perjantai 18. marraskuuta 2011

Tulisilla hiilillä, ajatuksia ennen kirkolliskokousta

Kirkolliskokous lähestyy jälleen. Kerran vuodessa järjestettävässä kirkolliskokouksessa päätetään monen muun asian ohella myös kirkkomuseota koskevista asioista. Toivon, että kirkolliskokouksen asiantuntevassa joukossa on ihmisiä, jotka tietävät tai ainakin näkevät tarpeelliseksi perehtyä siihen mitä ammatillisen museon hoitaminen pitää sisällään. On esitetty ihmettelyjä siitä mitä ihmettä ne museon työntekijät oikein puuhaavat, kun museohan on kiinni. Ja ylipäätään, kuuluuko kirkkomuseon toiminta kirkon strategiassa määriteltyihin kirkon ydintoimintoihin?

Suomen ortodoksinen kirkko linjaa strategiassaan tehtäväkseen ortodoksisten kulttuurilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön, ikonitaiteen ja kirkkotekstiilien kehittämisen sekä kirkollisen arkkitehtuurin erityisyyden ymmärtämisen ja vaalimisen. Kirkkomuseon johtosäännössä määritellään kirkkomuseon tehtäväksi tallettaa, säilyttää, tutkia ja pitää esillä Suomen ortodoksisen kirkon aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä. Kirkkomuseossa tehtävä työ on kirkon strategian ydintoimintojen mukaista.

Kokoelmatyö on kaiken museotyön perusta. Kirkkomuseon kokoelmat muodostuvat aineistosta, joka on mittaamattoman arvokasta Suomen ortodoksisen kirkon kulttuurihistorian kannalta. Kokoelmat pitävät sisällään ikoneita, tekstiilejä ja sakraaliesineitä, joista vain noin 20% oli esillä vanhassa perusnäyttelyssä ja sielläkin tavaraa riitti yllin kyllin. Tästä voi päätellä esineiden kokonaismäärän runsauden. Lisäksi on vielä valokuvat, vanha kirjakokoelma ja muut arkistot.

Kirkkomuseo sai käyttöönsä sähköisen kokoelmanhallintaohjelman muutamia vuosia sitten. Inventointitietojen tarkastaminen ja siirtäminen sekä esineiden kuvaaminen ja vanhojen kuvien skannaaminen on työsarka, jota tehdään päivittäin. Miksi ihmeessä näin tehdään? Siksi, että museoiden esineet on luetteloitava, jotta niihin liittyvä tieto saadaan talletettua. Kontekstitiedottomien esineillä ei museossa tehdä juuri mitään. Toki kokoelmat olivat luetteloitu jo ennen Kosmoksen käyttöönottoa. Vanhat pahvikorteille tehdyt luettelot ovat kultaakin arvokkaammat, mutta niiden kanssa pelaaminen ei ollut kovin tehokasta. Sähköisessä ohjelmassa kaikki luetteloidut tietueet ovat löydettävissä mm. asiasanojen, nimen tai inventaarinumeron avulla tai näiden yhdistelmillä. Kirkon strategiassa korostetaan teknologian merkitystä kulttuuriperinnön tallentajana ja levittäjänä. Kosmos on tätä tarkoitusta palveleva ohjelma. Se on hyödyllinen, käytännöllinen ja kustannustehokas työväline, joka helpottaa kirkkomuseossa tehtävää arkityötä. Kokoelmatietoja tarvitaan päivittäin. Niitä käytetään näyttelyiden suunnittelussa, niitä kyselevät muut museot, opiskelijat, tutkijat, julkaisujen tekijät ja yksityiset ihmiset. Kosmos vähentää tarvetta liikutella arkoja museoesineitä. Perustiedot on saatavissa kätevästi, kuin esinetiedot kuvineen ovat tietokoneen näytöllä muutama napin painalluksella.

Strategiassaan kirkko painottaa teknologian hyödyntämistä pienten, hajallaan olevien yhteisöjen palvelijana ja palveluiden parantajana. Kirkkomuseo vie tätä tavoitetta eteenpäin jalkauttamalla Kosmoksen kirkon toimijoiden keskuuteen. Tavoitteena on, että eri toimijoiden hallussa oleva ortodoksisen kirkon esineistö luetteloidaan yhdenmukaisesti ja tiedot on kaikkien saatavilla yhteisessä tietokannassa. Kosmoksesta tullaan tekemään internetissä käytettävä avoin versio, jolloin tieto ortodoksisesta kulttuuriperinnöstä tulee laajan yleisön saavutettavaksi. Museoalalla tämä on jo arkipäivää. Kuka tahansa pystyy tutkailemaan muun muassa valtion taidemuseoiden sekä museoviraston kokoelmatietoja internetissä.

Kokoelmien luettelointi on vain yksi kokoelmatyön osa-alue. Vastaaminen tutkimuspyytöihin, asiantuntija-avun antaminen seurakunnille, muille museoille sekä yksityisille ihmisille on osa kirkkomuseossa tehtävää jokapäiväistä työtä, jonka lisäksi esineiden kunnosta huolehtiminen ja konservoiminen vaatii työtunteja. Myös mittava kuva-arkisto pitää sisällään kymmeniä tuhansia kuvia. Suurimpia kokonaisuuksia ovat kuvat luovutettujen alueiden kirkoista ja rukoushuoneista, luostareista, seurakuntaelämästä ja kirkollisista henkilöistä. Kuvakokoelma karttuu vuosittain lahjoituksilla ja digitaalisilla kokoelmakuvilla. Nämä kuvat ovat kaikkien niistä kiinnostuneiden käytössä ja kuvalainoja tuleekin tasaiseen tahtiin ja niidenkään hoitaminen ei tapahdu itsestään.

Kokoelmatyön lisäksi museon työntekijöitä on työllistänyt eri näyttelynjärjestäjien kanssa toteutetut näyttelyt, joita on toteutettu lähiaikoina muun muassa Kuopion muotoiluakatemian, Lapinlahden taidemuseon, Kuopion taidemuseon ja Suomen kivikeskuksen kanssa. Peruskorjaus ja uuden perusnäyttelyn suunnittelu on myös aikamoisen työllistävä projekti, joka on poikinut mittavia ja työläitäkin hankkeita, joista merkittävin on kirkkomuseon säätöiminen. Erilaisten rahoituskanavien selvittelykin on ollut oma työsarkansa.

Kokoelmatyön ja peruskorjauksen lisäksi työtä on tehty museopedagogiikan puolella. Kuten kaikki museon toiminta myös museopadagogiikka on tiiviisti yhteydessä museon kokoelmiin. Lainaan tähän blogikirjoitustani, jonka kirjoitin kirkolliskokoustunnelmissa viime vuonna: Työpajat, opetustuokiot, elämykselliset opastukset jne. ovat keinoja, joiden avulla avataan museon ydintä katsojille. Ne eivät ole vain päälle liimattua hauskuutusta, jonka avulla saadaan myös koululaisia käymään museoissa. Tämän eteen olemme tehneet kirkkomuseossa paljon töitä. Olemme solmineet toimivat yhteydet Kuopiossa toimiviin päiväkoteihin ja kouluihin. Olemme räätälöineet eri kävijäryhmille sopivia palveluja ja kouluttaneet työntekijöitä eri tapoihin hyödyntää museoita oppilaiden kanssa. Näin olemme pystyneet madaltamaan kynnystä astua museoon. Kirkkomuseossa on käynyt keväisin paljon luokkaretkiryhmiä ja hyvä näin. Pitkäjänteisen yhteistyön kautta olemme saaneet kasvatettua koulu- ja päiväkotiryhmien määrää myös muina vuoden aikoina. Opettajat ovat oppineet hyödyntämään kirkkomuseota opetussuunnitelmaan sopivana oppimisympäristönä. Museovierailu ei näille ryhmille ole hupivierailu ennen kesälomaa, vaan paikka, jossa eri oppiaineisiin liittyvä asia opitaan hieman erilaisessa ympäristössä kun ennen. Tämä on mielestäni suunta, johon museopedagogiikkaa pitää viedä. Kokemusten rohkaisemana yhteystyö vanhustyössä työskentelevien kanssa on saatu hyvälle alulle. Toimivien yhteistyömuotojen ja -käytäntöjen löytäminen ja niiden ylläpitäminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Tässä asiassa minulla on ollut onni tehdä työtä yhdessä muiden Kuopiossa toimivien kulttuurilaitosten kanssa. Meillä on monia hienoja työryhmiä, joiden avulla koko Kuopion kulttuuripuolen kouluille, päiväkodeille ja palvelutaloille suunnatut palvelut ovat suunnitelmallisia ja toiminta on pitkäjänteistä. Olen kirjoittanut näistä yhteistyömuodoista ja raportoinut muutamista tapahtumista ja koulutuksista, joita olemme aikaan saaneet. Kirkkomuseon näyttelytoiminnan ollessa kiinni pedagoginen työ on ollut vähintäänkin yhtä voimakasta kuin museon ollessa auki. Olen käyttänyt kekseliäisyyttäni ja jalkauttanut pedagogisen toiminnan kentälle. Myös näistä projekteista löytyy katsauksia aiemmissa kirjoituksissani.

Uutena työsarkana, josta olen kovin innoissani ja joka on saanut hyvän vastaanoton, on vasta valmistunut Monitoimitila Mosaiikki. Tila on suunniteltu huolella ja sen viimeistely on vielä hieman kesken. Tästä huolimatta se on otettu jo käyttöön ja todettu tarpeelliseksi ja toimivaksi. Tuleva vuosi tuo tullessaan muun muassa erilaisia kursseja ja työpajoja, joiden sisältöjen suunnittelu ja käytännön järjestelyt eivät kumma kyllä tapahdu itsestään.

15 kommenttia:

  1. Vaikka museotyö näyttää aika ajoin näkymättömältä ulospäin, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo tekee ÄÄRIMMÄISEN tärkeää työtä ortodoksisen kultuuriperinnön tallentamisen hyväksi. Muun muassa digitointityö puskee eteenpäin kohti suurempaa päämäärää ja YHTEISTÄ HYVÄÄ,niin että mahdollisimman moni saisi hyötyä ja tietoa kirkon kulttuuriperinnöstä. Yhteistyö seurakuntien kanssa kuulostaa hyvältä, jotta hekin saisivat esineistönsä ja tekstiilinsä tietokantaan; turvaan ja talteen. KAIKKIEN SAATAVILLE, YHTEISEEN KÄYTTÖÖN.

    Jokaisessa Suomen museossa on digitoitavaa aineistoa (mm. valokuvat, kartat, asiakirjat, esinekortit, esineet, tekstiilit jne.) vielä moneksi, moneksi vuodeksi eteenpäin, ja vaikka se on hidasta ja tarkkaa puuhaa,se hyödyttää tulevaisuudessa helpommin ja nopeammin ammattilaisia ja yksityisiä henkilöitä.

    Luterilainen kirkko menettää seurakuntalaisiaan, mutta mielestäni kiinnostus ortodoksiseen uskoon kasvaa, ja siksi minusta on hienoa, että ortodoksisuuteen pääsee tutustumaan helposti muun muassa museon kautta. Museoon on helpompi astua kuin kirkko- tai seurakuntasaliin. Kynnys on matalampi.

    Ilman museoita Suomessa ei säilyisi (eikä olisi!) kulttuuriperintöä, oli se sitten ortodoksista, paikallista tai taiteellista. Museot ovat kulttuurimme ylläpitäjiä ja MUISTIKESKUKSIA. Jotta tietäisimme keitä olemme ja mistä tulemme, tarvitsemme museoita. Tieto tulee turvata myös tuleville sukupolville!

    Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tämän,
    toivoo taidehistorian, museologian ja etnologian opiskelija, joka valii kulttuuria ja kulttuuriperinnettä, omia juuriaan.

    VastaaPoista
  2. Kivaa on museo, mutta kirkkokunta köyhtyy, ja jossain kohtaa tulee raja vastaan sille, mitä mikäkin voi maksaa. Eli jossain vaiheessa on tehtävä valinta, pidetäänkö yllä museota vai pidetäänkö yllä esimerkiksi matkapapistoa, joka huolehtii haja-asutusalueiden ortodoksisen väestön hengellisistä tarpeista.

    VastaaPoista
  3. Olen parhaillaan lukemassa Katariina Roivaksen väitöskirjaa ”Ikkunoita ikonien ja kirkkoesineiden historiaan”. Hän kertoo väitöskirjassaan lakkautettujen sotilaskirkkojen esineistön kohtalosta. Esineitä haettiin Suomenlinnasta Sortavalaan 1928. ”Kalusto oli kuitenkin huonossa kunnossa: puvut homeessa, samoin puukehykset. Puuesineiden liimaukset olivat pettäneet ja osat kadonneet. Metalliesineet taas olivat pääpiirteissään hajallaan, osa romuna… syy esineiden viheliäiseen tilaan oli ollut huono varastointi”.

    Kirkkomuseon ja lähestulkoon kaikkien kirkolliskokouksessa käsiteltävien asioiden taustalla on kysymys rahasta. Kuka sitä saa ja kuka ei ja millä perusteilla jako tehdään. Päättäjien rooli ei ole helppo. Matkapapisto tarvitsee rahoitusta, samoin ONL, Valamon kansanopisto ja monet muut. Jokaista tarvitaan, mutta kaikille ei voi olla mieliksi. Se millä perusteilla avustuksia jaetaan, on olennaista. Kirkkomuseon kohdalla koen huolta siitä, että kaikki päättäjät eivät ehkä ole ihan perillä siitä millaista työtä museossa oikein tehdään. Museoiden ydintehtävä ei ole järjestää hauskaa ja kivaa, vaan säilyttää ja pitää huolta kirkon vuosituhantisen perinnön aineellisista todisteista.

    Minä järjestän jos jonkinmoisia kursseja, tapahtumia ja työpajoja, jotka näennäisesti voivat tuntua pelkältä kivalta ajanvietolta. Puuhapajojen taustalla on kuitenkin aina suuremmat ja syvemmät tavoitteet ja niiden sisältö perustuu aina museomme tehtävään ortodoksisen kulttuuriperinnön tallentajana ja esille tuojana. En kanna suurta huolta oman työpaikkani säilymisestä. Olen vain käymässä tässä maailmassa. Minun jälkeen tulee uusia asukkeja, joiden identiteetin rakentumisessa menneillä sukupolvilla on oma roolinsa. Museoiden säilömä kulttuuriperintö toimii välittäjänä menneen ja nykypäivän välillä. Tästä syystä toivon, että ortodoksisesta kulttuuriperintöä arvostetaan ja siitä huolehditaan, ettei sille käy kuten Suomenlinnassa kehnoissa oloissa säilytetyille homehtumaan päässeille esineille.

    Kirkkomuseon rahoitus on pitkälti ollut kirkon avustuksen varassa. Kuopion kaupunki on kantanut myös kortensa kekoon ja menoja on katettu myös erilaisilla projektiavustuksilla. Toivon, että nykyiset kirkolliskokousedustajat ymmärtävät kirkkomuseon säätiöimistoimenpiteiden merkityksen ja katsovat asiaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Säätiön perustetaan nimenomaan siksi, että kirkkomuseo ei tulevaisuudessa olisi niin riippuvainen kirkon rahallisesta tuesta, vaan pystyisi rahoittamaan toimintaansa muun muassa valtionosuuksin. Säätiömuotoisena toimijana museolla on paremmat edellytykset opetus- ja kulttuuriministeriön, museoliiton ja monen muun tahon myöntämiin apurahoihin, joiden avulla monet muut museot pystyvät rahoittamaan toimintaansa. Tulevaisuudessa kirkkomuseo ei siis enää olisi riippakivi kirkon nilkassa, vaan aiempaa itsenäisempi toimija. Aivan itsenäisen sooloilijan asemaan kirkkomuseo ei kuitenkaan pyri eikä kirkon taloudellinen tuki saa tulevina vuosina aivan minimiin laskea. Suurin osa kirkkomuseon kokoelmiin kuuluvista esineistä on kirkon omistuksessa ja tämän vuoksi kirkon pitää olla jatkossakin valmis antamaan taloudellisen satsauksensa sen huolehtimiseen, jotta kirkkomuseo pystyy maksamaan vuokran tiloista, jossa esineitä säilytetään ja pidetään esillä sekä pennosia niille ihmisille, jotka huolehtivat esineiden säilymisestä.

    VastaaPoista
  4. Kirkkomuseo ei ole kirkkomme ydintoimintaa. Strategiamme mukaan näitä ovat jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset, kasvatus ja opetus sekä diakonia. Kaikki muu toiminta on näitä enemmän tai vähemmän tukevaa toimintaa. Suhteessa kirkon ydintoimintoihin on kirkkomuseon kirkon varoista saama rahoitus aivan suhteeton. Vuoden 2011 talousarviossa kirkkomuseolle osoitettu avustus on 377000 euroa.Lisäksi tulee tämä säätiön peruspääoma 100000 euroa. Yhteensä siis 477 000 euroa!
    Vertailunvuoksi KAIKKI seurakunnille osoitetut avustukset ovat 452 700 euroa, kirkon työtä tekeville järjestöille (OrtAid, Lähetys ONL, PSHV) yht 255 000 euroa ja kirkon työtä tekevät laitokset (Valamon kirjasto, konservointilaitos, kansanopisto,Ruotsin suom.ort.srk)yht 210 700 eur. Asiaan on syytä saada muutos mitä pikimmin. Museon osuus oli oikeasssa suhteessa kirkon ydintoimintojen kanssa vielä vuonna 2007. Sen jälkeen kehitys on vinoutunut.
    kaiken kirkon toiminnan on oltava oikeassa suhteesssa tärkeysjärjestyksen mukaan ja rahoitus sen mukaista.

    VastaaPoista
  5. Eikö suurin osa kirkkomuseossa olevista esimeistä ole Valamon luostarin omaisuutta, joka on museossa talletettuna. Laatokan Valamon valtavasta evakuoidusta esineistöstä ei silloinen pieni ja vanha veljestö pystynyt pitämään huolta, vaan se siirrettiin ortodokssen kirkon säilytykseen.

    VastaaPoista
  6. Museo kannattaisi siirtää jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa kävisi ihmisiä.

    Kuten Turku, Tampere, Helsinki.
    Savonlinnakin olisi parempi kuin Kuopio.

    VastaaPoista
  7. Valamon luostari oli yhdessä vaiheessa keskustelun aiheena museon sijaintipaikaksi. Sitä puolsi:
    1. Valamon vuosittainen kävijämäärä, joka on 150000 - 200000 henkeä. Museon kävijämäärä ennen sen sulkemista oli 15000 henkeä vuodessa, siis kymmenesosa Valamon kävijämäärästä.
    Varmaan Valamon kävijöillä, etenkin venäläisistä pyhiinvaeltajilla, olisi kiinnostusta tutustua Laatokan Valamon monipuoliseen esineistöön.
    2. Synergiaedut yhdessä luostarin kanssa: matkailupalvelut (majoitus,ruokaili,myyntipalvelut kaupassa), konservointipalvelut, kirjasto, yhteityö opiston kanssa.
    Sekä museo että luostari olisivat saaneet vetoapua toisistaan.
    Kirkollishallitus asetti työryhmän selvittämään museon sijaintia- myös Valamon yhteyteen. Työryhmä ei tehnyt toimeksiantajansa vaatimaa selvitystä. Ei ilmeisesti haluttu mitään muuta sijainpaikkaa kuin Kuopio.

    VastaaPoista
  8. Kirkkomuseon kokoelmista suurin osa on Suomen ortodoksisen kirkon omistamaa, eikä nykyisen Valamon luostarin omaisuutta. Toki luostari on tallettanut tänne esineistöä. Mikäli luostarin esineet ja kaikki muutkin halutaan sijoittaa Valamoo, olisi sinne perustettava kunnollinen museo asianmukaisine säilytystiloineen. Ja se, jos mikä maksaa ja PALJON!

    Kirjoitin ajatuksiani museon sijoittamisesta Valamoon edellisen kirkolliskokouksen alla: http://museolehtori.blogspot.com/2010_06_01_archive.html

    VastaaPoista
  9. En voi uskoa että täällä tosissaan ehdotetaan kirkkomuseon siirtämisestä muualle.. Minnekään Etelä-Suomeen museota on turha siirtää, sillä siellä on liikaa museoita jo muutenkin. Tätä on toitottanut pitkään myös museologian professorimme Janne Vilkuna.

    Valamo on itsenäisenä paikkana upea ja vierailun arvoinen, mutta ei oikea paikka kirkkomuseolle, joka haluaa avata ovia myös sellaisille kävijöille, jotka haluavat vierailulta muutakin kuin uskonnollista/hengellistä elämystä. Valamon luostari ympäristönä luo joka tapauksessa hengellisen ja uskonnollisen ympäristön. Kuopiossa kävijöiden skaala on laajempi, ja Kuopiossa voidaan hyödyntää jo solmittuja suhteita koulujen yms. toimijoiden kanssa. Itse tutustuin kirkkomuseon kokoelmiin ensimmäistä kertaa, kun kävimme luokan kanssa tutustumassa esineistöön taidehistoriallisesta näkökulmasta. MUSEON KOHDERYHMÄ ON ERILAINEN KUIN LUOSTARIN KOHDERYHMÄ.

    Museo haluaa vierailijoiden lisäksi kuluttajia, ihmisiä jotka hyödyntävät museon palveluita: mm. opastuksia, työpajoja, yhteistyötä, museokauppa. Tämäkin toivottavasti saa uusia ulottuvuuksia kunhan museo avautuu. Museon sijaintipaikka, Kuopio, ei mielestäni ole kyseenalaistamisen arvoinen kysymys vaan se, kuinka kirkko jakaa tukiaan ja kuinka kirkkomuseo voisi hankkia rahaa muualtakin kuin kirkolta. Ja SÄÄTIÖITTÄMINEN on tähän oiva ratkaisu, kuten lehtori Louni jo kirjoittikin. Säätiö on perustettu muun muassa tukemaan kirkkomuseon toimintaa.

    ”Museon tehtävä on tarjota kokemuksia, jotka täyttävät joukon sellaisia inhimillisiä tarpeita, joita ei voi tyydyttää missään muualla. Kulttuuriin liittyvät tarpeet ovat abstrakteja ja niitä on vaikea ilmaista sanoin.”

    International Council of Museums (ICOM) ohjeissa sanotaan muun muassa saavutettavuudesta seuraavaa: "Hallintoelimen on huolehdittava siitä, että museo ja sen kokoelmat ovat kaikkien kansalaisten saavutettavissa kohtuullisiksi katsottavina aikoina ja säännöllisesti. On etenkin kiinnitettävä huomiota kävijöihin, joilla on erityistarpeita." --> Remontilla saadaan toivottavasti tämäkin nykyaikaiseksi.
    ICOM ohjeistaa myös ylläpitämään museon toimintaa ja KEHITTÄMÄÄN sitä.
    ”Museoilla on tärkeä velvollisuus kehittää KASVATUKSELLISTA rooliaan ja houkutella LAAJEMPIA YLEISÖJÄ siitä yhteisöstä tai ryhmästä ja siltä seudulta, jota ne palvelevat. VUOROVAIKUTUS yhteisön kanssa ja sen kulttuuriperinnön vaaliminen muodostavat oleellisen osan museon kasvatuksellisesta tehtävästä.”
    Lisää kannattaa kurkistaa osoitteesta: http://finland.icom.museum/

    Minusta on erittäin väärin kyseenalaistaa kirkkomuseon toimintaa ja sen sijaintipaikkaa (olemassaoloa!) rahakysymyksen vuoksi, kun pitäisi pohtia kuinka toiminta saadaan nousemaan jaloilleen ja enemmän itsenäiseksi yksiköksi, jotta se ei olisi tikkuna kirkon tai sen jäsenten lihassa. Parannusta on tapahtunut muun muassa säätiöittämisen myötä; nyt kun saman hengen saisi puhalettua myös epäilijöihin.

    VastaaPoista
  10. On myös mielenkiintoista huomata kuinka negatiiviset asiat nostetaan täällä blogissa keskustelun kohteeksi, kun toimintaa ja kehitystä henkivät tekstit eivät saa huomiota. Mikä meissä ihmisissä saa aina kielenkannat aukenemaan vasta silloin, kun jokin on vialla? Positiivinen palaute kantaa kauemmas ja kauemmin kuin kritiikki, vaikka sekin on kehittymisen kannalta elintärkeää.

    VastaaPoista
  11. "Minnekään Etelä-Suomeen museota on turha siirtää, sillä siellä on liikaa museoita jo muutenkin."

    Jaaha. Tuolla logiikalla sen varmaan voisi siirtää Utsjoelle.

    "Valamo on itsenäisenä paikkana upea ja vierailun arvoinen, mutta ei oikea paikka kirkkomuseolle, joka haluaa avata ovia myös sellaisille kävijöille, jotka haluavat vierailulta muutakin kuin uskonnollista/hengellistä elämystä."

    Kuka himputti on kyllin kiinnostunut ortodoksisesta esineistöstä mennäkseen ortodoksiseen kirkkomuseoon, jos ei halua vierailulta hengellistä elämystä?

    Ei silti, sen puoleen olisi parempi, jos museon esineet mahdollisuuksien mukaan palautettaisiin hengelliseen käyttötarkoitukseensa.

    Vai ettekö te kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, ettei kirkko ole eikä sen tule olla mikään museo?

    VastaaPoista
  12. Ihan ensimmäiseksi haluaisin lainata arkkipiispa Leon kirkolliskokouksen puheenvuoroa, jossa hän puhuu ortodoksisesta kirkosta ja mediasta:
    "Sosiaalisesta mediasta on muodostunut myös ortodoksista kirkkoa koskevissa asioissa uusi tiedon foorumi. Se on aina saatavilla, sillä tavoittaa helposti laajan joukon ihmisiä ja se ymmärretään vapaaksi kuvitellun sensuurin pidäkkeistä tai auktoriteettien kunnioituksesta. Parhaimmillaan tästä yhtälöstä voi syntyä kirkkoon hyviä toimintatapojen tarkistuksia ja terveitä muutospaineita. Toisaalta sosiaalisen median ympäristöön kuuluu mahdollisuus nimettömyyteen, joka pahimmillaan avaa tilaisuuden ihmisten välisen kanssakäymisen perusasioiden, kuten toisen kunnioittamisen räikeään laiminlyömiseen ja jopa pilkkaamiseen."

    --> Anonyymiteetin taakse on helppo piiloutua ja sanoa ajattelematta mitä sattuu.

    Ja toiseksi: Mikä hinku ihmisillä on siirtää kirkkomuseota yhtään mihinkään? Siirtäminen ei mielestäni ratkaise mitään.

    Ja kolmanneksi, mainitsin jo, että itse tutustuin ortodoksiseen kirkkomuseoon ensimmäisen kerran juuri koulun kanssa, kun vierailimme museossa tutkimassa esineiden tyylisuuntia (rokokoo, barokki...) taidehistoriallisesta näkökulmasta. Tällaiset vierailut eivät ole harvinaisia, päinvastoin, rikkautta! Moni vierailee MUSEOISSA mielellään uteliaisuudesta, oppiakaseen jotain tai hakiessaan elämyksiä (elämyksiä ja hurmioitumisen tunteen voi saavuttaa muutenkin kuin hengellisesti!).
    Museon kokoelmia voi käyttää esimerkkinä muun muassa upeasta käsityötaidosta, metallipakotuksista, jalokivistä, brokadikankaista, symboliikasta jne. Vierailujen ei välttämättä tavitse olla hengellisiä/uskonnollisia, ja ne silti opettavat kävijöilleen paljon. Jos siinä sivussa kiinnostuu ortodoksisesta uskosta, se ei varmasti ole muuta kuin positiivista.

    "--- Strategiamme mukaan näitä ovat jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset, kasvatus ja opetus sekä diakonia."
    --> Kirkkomuseossa tapahtuu kasvatusta ja opetusta, ja peruskorjauksen jälkeen paremmin kuin ennen. Lasivitriineissä seisovat esineet eivät kerro juuri mitään henkilölle, joka ei ortodoksisuutta tunne. Museon on tarkoitus tehdä näyttelystä informatiivisempi, jotta uskontoon kuulumattomatkin voivat saada tarvitsemaansa/haluamaansa tietoa.

    "Vai ettekö te kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, ettei kirkko ole eikä sen tule olla mikään museo?"
    --> Museon työntekijät ja muut museoammattilaiset eivät pidä kirkkomuseota kirkkona, vaan MUSEONA. Kirkko ja museo ovat eri asioita, vaikka kirkkomuseo tuo esille ortodoksista kulttuuria, sen perinteitä ja esineistöä. Minua ihmetyttää enemmän se, että ortodoksisen kirkon jäsenet eivät arvosta museon toimintaa, joka kuitenkin palvelee myös kirkon toimintaa. Ortodoksisella kirkolla on museossa korvaamaton muistivarasto, jota esimerkiksi luterilaisella kirkolla ei ole. Toivoisin tulevaisuudessa myös luterilaisten saavan museon, jonne voitaisiin tallentaa muun muassa seurakuntien esineitä ja tekstiilejä. Monessa seurakunnassa on tarvetta tallettaa esineistöä ja tekstiilejä oikein, oikeanlaisiin säilytysolosuhteisiin, jotta luterilainenkin perintö ja historia säilyisi tuleville sukupolville.

    VastaaPoista
  13. "Vai ettekö te kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, ettei kirkko ole eikä sen tule olla mikään museo?"
    --> Museon työntekijät ja muut museoammattilaiset eivät pidä kirkkomuseota kirkkona, vaan MUSEONA.

    ---------------------------------------

    Vika on siinä, että te pidätte KIRKKOA museona ja luulette, että jotkut muutkin pitävät. Mutta ainakaan hurskaat ortodoksiset kristityt eivät pidä kirkkoaan museona.

    Te voitte kyllä pitää kirkkomuseota mielin määrin ja kaikin mokomin, mutta se päivä koittaa kohta, jolloin tällaisen museonpidon on tapahduttava jonkun muun kuin kirkon varoilla, tai jos ei, se loppuu, koska kyseessä ei yhä useampien kirkon jäsenten mielestä tosiaankaan ole kirkon ydintoiminta.

    Ihmettelet, miksi luterilaisilla ei ole kirkkomuseota. Varmaan vielä useammat ihmettelevät, miksi ortodokseilla on kirkkomuseo.

    VastaaPoista
  14. Haluaisin tarkennusta "me ja muut" jaottelulle, ennen kuin aletaan kategorisoida ihmisiä lokeroihin.

    "--> Museon työntekijät ja muut museoammattilaiset eivät pidä kirkkomuseota kirkkona, vaan MUSEONA."

    --> En ole väittänyt pitäväni kirkkoa museona vaan KIRKKOMUSEOTA MUSEONA. Sanoin jo aiemmin, että kirkko ja museo ovat eri asioita, vaikka kirkkomuseo tuo esille ortodoksista kulttuuria, sen perinteitä ja esineistöä. Ja sanoin jo sitäkin aiemmin, että mielestäni tärkein pohtimisen arvoinen kysymys on kirkkomuseon saaminen jaloilleen, jonka eteen museo on tehnyt jo kovasti töitä. Mitkään suuret muutokset eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan ne tarvitsevat aikaa kasvaakseen itsenäisiksi ja vahvoiksi yksiköikseen. Kuten lapsi tarvitsee aikaa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Tälle toivoisin ymmärrystä.

    VastaaPoista