Värimatka lähestyy

Olen pikkuhiljaa valmistautunut värejä koskevaan pilottiprojektiini, jonka pääsen toteuttamaan Puijonsarven koulun seiskaluokkalaisten kanssa. Pitkän tähtäimen suunnitelmanani on, että museomme voisi tarjota värimatkakierroksia uudessa perusnäyttelyssämme. Kokoelmistamme löytyy paljon esineitä (ikoneita) sekä tietysti hurja määrä tekstiilejä, joiden kautta voi tutustuttaa ihmisiä värien historiaan, värien valmistamiseen ja erilaisiin värjäystekniikoihin. Kierroksen yhteydessä olisi mahdollista työpajatoiminnan mahdollistavassa uudessa monimuototilassamme työskennellä värien parissa. Kokeilla mineraalivärien valmistamista, kasviväreillä värjäämistä tms.

Puijonsarven koululaiset toimivat koeryhmänä. Heidän kanssaan en vielä pääsen kiertelemään museossa, mutta tutustumme värien historiaan kuvamateriaalin avulla. Kokeilemme mitä maaväreille tapahtuu, kun niitä poltetaan ja miten mineraalivärejä valmistetaan. Lopuksi teemme pienen maalaustehtävän väreillä, jotka olemme aiemmilla tunneilla itse valmistaneet.

Tätä varten tein kokeiluja työhuoneessani ja säälin samalla työkavereitani. Kivien paukuttaminen ei tuskien heitä häirinnyt, olemmehan tottuneet täällä pitkään ahertaneiden työmiesten aiheuttamaan meluun. Mineraalivärin hiertämisestä sen sijaan kuuluva kirskuva ääni saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä. Täytyykin muistaa varmistaa, että oppilailla on käytössään kuulosuojaimia, kun kokeilemme hommaa koululla.

Tässä kuvasarja, josta selviää miten mineraalimurikasta saadaan aikaan väriä.



Työ aloitetaan lohkaisemalla palanen mineraalimurikasta kovametallikäkisellä vasaralla. Tässä tapauksessa myös alasimen kärki on kovametallia. Malakiitti, jota työstin oli sen verran pehmeää, että se olisi ehkä pilkkoontunut tavallisellakin vasaralla.



Kun palanen on saatu irti se naputellaan mahdollismman hienoksi jauheeksi metallilevyn päällä.



Jauhe laitetaan lasilevyn päälle, lisätään vettä ja alkoitetaan korvia vihlova hiertäminen. Tässä tapauksessa käytin hirtimenä mutteria, jonka pää on hiottu tasaiseseksi. Olisi hienoa, jos voisin hankkia oikeita lasista valmistettuja hiertimiä. Tietääkö joku jotain säätiötä tai muuta tahoa, joka voisi myöntää tälläiseen geologiaan liittyvään hankkeeseen hieman avustusta, niin pääsisin eroon muttereista?



Hiertämistä jatketaan ja jatketaan. Malakiitin kanssa saa hinkata niin pitkään kun vaan jaksaa. Jos kyseessä olisi Lapis Lazulista valmistettu sininen väri, niin pitäisi hieman toppuutella. Tästä kullankalliista aineesta valmistettu väri nimittäin vaalenee mitä enemmän sitä hiertää.



Kokeilin valmista väriä kananmunan maalaukseen. Sidosaineena toimi kananmunan keltuainen.



Kokeilin myös tehdä väriä hematiitista. Siitä olisi vissiin pitänyt tulla punertavaa. Hematiitti oli paljon malakiittia työlääämpää kovuutensa vuoksi. Enemmän siitä tuli ruskeaa. Pieni punainen säväys oli havaittavissa, mutta aika onneton.

Paavon tärpit viikonlopun lehdessä

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kuvan alla oleva teksti kertoo, että Paavo Lipponen pitää museotamme kansanvälisesti ainutlaatuisena maailmanluokan nähtävyytenä.

Parastuksia

Parastaminen tarkoittaa hyvien oivallusten ja toimintamallien soveltamista omaan käyttöön. Joku voisi syyttää tätä toisten kehittämien ideoiden varastamiseksi. Olimme museon tekniikkaa suunnittelevan henkilökunnan kanssa parastusretkellä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa ja Tampereella Vapriikissa. Saimme tutustua kohteisiin näiden museoiden tekniikasta vastaavien ja tästä puolesta eniten tietävien henkilöiden opastamana. Itse en ilmastointilaitteista tai sähkökaapeista paljoa ymmärtänyt, mutta mukanamme olleet tekniikan miehet sitäkin enemmän. Sekä Jyväskyläläiset että Tamperelaiset jakoivat auliisti käytännön kokemustaan ja vinkkejään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ideoiden varastamisesta negatiivisessa mielessä ei siis voida tämän retken kohdalla puhua. Kyse oli ennemminkin avoimesta tiedon jakamisesta ja siitä suuret kiitokset Suomen käsityön museolle ja Vapriikkiin. Itse aiomme jatkaa tätä avoimuuden periaatetta ja jakaa kokemuksemme kollegoille, kun museomme ensivuoden puolella avautuu.

Tämän lamppuhyllyn nähtyämme esitimme toiveen, että museomme ei hankittaisia tuhatta ja sataa erilaista lamppua, jotka jokainen vaatii erilaisen polttimon. Tai muutoin tarvitsemme oman huoneen erilaisia lamppuja varten.



Läysimme Vapriikin näyttelytiloista kokoelmien käsittelytilaan avautuvan lasioven. Joukukoristeet näyttivät olevan työn alla. En tiedä oliko lasiovi ja sen näkymä harkittu vai ei. Luulen, että ei. Minusta oli kuitenkin hienoa päästä kurkistelemaan tällaiseen työtilaan. Itse aiomme toteuttaa jotain tämän tyylistä. Avata yleisölle museotyöntekijän arkea: museoesineen käsittelyä ja säilytystä.



Tässä 97-vuotias mies kertoo muistojaan 1918 tapahtumista. Yllä oli suurennettu lehtikuva, jossa mies on 8-vuotías keskellä dramaattisia tapahtumia. Idea ei ole uusi, mutta minusta toimiva. Meillä voitaiin tällä tavoin tuoda esille evakuoinnin kokeneen ihmisen tarina.



Vapriikin vaikuttavassa vuoden 1918 tapahtumiin keskittyvästä näyttelystä löytyi hieno idea. Kuva oli heijastettu mattapintaiselle lasille. Kuva näytti leijuvan tummassa tilassa.




Koseteltavia pintoja Suomen käsityön museossa.