Museolehtori maailmalla

Nyt on päässyt käymään niin, että en ole pystynyt pitämään kiinni periaatteestani, jonka mukaan kirjoittaisin kuulumisiani tänne noin kerran viikossa. Edellisestä viestistä on päässyt vierähtämään melkein kolme viikkoa. Olen potenut flunssaa ja ollut poissa työpisteeltäni muiden syiden takia. Ensimmäinen syy oli opettajien koulutustilaisuus, jonka suunnittelusta kerroin 18.9. Kuten arvelinkin, sadutus- ja teatterilaatikoiden käyttöön johdattelevat koulutuspäivät olivat työntäyteisiä, mutta antoisia. Näyttelijät Virpi ja Seija johdattelivat aluksi improvisaation maailmaan, jonka jälkeen koulutettavat tulivat vastaanotolleni sadutettaviksi. Sadutuksen tuloksena syntyi mielikuvituksellisia tarinoita, jotka lavastettiin teatterilaatikoiden avulla. Päivi Vornanen auttoi lavastusten tekemisessä ja Tiina Kekäläinen antoi vinkkejä äänien ja valojen toteuttamiseen. Päivän lopuksi näytelmät esitettiin toisille. Oli ihana nähdä miten antaumuksella jokainen koulutettava osallistui näytöksen rakentamiseen ja toteutukseen. Kuvista voit aistia tunnelmaa ja tutustua tuotoksiimme.

Seuraava kaksipäiväinen putki, jonka olin poissa työpisteeltäni johtui Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa – tienä rauhaan –seminaarista. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan uskonnon opetukseen. Itse valaisin hieman museon työsarkaa. Uskonnon opetus ei kuulu museon tehtäviin, mutta eri kulttuureista saapuvien henkilöiden taustat ja uskonnot on huomioitava museon perusnäyttelyä ja muita palveluita suunniteltaessa. En keskittynyt ainoastaan maahanmuuttajien kanssa toteutettuihin juttuihin, vaan kerroin myös projekteista, joita olemme tehneet päiväkoti-ikäisten ja vanhusten kanssa. Minusta jokainen museoon saapuva ryhmä on monikulttuurinen. Mikään ryhmä ei koostu yhdestä muotista valetuista ihmisistä, vaan ryhmät ovat aina sekoitus erilaisia mielipiteitä ja elämänkatsomuksia ja –kokemuksia omaavia ihmisiä. Oli jännä huomata miten yllättyneitä monet olivat kuullessaan museossa toteutetuista projekteista ja minun työstäni. Seminaariin osallistuminen oli hyvä muistutus siitä, että nykymuseoiden pedagoginen toiminta on vielä aika uutta monille ihmisille.

Museolehtorin työn yksi mukavimmista asioista on se, että saan tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Projektien kautta olen päässyt tutustumaan monen eri ammattialan asiantuntijaan. Koulutuspäivillä ja seminaarissa tapasin taas uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Seminaarin lauantaipäivän ohjelma tapahtui Kalevalan koululla, jota Kuopiossa käyvät maahanmuuttajalapset käyvät. Maahanmuuttajien opetusta esitelleet opettajat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Heidän työllään on iso merkitys maahanmuuttajaperheiden kotouttamisessa Suomeen. Koulussa tapahtuvan opetuksen lisäksi he käyttävät paljon aikaa perheille suunnatun vapaa-ajan toiminnan ohjaamiseen. Ihan häikäistyin heidän sitoutumisestaan omaan työhönsä.

Tulevina päivinä tapaan taas ison joukon uusia ihmisiä. Olen nimittäin käytettävissä sadutusohjaajana. On aika jännää jalkautua museon seinien ulkopuolelle. Luulen, että koululais- ja päiväkotiryhmien kanssa työskentely saattaa vaatia erilaisen lähestymistavan, kun minulla ei ole suojanani museon seinien arvovaltaa. Ainakin itse muistan, että sijaisiin ja muihin luokkaan tulleisiin vierailijoihin kokeiltiin surutta kaikki mieleen tulleet jekut. Kerron kokemuksistani kun keikkapäivät on takanapäin.