Pääni on täynnä hyönteisiä. En nyt puhu täistä, vaan ajatukseni täyttävistä kokenillinkilpikirvoista. Luin taas illalla pitkästä aikaa Victoria Finlayn kirjaa Värimatka, joka johdatti minut karmiininpunaisen värin alkulähteille. Väri on peräisin mainitsemastani kirvasta. Hyönteinen on yleinen erityisesti Etelä-Amerikassa. Se on valkoinen ja kun se julmasti liiskataan, tuloksena on punainen väriläntti. Lisäine E120 on peräisin tästä hyönteisestä ja se tulee vastaan useissa ruuissa ja ainakin aikanaan sitä käytettiin myös kosmetiikassa.
Olen Taivaskanavalla -näyttelyn ansioista saanut pitkästä aikaa saanut olla kosketuksissa toisen itselleni jo harvinaiseksi tulleen olion kanssa. Kyseessä on museoasiakas, joita omassa museossamme en remonttimme vuoksi ole pässyt tapaamaan. Vaikka kesä on vasta ovella, ryhdyin miettimään miten voisin syksyllä toteuttaa toimintaa jonkun asiakasryhmämme kanssa. Nämä väriasiat ovat niin jänniä, että aion rakentaa niiden ympärille paketin, joka kiinnostaisi nuoria, ehkä yläkoululaisia tai lukiolaisia. Aion valita muutaman värin, joiden alkuperään tutustutaan havaintojen kautta. (Löytyisiköhän luonnontieteelliseltä museolta kokenillinkilpikirvanäytettä opetusmateriaalini täydennykseksi?) Ja tietysti pitää päästä kokeilemaan miten värejä valmistetaan. En nyt ehkä ryhdy koululaisten kanssa liiskaamaan kirvoja, vaan valitsen värien valmistukseen mineraalivärin ja pistän vasarat heilumaan koululuokassa.
No katsotaan miltä nämä yölliset ajatukseni tuntuvat aamulla. Toivottavasti tämä tilitykseni on rayhoittanut mieleni ja kirvat antaa minun nukkua vielä muutaman tunnin ennen töihin lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti