Väreistä värinää

Uusi vuosi on alkanut ja joulun ajan hiljaisuus ohi. Aloitin vuoden leppoisasti Noro-viruksen parissa. Jouluna talouteemme ilmestynyt telkkari osoittautui tarpeelliseksi hankinnaksi, kun kaikki perheenjäsenet olivat viruksen vuoksi voimattomia tekemään muuta kuin tuijottamaan töllötintä. Nyt virus on onneksi saatu selätettyä ja työkalenteri on alkanut täyttyä kiihtyvään tahtiin. On ryhdyttävä suunnittelemaan kevään koulutustilaisuuksia ja muita pian edessä olevia tapahtumia. Eikä sitä perusnäyttelyäkään sovi tietenkään unohtaa.

Kävin viimevuoden puolella mineeraalivärikurssin, jossa opeteltiin kuinka maa-aineksesta valmistetaan ikonivärejä. Kurssin innoittamana olen ryhtynyt kokoamaan pakettia, jonka avulla esittelemme uudessa perusnäyttelyssä perustietoja näistä väriasioista. Tähän saakka olen suhtautunut väripigmentteihin käytännönläheisesti. Täytyy olla tiettyjä väripurnukoita, joista käytettävät väri sekoitetaan. Joistain väreistä en ole pitänyt, koska ne sekoittuvat emulsioon hankalasti tai ne ovat niin voimakkaita, että peittävät helposti alleen kaikki muut värit. En ole sen kummemmin pohtinut onko värin alkuperä tehtaan laboratoriossa vai onko se tehty luonnon aineksista. Kurssi avasi silmäni väreille uudella tavalla. Mineraali- ja maavärien maailma on varsin jännä ja mielenkiintoinen, eikä missään nimessä yksinkertainen. Minun on pitänyt selvittää itselleni geologian peruskäsitteitä, joista olen viimeksi kuullut joskus peruskoulussa (voi kun olisin ollut innokkaampi oppilas silloin). Myös kemian tunnilla olisi kannattanut kuunnella vähäntarkemmin.

Ikonimaalauksessa käytetyt mineraalivärit valmistetaan jauhamalla erilaisista mineraalimurikoista. Mineraaleilla on jokaisella erilainen kiderakenne, joka säilyy, vaikka murikka jauhetaan hienonhienoksi jauheeksi. Kun ikoni maalataan mineraalivärillä, sen pinta on kauniin kuultava. Tämä johtuu siitä, että eri asentoihin asettuneet kiteiden pinnat heijastavat valoa ja antavat pinnalle erityisen hohteen. Tämä on yksi esimerkki värimaailman hienouksista. Kun tiedän tämän ominaisuuden, minua ei enää haittaa vaikka mineraalivärit sekoittuvat usein munaemulsioon vähän hankalasti. Kurssilla valmistimme sinistä väriä huoman kalliista Lapis Lazul-kivestä. Hienointa Lapis Lazulia saadaan Afganistanista ja värin historiaan liittyy vaikka minkälaisia jännittäviä seikkailuja, joista haluan perusnäyttelyssämme kertoa. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä Afganistaniin saakka. Kauniita värejä saadaan aikaiseksi ihan kotimaastakin. Jos väriasiat kiinnostavat kannattaa kurkata coloria.net –sivuja, joiden sisältämä tieto sai pääni pyörryksiin. Miten paljon asiaa väreihin liittyykään!