyttämään tilaa.

Kultaushommelit onnistuvat tosi hyvin ja tämän jälkeen olen roudaillut kultauskemppeitani mm. musiikkikeskukselle, jossa pidin työpajaa Indiana Jones -konserttia edeltävässä tapahtumassa. Jos siis huomaatte ilmassa leijuvia kultahippuja, niin voi olla, että museolehtori on juuri pyyhältänyt ohitsesi.





Kuulin, että Stömsö ohjelmassa oli tehty hopeointia säästöposuulle ja käytetty tehosteena apteekin lääkehiiltä. Taidan tsekata illalla tuon jakson, käydä ostoksilla apteekissa ja jatkaa testailujani näiden jalometallien parissa.

Kirkkomuseo mukaan kulttuuriluotsitoimintaan

Kulttuuriluotsi on vapaaehtoinen vertaisohjaaja, joka avustaa toimintakyvyiltään heikentyneitä kulttuuritapahtumiin. Luotsit perehdytetään tehtäväänsä. He ovat vastuullisia ja sitoutuneita kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Tarvittaessa kulttuuriluotsi hakee luotsattavansa hänen kotoaan. Luotsitoimintamalli on hyvä käytännön esimerkki terveyttä ylläpitävästä toiminnasta.

Kuopion kaupungin tuottama kulttuuriluotsitoiminta käynnistyi vuosi sitten. Toiminta laajenee hyvien kokemusten saattelemana Suomen ortodoksisen kirkkomuseoon ja muihin Kuopiossa toimiviin museoihin.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo toivottaa luotsiparit tervetulleiksi 8.10. järjestettävälle Karjalainen nukke -kurssille. Kulttuuriluotseille osallistuminen yhdessä luotsattavan kanssa on maksutonta.

Luotsitoiminnan koordinoinnista ja luotsien koulutuksesta vastaa vanhusten päiväkeskustoiminnan toiminnanohjaaja Maarit Patama. Kulttuuriluotsitoimintaan pääsee mukaan koulutuksen kautta. Seuraava koulutus järjestetään Kuopion korttelimuseolla 15.9 klo 9−15. Kulttuuriluotsit perehdytetään niin käytännön järjestelyihin kuin uusien näytelmien ja näyttelyiden teemoihin.

Lisätietoja:
Vanhusten päiväkeskustoiminnan toiminnanohjaaja Maarit Patama, puh. 044 718 3633
Kulttuurisuunnittelija Kirsi Heikkinen, puh 044 7182 469

Syksy alkaa toiminnan merkeissä

Museomme työpaja- ja kurssitoiminta käynnistyy. Tulevan syksyn kursseilla sukelletaan kultauksen saloihin ja perehdytään karjalaisten nukkien tekemiseen. Syyslomalla on tarjolla diakehystyöpajoja ja jouluun valmistaudutaan joulukortteja ja -koristeita tekemällä. Kurssivalikoimasta löytyy tekemistä niin lapsille, aikuisille kuin perheillekin. Ohjaajina toimin minä sekä tekstiilikonservaattori Leena Säppi ja ikonimaalari Tuulikki Likitalo.

Työpaja- ja kurssipaikkana toimii kirkkomuseon uusi Monitoimitila Mosaiikki. Tilassa tullaan jatkossa järjestämään erilaisia ortodoksiseen kulttuuriperintöön, ajankohtaisiin tapahtumiin ja juhlapyhiin liittyviä kursseja ja tapahtumia.

Lisätietoja ja varaukset suoraan minulle, eli: marja.louni@ort.fi, p. 0206 100 264

Merirosvoseikkailu

Kuopion kouluista ja päiväkodeista löytyy iso liuta kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Jokaisessa kouluissa ja päiväkodissa toimii kulttuurikuriiri, joka välittää tietoja kaupungissa toimivien kulttuurilaitosten toiminnasta omissa työyhteisöissään. Kulttuurikuriirien määrä on huima, noin 170 kappaletta. Heidän kauttaan viesti kulttuurilaitosten pienille vierailijoille suunnatusta ohjelmasta kulkeutuu sinne minne pitääkin. Viestin viejien apuna toimii kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurikello, josta päiväkodeille ja kouluille suunnattu tarjonta löytyy yksistä kansista. Opus ei ole mikään lipare, vaan paksu ja näyttävä julkaisu. Eli tarjontaa ja toimintaa kyllä riittää. Erikseen minun täytyy tietysti mainita, että kulttuurikellosta löytyy tietysti myös kirkkomuseon oma aukeama.

Kulttuurikuriirina toimiville tarjotaan tiedotus- ja viestinviejävastuun lisäksi myös hupia ja hauskuutta. Joka vuosi heille järjestetään perehdytystilaisuus jossakin kulttuurilaitoksessa. Informaation ja purtavan lisäksi heille tarjotaan aina jotain aktiviteettia. Tilaisuudet ovat aina olleet rentoja ja varsin hauskoja. Tämän vuotiset iltamat järjestettiin kirjastolla merosvoseikkailun merkeissä. Kirjastotädit muuntuivat Tiina Tyyrpuuri ja Paukkumaikki Paarpuuri –nimisiksi merorosvoiksi ja järjestivät meille aikamoisen ”kirjavinkkauksen”. Tämän jälkeen kuriirit lähetettiin aarrekartan kanssa seikkailemaan eri puolille kirjastoa. Karttaan merkityiltä rasteilta löytyi eri kulttuurikohteisiin liittyviä pisteitä. Kirkkomuseon pisteestä löytyikin ihan oikeaa kullan kimallusta. Pidin pienen demon nyt syksyllä tarjolla olevista kultaustyöpajoista. Miten lienee tuo naamioituminen onnistunut?! Näytän ennemminkin ennustajaeukolta kuin merirosvolta. Homma kuitenkin toimi ja heti seuraavana päivänä sain ekan varauksen työpajaani!

Kohtaaminen kirurgin kanssa

Kesä on selvästi jo ohi, mutta en ole antanut vielä periksi. Olen muutamana aurinkoisena, mutta syksyisen viileänä päivänä pitänyt lounastauon piknikin muodossa puistonpenkillä. Seuranani eräs kirurgi nimeltään Tohtori Sava. Hän on englantilainen kirurgi, joka saa mitä kummallisemmista vaivoista kärsiviä kyproslaisia potilaita asiakkaikseen. Vaatimattomana miehenä hän pyrkii aina ohjaamaan potilaat erilaisille asiantuntijoille, mutta sinnikkäinä he vain haluavat pysyä Savan hoidossa. Hän sitten joka kerta kuin ihmeen kaupalla parantaa kaikkien vaivat.

Herra Savan tapauksista kertovat kirja on pitkään ollut museokansliamme käytävän luona olevassa kirjahyllyssä. Se on peruja pari vuotta sitten pitämästämme kirpputorista. Viimeiset kirjat ovat olleet ilmaiseksi jaossa ja tämä Sava-opus on jostain syystä jäänyt ilman kotia. Sen ihana kansi on viehättänyt minua jo pitkään ja nyt olen siis päässyt tutuksi kirjan sisältöönkin. Lukeminen kannattaa aina!

Syksyn tuulet puhaltaa

Lomat on lomailtu ja arki alkanut. Ihan oli mukava palata taas töihin. Ilmakin on viilenynyt niin, ettei enää uimarannalla lekottelu houkutellut. Aika harvaan kertaan se rannalla lekottelu kyllä tänäkin kesänä jäi.

Taidetorin keikka katkaisi pitkän kesälomani heinäkuun lopulla. Tällä kertaa meillä oli käytössämme puolikas mökki ja hieman suppeampi myyntivalikoima kuin viime vuonna. Puuhaa asiakkaille oli tarjolla käspaikkarannekorujen ja diakehysten parissa. Molemmat työpajat toimivat oikein hyvin ja kokemus oli jälleen kerran oikein mukava.

Lomani aikana muut työntekijät ovat olleet ahkeroineet loppuun pitkän ja työlään projektin ja saaneet valmiiksi Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmapolitiikan, joka sai hyväksynnän kirkkomuseon johtokunnan kokouksessa kesäkuussa.

Kokoelmapolitiikka on kauan kaivattu tarpeellinen työkalu kokoelmien kartuttamiseen, käyttöön ja hallintaan. Kokoelmapolitiikassa määritellään periaatteet, joiden mukaan toimitaan kokoelmien hoidon ja käytön suhteen ja näin se auttaa arkisessa työssä. Toisaalta se myös avaa museotyön arkea ulkopuolisille, jotka eivät ehkä tule ajatelleeksi niitä kaikkia asioita, joita museokokoelmien hoidossa tulee huomioida.

Kirkkomuseo kesämökkeilee Taidetorilla 23. - 24.7.

Loman alkaminen tarkoittaa aina pientä hässäkkää. Asiat on saatava siihen tilaan, että on hyvä jäädä lomalle huolettomin mielin. Minun on enää laitettava puhelimeen poissaoloviesti, niin kaikki on hoidettu mallilleen ennen kahdeksan (!!!!) viikon loman alkua. Huikean pitkänm loman katkaisee keikka taidetorilla, josta alla hieman lisää. Tulkaa tervehtimään minua taidetorille ja palaan blogini pariin elokuussa.

Miten perinteinen karjalainen tekstiili, käspaikka, muuntautuu helmirannekoruksi? Kuinka diakehyksestä tehdään avaimenperä, rintakoru tai jääkaappimagneetti?


Käspaikkarannekoru työn alla. Kuva: Jatta Matsi

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo jalkautuu jälleen Kuopion matkustajasataman Taidetorille, jossa voit osallistua työpajoihin ja tehdä käspaikkarannekoruja tai antaa uuden elämän vanhalle diakehykselle. Myyntipiste tarjoaa monenlaisia löytöjä: ikonikortteja, kirkkotekstiilikankaista valmistettuja rintakoruja, korviksia ja nappeja, hopearistejä, tuohuksia ja julkaisuja.

Taidetori 2011 on Kuopion kaupungin tuottama tapahtuma, jossa voi osallistua työpajoihin, seurata käsityöläisiä työssään tai tehdä löytöjä muotoilijoiden, käsityöläisten tai MYLLYN taiteilijoiden työhuoneilta.

Taidetori on avoinna 15.7. – 31.7. joka päivä klo 12 – 20

www.taidetori.com

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kivimaailman aarteet esillä Suomen Kivikeskuksessa

Reliikkiristi 1500-luvulta. Kuva: Henna Hietainen

Kivimaailman aarteet -näyttely Suomen Kivikeskuksessa antaa loistavan mahdollisuuden tutustua Suomen ortodoksisen kirkkomuseon aarteistoon. Ikoneita, sakraaliesineitä ja kirkkotekstiilejä koristavat safiirit, rubiinit, smaragdit ja monet muut upeat korukivet loistavat Kivikeskuksen Aarrekammiossa.

Kirkkomuseon näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös ikonimaalauksen eri vaiheita esittelevä maalaussarja. Siinä kivimaailman aarteet – maa- ja mineraalivärit – ovat esillä ikonimaalauksessa käytettyinä väripigmentteinä. Ikoneiden hehkuvan sininen väri on usein atsuriittia ja syvän sininen lapis lazulia. Malakiitti on puolestaan ikonimaalauksessa käytetyn vihreän väripigmentin lähteenä.

Suomen Kivikeskuksen kanssa toteutettu näyttely on ainutlaatuinen kokonaisuus. Kirkkomuseon kokoelmat ovat harvoin olleet esillä näin laajassa mittakaavassa museon ulkopuolella. Näyttelyn toteuttamiseksi yhteistyötä on tehty myös Valtion taidemuseon materiaalitutkimuslaboratorion ja Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön kanssa.

Suomen Kivikeskus on osa laajaa ja monin palveluin varustettua Kivikylää Pohjois-Karjalan Juuassa. Kivikylässä on paljon nähtävää ja runsaasti tietoa myös alan todellisille harrastajille.

Kivikylä ja Kivimaailman aarteet -näyttely on avoinna:

10.6. - 31.8.2011: ma - pe 9 - 18, la 9 - 16 ja su 9 - 18
Syys- ja lokakuussa: ma - pe 9 - 17

www.kivikeskus.fi

Kivet kutsuvat

Museoviikko on ohi ja sen ansiosta kasaantuneet työtehtävät alkavat olla jo kiritty kokoon. Toimin koko museoviikon ajan lainattavana museolehtorina vanhusten palvelutaloissa. Vientiä riitti. Karkeasti arvioituna yli puolelle kiinnostuneista jouduin myymään ei oota, koska kalenteri täyttyi varauksista niin nopeaan tahtiin. Vierailin monessa eri paikassa ja tapasin lähes 100 ikääntynyttä muisteluiden merkeissä. Kyllä kannatti. Kentälle lähteminen on hauskaa ja jännää. Lähteminen kannattaa aina ja kerta kerralta se on helpompaa. Joissain paikoissa talon henkilökunta pystyi osallistumaan tuokioihimme ja ehkä näin oppi jotain uutta henkilöistä, joiden kanssa työskentelevät päivät pitkät. Jouduin kieltäytymään useista kutsuista. Aika monet innostuivat kuitenkin ottamaan muistelusalkut lainaan ja käyttämään niitä omatoimisesti, mikä on tietysti hienoa.

Tämän keikkaviikon jälkeen töissä on ollut kiireistä. Maanantaina menemme Suomen kivikeskukseen viemään esineitä heidän kesänäyttelyynsä, jonka nimi on Kivimaailman aarteita. Tämän vuoksi meillä on ollut taas ihmeellinen vieras. Satu Hietala geologian tutkimuskeskuksesta kävi tutkimassa muutamia esineitä ja nimenomaan niissä olevia kiviä.



Itse lähden viemään maalaamaani ikonimaalaussarjaa. Siinä ei ole jalokiviä eikä muitakaan kiviä koristeena, kuten muissa näyttelyyn viemissämme materiaaleissa. Kivimaailma on ikonisarjassani esillä maa- ja mineraalivärein pigmenteissä ja niistä kerron hieman näyttelyteksteissä, joiden työstäminen on ollut yksi rästitehtävistäni tällä viikolla. Jos kesämatkallanne satutte Juuan suuntaan, niin poiketkaahan siis kivikeskukseen.

Museopäivän ohjelma

Kansainvälisenä museopäivänä keskiviikkona 18.5. klo 10-12 Suomen ortodoksinen kirkkomuseo tarjoaa neuvoja vanhojen tekstiilien hoitoon ja ikoneiden kuva-aiheiden tunnistamiseen. Jos kotoasi löytyy käspaikkoja, vanhoja mummolta perittyjä käsitöitä, ikoneita tai muita ortodoksisuuteen liittyviä esineitä, tuo ne tutkittavaksi kirkkomuseoon. Tutkija Päivi Sturm tunnistaa ikoneiden kuva-aiheita. Tekstiilikonservaattori Leena Säppi antaa ohjeita tekstiilien käsittelyyn ja säilytykseen sekä kertoo tekstiileissä käytetyistä tekniikoista ja materiaaleista.

Tapahtuma järjestetään arkkipiispa Leon residenssissä osoitteessa Karjalankatu 1.

Lisätietoja: Leena Säppi, p. 0206 100 265, Päivi Sturm, p. 0206 100 262

Museolehtori keikkailee jälleen

Kansainvälistä museoviikkoa vietetään 16. – 22.5. teemalla Muistitalkoot. Teeman mukaisesti toimin viikon ajan lainattavana muistelusalkkuohjaajana jalkautumalla Kuopiossa toimiviin palvelutaloihin ja -keskuksiin.

Kirkkomuseon muistelusalkkujen parissa on naurettu ja vietetty monta koskettavaa hetkeä. Eräs muistelija kertoi kouluajastaan: "Sitä oon ollu kans ihan torvi käsityössä. On ollu pakkopullaa. Piti aina käydä opettajalle näyttämässä työtä. Meillä oli jumppatossut jalassa sisätossuina. Mulla oli toisen tossu pohja irti, piti seisoo sen lirpukan päällä, enkä uskaltanu sanoa, vaan seisoin siinä. Sitä oli nuorena niin arka. Se opettaja oli aika kova. Piti tiukan kurin."

Muistelusalkkujen äärellä on käyty myös läpi elämään liittyviä vaikeita hetkiä: ”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä, mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen. Oma poika on ollut rauhanturvaajana. Se antaa ymmärtää mitä ihminen on käynyt läpi. Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos tarinaa jatkaa, se päättyy kyyneliin."

Lisätietoja ja varaukset: marja.louni@ort.fi, p. 0206 100 264

Munamaalauskuumetta

Olin keskiviikkona Jyväskylässä käsityön museossa toisessa Avaamo-tapaamisessa. Tällä kerralla testasimme Thinking aloud -metodia, jonka avulla kerätään asiakkaiden kokemuksia museokäynnistä. Olin lukenut tästä menetelmästä etukäteen ja nyt oli hienoa päästä testaamaan sitä itse. Seurasimme yhden työporukan vierailua museossa. Heitä kierrätettiin näyttelyssä, käytettiin museon takahuoneissa ja loppuhuipennuksena heillä oli luvassa munamaalaustyöpaja, jonka ohjasi Sveta Peura.

Minun piti pari viikkoa sitten osallistua slovakialaiselle munamaalauskurssille tässä samaisessa käsityön museossa. Sairastumisen takia en kuitenkaan päässyt kurssille ja olin siitä aivan onneton. Toipilaana sitten etsiskelin netistä kaikenlaisia munamaalausohjeita ja löysin pari houkuttelevaa pisankamaalaukseen johdattelevaa opetusvideota ja munamaalauskuumeeni nousi tulikuumaksi. Tällä Avaamo-tapaamisella yritin hillitä itseäni ja keskittyä tehtävääni ryhmän seuraajana, mutta rehellisenä ihmisenä tunnustan, että pisankatekniikan opetus vei välillä koko huomioni. Tässä taas hieman kuvareportaasia. Itse en siis päässyt vielä kokeilemaan, mutta materiaali- ja työkalutilaus on tehty ja munamaalaustyöpajan perustamissuunnitelmat on tehty. Tavoitteenani on saada Sveta ohjaamaan kurssia tänne kirkkomuseolle viimeistään ensi keväänä.

Sveta näyttää miten vahaa sulatetaan munan pinnalle. Vahalla tehdään koristekuviot ja sitten muna pistetään värikylpyyn. Homma muistuttaa siis batiikkivärjäämistä.


Svetan tekemästä esimerkkisarjasta selviää millaisia värjäysvaiheita yksi muna voi käydä läpi.


Munat värikylvyssä


Näin upeita munia ensikertalaisilta syntyi. Pakko on päästä itse kokeilemaan ja pian!


Ehkä on ihan hyvä, etten vielä ole itse päässyt nyhräämään näiden munien kanssa. Kokeilin pari päivää sitten rukousnauhan tekoa. Harjoittelijamme Jatta on opetellut monimutkaisen solmun tekoa ja tein itse yhden solmun sillä seurauksella, että hartiani on ihan jumissa ja oikeata kättä pakottaa. En ymmärrä miten pystyn saamaan aikaiseksi koko nauhan. Yritän rennommalla mielellä ensiviikolla.

Kaikkien näiden mukavien munamaalaus-, kultaus- ja käspaikkahommien lisäksi olen tietysti tehnyt muitakin töitä. Ettette siellä luule, että askartelen paskartelen täällä kaiket päivät. Kirjallisista töistä vaan ei ole niin hauska raportoida eikä niistä saa mukavia kuvia. Yhdestä isosta jutusta kuitenkin kerron. Työn alla pitkään ollut kokoelmapolitiikka alkaa olla pilkunviilauksia vaille valmis ja näyttää siltä, että se saataisiin julkaistua ennen kesälomia.

Pääsiäispaketteja

Pääsiäinen on ovella ja juhla näkyy ja tuntuu talossamme monin eri tavoin. Lahjojen antaminen ei kuuluu pääsiäisperinteeseen, mutta siitä huolimatta olemme saaneet paketin. Paketti on päällystetty muovilla ja sen sisällä valmistuu monimuototilamme. Olen ryhtynyt valmistautumaan paketin avautumiseen valmistelemalla syksylle erilaisia työpajoja.




Tässä kuvareportaasi muutamista ideoista ja tekniikoista, joita tulen jatkossa ohjaamaan. Tässä aluksi harjoittelen pienen käspaikan tekemistä. Idea minikäspaikasta on syntynyt tekstiilikonservaattorimme päässä ja tämä malli, jota teen on Jatan käsialaa. Sain kotiläksyksi tehdä käspaikan loppuun tulevan viikonlopun aikana.



Seuraavaksi testasin Jatan tekemää haitarikirjan ohjetta. Hyvin oli ohjeet tehty ja valmista tuli.





Sitten lopuksi oman intohimoni pariin, eli kultaukseen. Ostin taannoin Helsingin reissulla kullan ja hopean väristä lyöntimetallia ja tänään päällystin yhden kananmunan ja kipsifiguurin.






Kokeilin myös tehdä sabluunan avulla koristekuviota vanhan kirjan kanteen. Se meni plörinäksi. Luulen tietäväni syyn. Laitoin mikstionin (johon kulta kiinnitetään) suoraan pahville enkä sen alle mitään muuta pohjustetta. Ikonissa mikstionin alle laitetaan oksalakkaa, joka kovettaa pinnan ja näin olisi varmasti tässäkin pitänyt toimia. Oksalakkaostoksille siis, sillä aion onnistua tässä!



Lyöntimetallin työstä oli huomattavasti helpompaa kuin oikean kullan kanssa vehtaaminen. Lyöntimetalli on paljon paksumpaa ja jämäkämpää. Ei lähde lentoon niin helposti eikä sen kanssa hirvitä niin, kun lentoon lähtevissä ja pilalle menneissä yrityksissä ei tuhlaannu montakaan senttiä toisin kuin oikean kullan kanssa.

Ömeising reis II

Kuopion kulttuuriväki on pistänyt hynttyyt yhteen liikuntapuolen ihmisten kanssa ja järjesti taas näin kevään korvalla ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoiden Ömeising reis –tapahtuman, joka kokosi yhteen yli 130 opiskelijaa. Viola Rantasikalan ohjauksessa he harjoittelivat pienen kohtauksen näytelmästä teatterilla, musiikkikeskuksella oli luvassa sävellyksen tekeminen ja sen nauhoittaminen, taidemuseolla etsittiin alusvaatteita, Valkeisenlammella oli luvassa polkuautokilpailu ja kaupungintalolla piti tehdä keppihevonen ja suorittaa sillä pieni tehtävärata. Mis Kuopio toimi tapahtuman emäntänä ja juonsi yhdessä Violan kanssa kinkereiden loppuhuipennuksen ravintola Introssa.

Keppihevostyöpaja oli kirkkomuseon vastuulla ja se toteutettiin yhdessä palveluneuvoja Päivi Virosen kanssa. Tämä rasti, kuten kaikki muutkin, oli taas oikein onnistunut. Keppihevosista tuli joukkueiden maskotteja, jotka nimettiin. Kuulin, että niille sävellettiin lauluja ja sepitettiin elämäkertoja. Kivaa siis oli. Tässä muutamia harjoittelijamme Jatan (hän kantoi päävastuun rastin ohjaamisesta) ottamia kuvia rastiltamme sekä palautetta, jota sain sähköpostiini tapahtuman jälkeen.





Mis Kuopio (Johanna Keinänen) kävi tekemässä lyhyen raportin hevoshommasta. Raportit eri rasteilta nähtiin koosteena illan lopputapahtumassa.



Renkaan läpi pujottelua


Vesiesteen ylitys toteutettiin monin eri tyylein.

Ja tässä ne palautteet:

Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi.Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

SAVOTTAlta myös iso käsi kaikille järjestäjille ja tapahtumassa mukana olleille! Illan aikaan tullut opiskelijapalaute oli ylitse pursuavaa.Viola ei ole vastannut soittopyyntöihin, joten pitää varmaan taas odottaa ja unelmoida vuoden ajan ;-)
Vuoden 2012 Ömeising Reisiä odotellessa....

Kiitokset myös ylioppilaskunnan puolelta, muutama tuutori on päivän mittaan tullut kehumaan eilistä meininkiä. Järjestelyt olivat selkeästi suurella sydämellä ja ammattitaidolla hoidettu, kiitos kaikille mukana olleille.

Kiitokset myös Intron puolesta. Vaikkei eilinen ilta työhön ja vaivaan nähden näin yrittäjän näkökulmasta nyt kovin kannattava ollutkaan, olemme mielellämme ensi vuonnakin mukana. Syy tähän on selkeä: eilen oli iltatapahtumassa tosi hyvä meininki. Oli kiva olla mukana.

Tapasin ohimennen tuossa Viola Rantasikalaa ja hän pyysi kauttani välittämään lämpimät yhteistyöterveiset kaikille! Oli kuulemma "lämmintä ja järkyttävän hienoa olla lähellä opiskelijoita ja yhteistyökumppaneita".Viola pyysi myös välittämään vielä pääsiäistervehdyksensä teille (?!) : "Narsissit kukkii ja niin Minäkin" . Mitä lie tarkoittanut.

Meillä hyristiin töissä vielä tänäänkin hymyssä suin eilisen muistoissa.
Teatterilla teemme koonnin pisteemme toimivuudesta ja kehitysideoista ja tuomme ne mukanamme yhteiseen palautesessioon toukokuussa!

Kiitos myös Mis Kuopion puolesta-hieno meininki oli!

Parahin, loistava Ööööömeising Reis -tiimi! Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi. Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

Tylsää tässä hauskuudessa oli se, että en itse päässyt paikalle. Vietin tämän illan sairaana kotosalla… plääh.

Ystävät on kivoja

Kirkkomuseo on saanut ystäväyhdistyksen, ou jee! Museoiden ystäväyhdistysten perusperiaatteena on, että aloite niiden perustamiseen tulee museon ulkopuolelta ja samoin niiden toiminta ei ole museojohtoista. Tästä syystä olenkin erittäin iloinen siitä, että olemme saaneet oman ystäväyhdistyksen. Tukiverkostomme vahvistuu ja se lämmittää mieltä.

Tässä lyhykäisyydessään virallisin sanoin:

Kuopiossa sijaitseva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on saanut toimintansa tueksi ystäväyhdistyksen. Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja tukea ortodoksista kirkkomuseota ja sen toimintaa sekä lisätä tietoa ortodoksisesta kirkkotaiteesta ja -kulttuurista. Yhdistys järjestää luentoja ja seminaareja, tukee kirkkomuseon tutkimus-, konservointi-, julkaisu-, ja näyttelytoimintaa sekä pedagogista työtä. Lisäksi yhdistys avustaa kirkkomuseota kokoelmien kartuttamisessa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään sekä yksityisiä henkilöitä että yhteisöjä.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n hallituksen puheenjohtajan toimii Kelan pääjohtajan toimesta vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt Jorma Huuhtanen. Hänen lisäkseen ystäväyhdistyksen perustajajäseniä ovat myös Svenska kulturfondenin johtaja Berndt Arell, rouva Riitta Broman, Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ja palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas.

Ystäväyhdistys rekisteröitiin 20.7.2010. Kyseisenä päivänä ortodoksinen kirkko viettää profeetta Elian päivä. Perustamispäivän mukaan profeetta Elia on valittu yhdistyksen suojelupyhäksi.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on Länsi-Euroopan merkittävin ortodoksinen kirkkomuseo, joka kuuluu Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Kirkkomuseo perustettiin Kuopioon 1957. Se jatkaa Valamon luostariin 1911 perustetun Muinaismuistokokoelman toimintaa.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Jorma Huuhtanen, jorma.huuhtanen@gmail.com, p. 0400 222 717
sihteeri Riitta Kaverinen, riitta.kaverinen@gmail.com, p. 050 3363654

Koekaniinina

Olemme saaneet pitkästä aikaa täydennystä työyhteisöömme. Taitava tyttö Jatta aloitti harjoittelun viikko sitten. Hän auttaa meitä mm. tulevien työpajojen ideomisessa ja ideoita on jo syntynyt paljon! Ihanaa, kun pääsen samalla itse oppimaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Jatta on tekstiilialan opiskelija Kuopion muotoiluakatemiassa. Omat tekstiilitaitoni rajoittuvat omatoimisella opiskelemisella ja yritys-ja erehdys –tekniikalla opittuihin ja kehitettyihin juttuihin. No ehkä peruskoulun käsityön tunneiltakin on jotain oppeja jäänyt…

Tässä opettelen pienistä helmistä rakentuvat rannekorun tekemistä. Tästä kehittyy vielä käspaikkarannekoru, olettekos semmoisesta ennen kuulleetkaan?

Vuoroin vieraissa

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Valamon konservointilaitoksen Riikan vierailusta kirkkomuseossa. Viime torstaina teimme vastavierailun Valamon suuntaan. Päivä oli ihanan aurinkoinen, jossa pääkirkko näytti näin hienolta meitä vastaanottaessaan.



Valamon konservointilaitoksella meitä vastaanotti valokuvaaja Petter Martiskainen, konservaattori Eeva-Liisa Suihko ja harjoittelija Jenna Parkkila. He luotsasivat meidät tiloissaan, joissa olikin paljon ihmeellistä. Kuten ehkä on käynyt ilmi, pidän konservaattorin työtä erittäin mielenkiintoisena ja siihen liittyy jonkinlainen salaperäisyyskin. Pääsimme näkemään hieman mitä Kozeltshanin Jumalanäidin ikonille kuuluu. Tässä näkyy ikonista pelastettuja osia. Itse ikoni oli lepäilemässä sille sopivissa kosteus- ja lämpöolosuhteissa.




Näinkin voi joskus käydä.



Aika dramaattisen näköinen. Eeva kuitenkin kertoi, että koska tässä teoksessa pohjatyöt on aikoinaan tehty hyvin, ei tilanne ole kovinkaan paha. Mitä tuo reikä nyt vähän häiritsee.

Tämän Laatokan Valamon luostarista pelastetun ikonin kohdalla pohjustus on jäänyt tekemättä ja tilanne on nyt tämä.



Ei hyvä. Liitujauolillingin kanssa tehtävät pohjustusvaiheet ennen maalaamisen aloittamista kannattaa tosiaan tehdä.

Valamosta suuntasimme Joensuuhun Pohjois-Karjalan maakuntamuseoon Carelicumiin. Minua sinne veti erityisesti Ravennasta lainassa olevat mosaiikkikopiot, joita oli tähän näyttelyyn saatu 19 kappaletta. Yleensä nämä mosaiikit sijaitsevat korkealla kirkkojen seinissä ja kattoholveissa, mutta nyt niitä pääsi tutkailemaan lähietäisyydeltä. Harvinaista herkkua näin Suomen kamaralla.



Tällaisia pieniä lintuja oli neljä kappaletta. Miltähän oma versioni olisi näiden rinnalla näyttänyt?



Tutustuimme myös uudistettuun perusnäyttelyyn, joka on ollut suuri ponnistus pienelle henkilökunnalle. Sieltä oli hyvä bongailla ideoita ja ratkaisuja omien ajatusten eteenpäin viemiseen. Näyttelyn sisältöön perehtymisen sijaan huomio kiinnittyi näyttelyratkaisuihin. Näinhän se aina on, kun museoammattilainen vierailee museossa. Väliseinäratkaisu piti ihan ikuistaa.



Tämä hieno renkula estää kattoikkunasta tulevan karhukoplan ja muiden hämäräveikkojen mätkähtämisen lattialle. Jos hämäräveikko on niin pullukka, että ritilä romahtaa, niin olisi tietysti huomaavaista vielä laittaa tyyny lattialle takaamaan pehmeän alastulon.



Muut ottamani kuvat vaan jäivät niin tummiksi, ettei niistä ole tähän laitettaviksi. Kiitokset Ulla Härköselle, Iiris Heinolle ja Tarja Raninen-Siiskoselle Joensuuhun!

Aurinkoinen ilma sen sijaan jatkui ulkosalla retkemme loppuun saakka. Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Ortodoksinen kulttuurikeskus, joka näytti ulkoa tällaiselta.



Aika näyttävä pytinki!