Salkut kiertää ja muistoja jaetaan

Sain tässä hieman ennen vuoden vaihtumista takaisin kokoamani muistelusalkut, jotka ovat kiertäneet palvelutaloissa ja monissa muissa paikoissa erilaisten ikäihmisten ryhmissä. Salkkumme ovat herättäneet kiinnostusta laajemminkin. Kuopion museon kollegani esitteli meidän muistelusalkkua ja muita Kuopion museoiden vastaavanlaisia paketteja Joensuussa, jossa käynnistellään samantyyppistä toimintaa. Nyt huomenna salkkuni matkaa puolestaan Varkauteen, jossa halutaan myös saada mallia.

Kirkkomuseolla on kaksi erilaista muistelusakkua, joissa molemmissa on kuva kokoelmiimme kuuluvasta esineestä. Toisessa on metsän keskellä eläinten parissa eläneen Serafin Sarovilaisen ikoni ja toisessa koristeellinen piispan päähine. Molemmissa salkussa on runsaasti kuviin liittyvää aistimateriaalia, äänimaailmaa ja musiikkia. Hattusalkku on pullollaan erilaisia vanhoja hattuja ja toisesta salkusta löytyy monenlaisia metsää liittyvää luonnonmateriaalia sekä tietysti ohjeita ja vinkkejä salkkujen parissa työskentelyyn.

Hattusalkkua varten saimme lainaan Lotta-hatun Lotta Svärd -museosta ja se on ollut tärkeä osa kokonaisuutta. Lähes kaikki salkkuja lainanneet ja ryhmissä niitä käyttäneet ovat kertoneet koskettavista hetkistä Lotta-hatun sekä vanhan miesten sotilashatun äärellä. Voin vain kuvitella mitä kaikkea näiden on keskusteltu ja muisteltu. Tässä pari poimintaa, jotka hieman valaisevat, mitä kaikkea lainattavat salkkumme ovat herättäneet ihmisten mielissä.

”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä, mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen. Oma poika on ollut rauhanturvaajana. Se antaa ymmärtää mitä ihminen on käynyt läpi. Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos tarinaa jatkaa, se päättyy kyyneliin.”

”Sitä oon ollu kans ihan torvi käsityössä. On ollu pakkopullaa. Piti aina käydä opettajalle näyttämässä työtä. Meillä oli jumppatossut jalassa sisätossuina. Mulla oli toisen tossu pohja, piti seisoo sen lirpukan päällä, enkä uskaltanu sanoa, vaan seisoin siinä. Sitä oli nuorena niin arka. Se opettaja oli aika kova. Piti tiukan kurin.”

Toinen salkuista oli käytössä myös yhdessä englannin kielen keskusteluryhmässä.

"My husband was "lättähattu# too as a young teenager. Now I have interviewed him about it and he told me that they were imitating James Dean (with the cigarette in the corner if the mouth, yuk!) but the role model was boys from Helsinki and other cities. He was dressed in school-look in the school an in his mothers shop and in a scoutress in scouting but some evening he dressen up as a "lättähattu" with the felt hat, tight trousers (not jeans), a jacket with shoulder pads, a broad tie and rather a white shirt and thick-soled shoes. It was very funny, he says. You can see this phenomenon in old Finnish films too, for example in "Undiscliplined generation". I recon you can be radical in some way when you are young, if you don't commit crimes ond other illegal things. But I am happy he isn't a "lättähattu" mone!"