Museolehtori tilittää

Manulle illallinen

2012-01-17T08:07:00.001+02:00

Mitä Manu tekee, kun hänelle on tarjolla kaksi illallista? Terveellistä
elämää viettävä Manu (näin oletan, onhan hän pitkäikäisimmäksi elänyt
presidenttimme) valitsee toisen ja sanoo toiselle ”kiitos ei”. Koen sielun
kumppanuutta Manun kanssa, sillä olen äskettäin ollut samanlaisessa
valintatilanteessa. Olen joutunut valitsemaan kahdesta hyvästä asiasta
toisen, kun monelle ei edes ole tarjolla yhtään vaihtoehtoa. Kyse on
työpaikasta. Valintani seurauksena olen siirtynyt uusiin maisemiin ja
jättänyt pestin Suomen ortodoksisen kirkkomuseon museolehtorina taakseni.
Samalla loppuu tämän blogin ylläpitäminen. (Vai loppuuko? Laittakaa toki toiveita, jos haluatte kuulla mitä kirkkomuseon seinietn sisällä tapahtuu. Jospa joku kollega innostuisi tilittämään.)

Nämä kolme vuotta kirkkomuseolla ovat olleet haastavia, antoisia ja ihania.
Olen saanut suunnitella ja toteuttaa mukavia projekteja. Peruskorjaushanke
on näiden vuosien aikana teettänyt töitä ja opettanut paljon. Välillä on
ollut ylämäkeä ja välillä sitten homma on tuntunut kivireen vetämiseltä.
Mutta yhteinen päämäärä ja hyvä henki on pysynyt kokoajan yllä.

En tähän pysty luettelemaan niitä kaikkia kiitoksen aiheita, joita haluaisin ja siksi
keskityn neljään tärkeimpään asiaan. Kiitos Marke, Päivi, Leena ja Teresa, minulle jää kova ikävä teitä.

Vilkas viikonvaihde

2011-12-07T10:40:00.004+02:00

Vietin viikonlopun joulutyöpajan merkeissä täällä työmaalla. Sekä lauantaina että sunnuntaina monitoimitila Mosaiikissa valmistui jos jonkinlaisia upeita joulukoristeita ja vähän muutakin.

Kaisloista syntyi muun muassa enkeleitä, pukkeja ja joulutähtiä.

Kultauspisteesta sai kotiinviemisiksi pieniä kipsikuvioita kullatulla pinnalla. Muutamalla kultauksesta kiinnostuneella oli mukanaa oma esine. Tässä syntyi hieno pinta vanhalle taulunkehykselle.

Kuopion seurakunnan pappina toimiva Timo Hirvonen loihti kultakoukeroita moottoripyörän tankkiin. Näiden kokemusten perusteella voisimme pian järjestää moottoripyöräharrastajille omia kultauskursseja.

900 hengen työpaja

2011-12-01T07:22:00.002+02:00

Teimme eilen ennätyksen. Minä yhdessä kahden muun kirkkomuseon työntekijän kanssa pidimme eilen työpajapäivän, johon osallistui lähes 900 lasta. Kuopion musiikkiksekuksella vietettiin Verraton Venäjä -tapahtumaa, jonka eilinen päivä oli suunattu 3-luokkalaisille. Erilaisten esitysten ja kielityöpajojen lomassa he tekivät itsellee diakehyksistä jääkaappimagneetit. Hieman hirvitti etukäteen miten työpajan ohjaaminen 900 hengelle onnistuu, mutta hyvällä organisoinnilla se meni suorastaan leppoisasti.

Lyhyestä virsi kaunis

2011-12-01T07:21:00.000+02:00

Kirkolliskokous yhtyy kirkollishallituksen kollegion esitykseen myöntää kirkkomuseolle 500 000 euron takaus EU-hankkeen omarahoitusosuutta varten.

Miksi uudistua?

2011-11-28T11:13:00.002+02:00

Peruskorjauksen myötä kirkkomuseo on joutunut suurennuslasin alle. On hyvä, että asioista keskustellaan ja tarkastellaan kriittisestikin. Pysyypähän mieli valppaana. En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö museotyön tekeminen Suomen ortodoksisen kirkon alaisessa organisaatiossa tuntuisi välillä aika toivottomalta. Me museotyöntekijät olisimme päässeet helpommalla, kun olisimme jättäneet peruskorjaushaaveet vain haaveiksi ja jatkaneet entiseen malliin vanhalla perusnäyttelyllä. Itseni kohdalla ainakin voin sanoa, että jos näin olisi, en varmastikaan olisi tämän museon museolehtori. Ja toisekseen kirkon keskustalo olisi joka tapauksessa peruskorjattu ja museo olisi täytynyt laittaa kiinni, koska täällä talo on ollut aika ajoin tilassa, jossa museota ei olisi voitu pitää avoinna ja museon tiloja on tarvittu jos jonkinlaisen paikasta toiseen siirtyvän omaisuuden väliaikaissäilytykseen.

Miksi sitten en olisi suostunut jatkamaan vanhalla mallilla? Vanhan perusnäyttelyn sisältöä ja esillepanoa koskevien puutteiden lista on loputon. Näyttelyssä oli esillä runsaasti toinen toistaan upeampia esineitä. Ehtoolliskalkkeja, kenotafeja, sakramenttilippaita, ripityslippaita, erilaisia ikoneita, stikareja, feloneja, epitrakiileja jne. Ortodoksisuutta tuntevalle ihmiselle esineiden nimet sanovat jotain ja niiden käytöstä on ehkä jotain tietoa, mutta useimmille museon asiakkaille vierasperäiset nimet ovat täyttä hepreaa. Esineiden nimien ja ajoitusten lisäksi näyttelystä puuttui kokonaan informaatio, jossa olisi kerrottu kuinka näitä esineitä käytetään ja mikä on niiden merkitys. Esineistö oli jaoteltu eri huoneisiin teemoittain. Esimerkiksi eri luostareista evakuoidulle esineille oli varattu omat huoneensa. Olisi tietysti ollut huomaavaista asiakkaita kohtaan, että tästä jaottelusta olisi kerrottu selkeästi myös heille. Tieto Suomen ortodoksien historiasta lepäsi yhden kartan varassa, jota tulkitsemalla asiakkaiden tuli itse päätellä historian kulku. Myös perustiedot ortodoksisesta uskonnosta puuttuivat näyttelystä kokonaan. Kun vähäiset tekstit olivat pääosin suomenkielellä, ulkomaalainen asiakas joutui käyttämään mielikuvitustaan muodostaessaan käsitystä ortodoksisuudesta Suomessa. Mielikuvituksen ruokkiminen ei tietenkään ole huono asia, mutta on siinä riskinsäkin. Suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Vierailtuaan kirkkomuseossa monille ulkomaalaisille on jäänyt käsitys, että Suomessa ortodoksisuus on valtaväestön uskonto. (Ortodoksikiihkoinen voi tietysti pitää tätä väärinkäsitystä vain hyvänä asiana).

Museon remontoinnin tarve on selkeästi olemassa. Ilman mittavia rakenteellisia muutoksia uudistuksen tekeminen on turhaa. Teidän on helppo kuvitella museolehtorin sydämen tykytysten kiihtyvän kun 25 koululaista seikkaili pienissä huoneissa, joiden seiniä kiersivät huterat lasiseinäiset vitriinit. Vitriinilasien väliin jääneiden aukkojen vuoksi hälytysjärjestelmä aiheutti ongelmia reagoimalla vähän liiankin hyvin. Poliisi tuli tutuksi. Mitähän mahtanee ajatella se venäläinen matkanjohtaja, jonka kahden perättäisen ryhmän aikana virkavalta tuli tervehtimään hänen luotsaamiansa ryhmiä? Jos vitriinit aiheuttivat huolta museon työntekijöille, ovat asiakkaat saaneet harmaita hiuksia monien muiden asioiden kanssa. Epäselkeiden opasteiden vuoksi he ovat harhailleet milloin kirkollishallituksen, milloin arkkipiispan kanslian suuntaan etsien sisäänkäyntiä museon tiloihin. Hissille käveleminen on myöhäistä, kun sen olemassaolon on huomannut vasta kivuttuaan puoleenväliin portaita.

Museon henkilökunta teki vanhoissa tiloissa parhaansa parantaakseen tilojen toimivuutta. Seiniä maalaamalla, vaihtamalla esineiden paikkoja ja lisäämällä tekstiä vanhoihin vitriineihin ei museosta saada nykyisiä tarpeita vastaavaksi. Tiloja täytyy saada avarammiksi, ovet, portaat ja koko asiakaspalvelupiste on muutettava toimivammiksi. Näyttelyn sisältö kaipaa uutta näkökulmaa. Esinerunsauden sijaan on tuotava esille asia esineiden takaa. Museo, joka toimi Karjalasta tulleiden ortodoksien kotouttajana, oli auttamattomasti vanhentunut.

Saavutettavuus on asia, joka tullaan huomioimaan jokaisessa suunnittelun vaiheessa koski se sitten tilojen rakenteita tai näyttelyn sisältöä. Saavutettavuus on yhteen sanaan tiivistettynä mahdollistamista. Kirkkomuseo haluaa uudistuksen myötä mahdollistaa lukemisen, näkemisen, kuulemisen, ymmärtämisen, hahmottamisen ja viihtymisen turvallisesti. Erilaiset toimintatavat iästä, sukupuolesta, terveydentilasta ja toimintakyvystä riippumatta tulevat olemaan mahdollisia uudistetussa kirkkomuseossa. Tiedon omaksumisen eri tavat tullaan huomioimaan ja informaatiota välitetään kaikki aistit huomioon ottaen.

Selkeät opasteet, hyvin toimiva museokauppa ja eri aisteja aktivoiva näyttely palvelee kaikkia museon asiakasryhmiä. Fyysisten esteiden lisäksi saavutettavuuden parantamisessa on huomioitava myös asenteet. Kun tiloissa liikkuminen on tehty helpoksi ja näyttelyn sisällöt vastaavat erilaisten asiakasryhmien tarpeita, on myös pohdittava voimmeko madaltaa henkistä kynnystä, joka saattaa olla esteenä vierailuun kirkkomuseossa. Voimmeko tehdä jotain niiden asiakkaiden suhteen, jotka eivät ole pätkääkään kiinnostuneita museoista tai suhtautuvat uskontoon kielteisesti? Mikä kirkkomuseon rooli nykyisessä yhteiskunnassa, Suomessa, Kuopiossa, ortodoksisessa kirkossa on ja mihin suuntaan sitä halutaan kehittää? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat tulleet ajankohtaisiksi uudistumisprosessin aikana.

Museot ovat ympäristöjä, joiden tulee tarjota aineksia oman identiteetin ja ympäröivän maailman pohdintaan. Kirkkomuseossa asioita lähestytään ortodoksisesta näkökulmasta ja tarjotaan asiakkaille mahdollisuus tutustua yhden uskontokunnan elämäntapaan. Asiakkaiden tulee löytää yhtymäkohtia omaan maailmaansa, oli se sitten ortodoksinen, hindulainen, islamilainen tai jotain aivan muuta. Kirkkomuseo on ympäristö kulttuurien väliseen dialogiin ja oman uskonnollisuuden tarkasteluun.Intiaanien sananlasku kehottaa olemaan tuomitsematta ihmistä ennen kuin on kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan. Kirkkomuseo tarjoaa sovitettavaksi ortodoksiset mokkasiinit. Kirkkomuseon ovien tulee olla avoimet kaikille ja sen oikea sijaintipaikka on keskellä ihmisten arkea. Siirto nykyiseltä paikalta olisi hulluutta. Museotiloja on jo remontoitu näiden vuosien aikana, eikä sitä satsausta kannata heittää hukkaan. Edellisessä tekstissäni kävi jo ilmi kuinka paljon uuden museon rakentaminen kustantaisi. Helsinki on jo täynnä museoita, niin ,että kulttuurien museo jouduttiin sulkemaan kävijöiden puutteessa. Savonlinna on äkkiseltään ajateltuna museotyön kannalta aikamoinen haaste, kun taidemuseokin kuihtui siellä olemattomiin.

Tulisilla hiilillä, ajatuksia ennen kirkolliskokousta

2011-11-18T13:17:00.003+02:00

Kirkolliskokous lähestyy jälleen. Kerran vuodessa järjestettävässä kirkolliskokouksessa päätetään monen muun asian ohella myös kirkkomuseota koskevista asioista. Toivon, että kirkolliskokouksen asiantuntevassa joukossa on ihmisiä, jotka tietävät tai ainakin näkevät tarpeelliseksi perehtyä siihen mitä ammatillisen museon hoitaminen pitää sisällään. On esitetty ihmettelyjä siitä mitä ihmettä ne museon työntekijät oikein puuhaavat, kun museohan on kiinni. Ja ylipäätään, kuuluuko kirkkomuseon toiminta kirkon strategiassa määriteltyihin kirkon ydintoimintoihin?

Suomen ortodoksinen kirkko linjaa strategiassaan tehtäväkseen ortodoksisten kulttuurilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön, ikonitaiteen ja kirkkotekstiilien kehittämisen sekä kirkollisen arkkitehtuurin erityisyyden ymmärtämisen ja vaalimisen. Kirkkomuseon johtosäännössä määritellään kirkkomuseon tehtäväksi tallettaa, säilyttää, tutkia ja pitää esillä Suomen ortodoksisen kirkon aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä. Kirkkomuseossa tehtävä työ on kirkon strategian ydintoimintojen mukaista.

Kokoelmatyö on kaiken museotyön perusta. Kirkkomuseon kokoelmat muodostuvat aineistosta, joka on mittaamattoman arvokasta Suomen ortodoksisen kirkon kulttuurihistorian kannalta. Kokoelmat pitävät sisällään ikoneita, tekstiilejä ja sakraaliesineitä, joista vain noin 20% oli esillä vanhassa perusnäyttelyssä ja sielläkin tavaraa riitti yllin kyllin. Tästä voi päätellä esineiden kokonaismäärän runsauden. Lisäksi on vielä valokuvat, vanha kirjakokoelma ja muut arkistot.

Kirkkomuseo sai käyttöönsä sähköisen kokoelmanhallintaohjelman muutamia vuosia sitten. Inventointitietojen tarkastaminen ja siirtäminen sekä esineiden kuvaaminen ja vanhojen kuvien skannaaminen on työsarka, jota tehdään päivittäin. Miksi ihmeessä näin tehdään? Siksi, että museoiden esineet on luetteloitava, jotta niihin liittyvä tieto saadaan talletettua. Kontekstitiedottomien esineillä ei museossa tehdä juuri mitään. Toki kokoelmat olivat luetteloitu jo ennen Kosmoksen käyttöönottoa. Vanhat pahvikorteille tehdyt luettelot ovat kultaakin arvokkaammat, mutta niiden kanssa pelaaminen ei ollut kovin tehokasta. Sähköisessä ohjelmassa kaikki luetteloidut tietueet ovat löydettävissä mm. asiasanojen, nimen tai inventaarinumeron avulla tai näiden yhdistelmillä. Kirkon strategiassa korostetaan teknologian merkitystä kulttuuriperinnön tallentajana ja levittäjänä. Kosmos on tätä tarkoitusta palveleva ohjelma. Se on hyödyllinen, käytännöllinen ja kustannustehokas työväline, joka helpottaa kirkkomuseossa tehtävää arkityötä. Kokoelmatietoja tarvitaan päivittäin. Niitä käytetään näyttelyiden suunnittelussa, niitä kyselevät muut museot, opiskelijat, tutkijat, julkaisujen tekijät ja yksityiset ihmiset. Kosmos vähentää tarvetta liikutella arkoja museoesineitä. Perustiedot on saatavissa kätevästi, kuin esinetiedot kuvineen ovat tietokoneen näytöllä muutama napin painalluksella.

Strategiassaan kirkko painottaa teknologian hyödyntämistä pienten, hajallaan olevien yhteisöjen palvelijana ja palveluiden parantajana. Kirkkomuseo vie tätä tavoitetta eteenpäin jalkauttamalla Kosmoksen kirkon toimijoiden keskuuteen. Tavoitteena on, että eri toimijoiden hallussa oleva ortodoksisen kirkon esineistö luetteloidaan yhdenmukaisesti ja tiedot on kaikkien saatavilla yhteisessä tietokannassa. Kosmoksesta tullaan tekemään internetissä käytettävä avoin versio, jolloin tieto ortodoksisesta kulttuuriperinnöstä tulee laajan yleisön saavutettavaksi. Museoalalla tämä on jo arkipäivää. Kuka tahansa pystyy tutkailemaan muun muassa valtion taidemuseoiden sekä museoviraston kokoelmatietoja internetissä.

Kokoelmien luettelointi on vain yksi kokoelmatyön osa-alue. Vastaaminen tutkimuspyytöihin, asiantuntija-avun antaminen seurakunnille, muille museoille sekä yksityisille ihmisille on osa kirkkomuseossa tehtävää jokapäiväistä työtä, jonka lisäksi esineiden kunnosta huolehtiminen ja konservoiminen vaatii työtunteja. Myös mittava kuva-arkisto pitää sisällään kymmeniä tuhansia kuvia. Suurimpia kokonaisuuksia ovat kuvat luovutettujen alueiden kirkoista ja rukoushuoneista, luostareista, seurakuntaelämästä ja kirkollisista henkilöistä. Kuvakokoelma karttuu vuosittain lahjoituksilla ja digitaalisilla kokoelmakuvilla. Nämä kuvat ovat kaikkien niistä kiinnostuneiden käytössä ja kuvalainoja tuleekin tasaiseen tahtiin ja niidenkään hoitaminen ei tapahdu itsestään.

Kokoelmatyön lisäksi museon työntekijöitä on työllistänyt eri näyttelynjärjestäjien kanssa toteutetut näyttelyt, joita on toteutettu lähiaikoina muun muassa Kuopion muotoiluakatemian, Lapinlahden taidemuseon, Kuopion taidemuseon ja Suomen kivikeskuksen kanssa. Peruskorjaus ja uuden perusnäyttelyn suunnittelu on myös aikamoisen työllistävä projekti, joka on poikinut mittavia ja työläitäkin hankkeita, joista merkittävin on kirkkomuseon säätöiminen. Erilaisten rahoituskanavien selvittelykin on ollut oma työsarkansa.

Kokoelmatyön ja peruskorjauksen lisäksi työtä on tehty museopedagogiikan puolella. Kuten kaikki museon toiminta myös museopadagogiikka on tiiviisti yhteydessä museon kokoelmiin. Lainaan tähän blogikirjoitustani, jonka kirjoitin kirkolliskokoustunnelmissa viime vuonna: Työpajat, opetustuokiot, elämykselliset opastukset jne. ovat keinoja, joiden avulla avataan museon ydintä katsojille. Ne eivät ole vain päälle liimattua hauskuutusta, jonka avulla saadaan myös koululaisia käymään museoissa. Tämän eteen olemme tehneet kirkkomuseossa paljon töitä. Olemme solmineet toimivat yhteydet Kuopiossa toimiviin päiväkoteihin ja kouluihin. Olemme räätälöineet eri kävijäryhmille sopivia palveluja ja kouluttaneet työntekijöitä eri tapoihin hyödyntää museoita oppilaiden kanssa. Näin olemme pystyneet madaltamaan kynnystä astua museoon. Kirkkomuseossa on käynyt keväisin paljon luokkaretkiryhmiä ja hyvä näin. Pitkäjänteisen yhteistyön kautta olemme saaneet kasvatettua koulu- ja päiväkotiryhmien määrää myös muina vuoden aikoina. Opettajat ovat oppineet hyödyntämään kirkkomuseota opetussuunnitelmaan sopivana oppimisympäristönä. Museovierailu ei näille ryhmille ole hupivierailu ennen kesälomaa, vaan paikka, jossa eri oppiaineisiin liittyvä asia opitaan hieman erilaisessa ympäristössä kun ennen. Tämä on mielestäni suunta, johon museopedagogiikkaa pitää viedä. Kokemusten rohkaisemana yhteystyö vanhustyössä työskentelevien kanssa on saatu hyvälle alulle. Toimivien yhteistyömuotojen ja -käytäntöjen löytäminen ja niiden ylläpitäminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Tässä asiassa minulla on ollut onni tehdä työtä yhdessä muiden Kuopiossa toimivien kulttuurilaitosten kanssa. Meillä on monia hienoja työryhmiä, joiden avulla koko Kuopion kulttuuripuolen kouluille, päiväkodeille ja palvelutaloille suunnatut palvelut ovat suunnitelmallisia ja toiminta on pitkäjänteistä. Olen kirjoittanut näistä yhteistyömuodoista ja raportoinut muutamista tapahtumista ja koulutuksista, joita olemme aikaan saaneet. Kirkkomuseon näyttelytoiminnan ollessa kiinni pedagoginen työ on ollut vähintäänkin yhtä voimakasta kuin museon ollessa auki. Olen käyttänyt kekseliäisyyttäni ja jalkauttanut pedagogisen toiminnan kentälle. Myös näistä projekteista löytyy katsauksia aiemmissa kirjoituksissani.

Uutena työsarkana, josta olen kovin innoissani ja joka on saanut hyvän vastaanoton, on vasta valmistunut Monitoimitila Mosaiikki. Tila on suunniteltu huolella ja sen viimeistely on vielä hieman kesken. Tästä huolimatta se on otettu jo käyttöön ja todettu tarpeelliseksi ja toimivaksi. Tuleva vuosi tuo tullessaan muun muassa erilaisia kursseja ja työpajoja, joiden sisältöjen suunnittelu ja käytännön järjestelyt eivät kumma kyllä tapahdu itsestään.

Joulu on jo ovella

2011-11-04T11:37:00.002+02:00

Ei kai nyt ihan vielä sentään? Kaupoissa on jo joulukrääsää, joten kai se joulu jo on ovella. Työkaverini avustuksella kokeilin joulukoristeiden tekemistä kaislasta, joka on minulle uusi materiaali. Tai olenhan minä sitä meren rannalla niittänyt aika monta kottikärryllista, mutta en ole sitä jatkojalostanut muualle kuin kompostiin. Nyt siis sain aikaiseksi enkeleitä ja pukkeja ja tähtösiä. Näitä tehdään isommalla porukalla työpajassamme 3. ja 4.12. Kaislojen lisäksi käytössä on muitakin materiaaleja ja koristeideoita. Tervetuloa työpajaan!

Viikon kohokohta

2011-10-28T12:55:00.005+03:00

Työviikko alkaa lähennellä loppuaan. Tällä viikolla ohjelmassa on ollut jos jonkinlaista. Olemme viilanneet perusnäyttelyn sisältöä ja keskustelleet muun muassa siitä kuinka kokoelmissamme olevat Venäjän keisareiden lahjat luostareille tuodaan esiin sekä siitä miten käsittelemme autonomian aikaa ja kuinka autonomian aika näkyy kokoelmissamme. Lisäksi olemme saaneet eteenpäin Monitoimitila Mosaiikin kiintokalusteiden hankkimista. Tavoitteena on, että kiinteät kalusteet (kaapit, vesipisteet, naulakot…) saataisiin paikalleen tämän vuoden aikana.
Tällä viikolla olemme tavanneet yhden taiteilijan ja vieneet eteenpäin näyttelyhanketta hänen kanssaan. Lisäksi olemme tavanneet museoväkeä Helsingistä, Lappeenrannasta, Kuopiosta, Savonlinnasta ja Kajaanista ja tehneet sotasuunnitelmia kuinka etenemme yhteisen näyttelyhankkeemme kanssa.

Olemme myös itse olleet vierailijoina. Kävimme koko museon henkilökunnan kanssa tutustumassa Saurumiin, joka on Kuopion Neulamäessä sijaitseva jalometallituotteisiin erikoistunut firma. Olen vieraillut siellä aikanaan Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijana. Hopeaesineiden työstömenetelmät ja masinat olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta oli sitä korujen tekemistä silti hienoa päästä pitkästä aikaa katsomaan ja ennen kaikkea kuulemaan korujen suunnitteluprosessista. Olen kuullut, että Pandan tehtaanmyymälässä saa maistella suklaata mielin määrin. Jostain syystä Saurumilla vieraileville ei tarjottu mahdollisuutta sulloa taskuja täyteen tehtaan tuotteita. Mutta kyllä siellä oli hyvää kahvia tarjolla. Lisäksi saimme kotiin viemisiksi innostuneen mielen. Saurum oli ehdoton viikon kohokohta. Ties vaikka yhteistyömme jatkuisi…

Syysloma

2011-10-24T14:07:00.004+03:00

Kuopiossa vietettiin taas viime viikolla supersyyslomaa. Kaupungin urheiluhalleihin ja museoihin oli alle 18-vuotailla ilmainen sisäänpääsy. Kulttuuritoimijat ja monet muut järjestivät monelaista toimintaa lomailevalla kensalle. Myös kirkkomuseo kantoi kortensa kekoon ja järjesti diakehystuunausta. Kävijöiden määrä vaihteli kiireisistä päivistä hiljaisempiin. Hauskinta oli huomata, että työpajaan tuli lomailevien koululaisten lisäksi myös seniorikansaa. Kamerakin oli mukana, mutta en muistanut sitä pahemmin käytellä. Tässä kuitenkin muutama kuva. Asiakas ei tässä tapauksessa edustanut varsinaista kohderyhmää, eli lomailevia kouluilaisia. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on hyvä esimerkki avarakatseisesta ihmisestä, joka kiireiden keskellä uskaltaa irrottautua arjen kiireistä. Tällä kertaa hänen käsisään syntyi jääkaappimagneettaja ja kullattu kipsikoriste.

Seuraavassa kuvassa pyydän kiinnittämään huomiota vasemmassa yläkulmassa pilkistävään profiiliini. Pitihän minun tunkea nokkani tähänkin asiaan.

Eroon vanhasta ja uutta tilalle

2011-10-12T09:46:00.005+03:00

Arkemme museossa helpottui huomattavasti, kun saimme eilen uuden jäsenen työyhteisöömme. Hänen nimensä on RICOH Actio MPC4500. Kaveri on vanha tuttu kirkollihallituksen puolelta, jossa hän palveli edellisen uransa aikana. Nyt hän on siirtynyt museoalalle. Entinen ystävämme (kuvassa) otti lopputilin jo kesällä. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että hän olikin varsin hankala tyyppi. Oli tukossa vähän väliä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Hänellä oli hyvin mustavalkoinen kuva maailmasta. Nykyinen on värikkäämpi ja monipuolisempi.

Muut vanhat työkaverini jaksavat yllättää ja ilahduttaa. Viikonvaihteeseen ajoittuneen syntymäpäiväni kunniaksi minua odotti täällä paketti. Uuden saunatyynyn ansiosta sain uutta virtaa saunaremontin eteenpäin viemiseen ja toivottavasti viikon kuluttu pääsen testaamaan tyynyä käytännössä.

Opiskelurintamalle siirtynyt Hennakin lähetti jälleen kerran ihanan kortin ja hän taitaa tulla tapaamaan meitä kaikkia huomenna. Opiskeluihin liittyvä vierailu, mutta eiköhän siinä samalla kuulumiset ja juorutkin ehditä vaihtamaan.

Karjalaiset nuket

2011-10-11T12:17:00.008+03:00

Upouudessa työpajatilassamme, joka on ristitty Monitoimitila Mosaiikiksi, pidettiin viime viikonloppuna ensimmäinen päivän kestänyt kurssi. 13 ahkeraa naista oli kokoontunut pitkien pöytien ääreen opettelemaan kuinka perinteisiä karjalaisia rättinukkeja tehdään. Tekstiilikonservaattorimme asiantuntevassa ohjauksessa valmistettiin ensin pieni harjoittelunukke, joka koottiin kankaanpaloista lähestulkoon kokonaan käärimällä ja solmimalla. Tämän jälkeen kukin teki hieman kookkaamman nuken valitsemistaan kankaista. Tämän nuken viimeistelyyn käytettiin hieman enemmän aikaa ja solmimisen lisäksi myös neulaa ja lankaa. Itse toimin apuopena ja kyllä oli kivaa! Tila toimi oikein hyvin, vaikkei se vielä kokonaan olekaan vielä valmis. Porukassa oli mukana ihmisiä, jotka sanoivat olevan taitamattomia käsitöiden suhteen (uskaltautuivat kuitenkin tulemaan kurssille, siitä heille 10 pistettä ja papukaijamerkki!) sekä pitkän linjan harrastajia ja ammattilaisiakin. Kurssilla läpikäyty tekniikka soveltui kuitenkin kaikille oikein hyvin, sillä se on yksinkertainen, mutta antaa mahdollisuudet työstää nukkea vaikka kuinka pitkälle. Heräsikö kiinnostus? Kokoa porukka ja ota yhteyttä, niin järjestetään uusi kurssi. Tässä muutamia kuvia mukavasta lauantaipäivästämme.

Nopeat syö hitaat

2011-09-28T08:11:00.002+03:00

Juuassa sijaitsevan Suomen kivikeskuksen näyttely Kivimaailman aarteet lähenee loppuaan. Näyttelyyn on koottu näyttävä paketti kirkkomuseon kokoelmien aarteista. Esineitä ja tekstiilejä, joissa jalokivet kimaltelevat. Näyttelyä täydentää ikonimaalauksen vaiheista kertova kokonaisuus.

Kävin itse kivikeskuksessa ensimmäisen kerran tämän näyttelyn valmistelun tiimoilta ja olin yllättynyt. Kivikeskus on valtavan iso paikka erilaisine näyttelyineen, myymälöineen ja ravintoloineen. Sieltä olisi voinut ostaa vaikka vuolukiviuunin kotiin tuliaiseksi.

Näyttely on avoinna lokakuun loppuun saakka ja mikäli mieli tekee vierailla, niin nopein saa minulta kaksi vapaalippua. Kuva on hieman epätarkka, mutta näillä pääsee maksutta sisälle. Siis ensimmäinen, joka laittaa asiasta minulle s-postin osoitteeseen marja.louni@ort.fi, saa liput itselleen.

kultaiset koo ysit

2011-09-20T08:03:00.007+03:00

Kuopion ja lähialueiden ysiluokkalaisista kootut K9 -kuriirit kokoontuivat testaamaan Monitoimitila Mosaiikkimme. Samalla he toimivat kultaustyöpajan koeryhmänä. Kaikki toimi kuin rasvattu, vaikka vesipistettäkään ei vielä tilassa ole. Siis se on puolivalmis, mutta kovan tarpeen ja innon vuoksi olen jo ottanut varaslähdön ja ryhtynyt käyttämään tilaa.

Kultaushommelit onnistuvat tosi hyvin ja tämän jälkeen olen roudaillut kultauskemppeitani mm. musiikkikeskukselle, jossa pidin työpajaa Indiana Jones -konserttia edeltävässä tapahtumassa. Jos siis huomaatte ilmassa leijuvia kultahippuja, niin voi olla, että museolehtori on juuri pyyhältänyt ohitsesi.

Kuulin, että Stömsö ohjelmassa oli tehty hopeointia säästöposuulle ja käytetty tehosteena apteekin lääkehiiltä. Taidan tsekata illalla tuon jakson, käydä ostoksilla apteekissa ja jatkaa testailujani näiden jalometallien parissa.

Kirkkomuseo mukaan kulttuuriluotsitoimintaan

2011-09-08T10:45:00.000+03:00

Kulttuuriluotsi on vapaaehtoinen vertaisohjaaja, joka avustaa toimintakyvyiltään heikentyneitä kulttuuritapahtumiin. Luotsit perehdytetään tehtäväänsä. He ovat vastuullisia ja sitoutuneita kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Tarvittaessa kulttuuriluotsi hakee luotsattavansa hänen kotoaan. Luotsitoimintamalli on hyvä käytännön esimerkki terveyttä ylläpitävästä toiminnasta.

Kuopion kaupungin tuottama kulttuuriluotsitoiminta käynnistyi vuosi sitten. Toiminta laajenee hyvien kokemusten saattelemana Suomen ortodoksisen kirkkomuseoon ja muihin Kuopiossa toimiviin museoihin.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo toivottaa luotsiparit tervetulleiksi 8.10. järjestettävälle Karjalainen nukke -kurssille. Kulttuuriluotseille osallistuminen yhdessä luotsattavan kanssa on maksutonta.

Luotsitoiminnan koordinoinnista ja luotsien koulutuksesta vastaa vanhusten päiväkeskustoiminnan toiminnanohjaaja Maarit Patama. Kulttuuriluotsitoimintaan pääsee mukaan koulutuksen kautta. Seuraava koulutus järjestetään Kuopion korttelimuseolla 15.9 klo 9−15. Kulttuuriluotsit perehdytetään niin käytännön järjestelyihin kuin uusien näytelmien ja näyttelyiden teemoihin.

Lisätietoja:
Vanhusten päiväkeskustoiminnan toiminnanohjaaja Maarit Patama, puh. 044 718 3633
Kulttuurisuunnittelija Kirsi Heikkinen, puh 044 7182 469

Syksy alkaa toiminnan merkeissä

2011-09-02T11:27:00.002+03:00

Museomme työpaja- ja kurssitoiminta käynnistyy. Tulevan syksyn kursseilla sukelletaan kultauksen saloihin ja perehdytään karjalaisten nukkien tekemiseen. Syyslomalla on tarjolla diakehystyöpajoja ja jouluun valmistaudutaan joulukortteja ja -koristeita tekemällä. Kurssivalikoimasta löytyy tekemistä niin lapsille, aikuisille kuin perheillekin. Ohjaajina toimin minä sekä tekstiilikonservaattori Leena Säppi ja ikonimaalari Tuulikki Likitalo.

Työpaja- ja kurssipaikkana toimii kirkkomuseon uusi Monitoimitila Mosaiikki. Tilassa tullaan jatkossa järjestämään erilaisia ortodoksiseen kulttuuriperintöön, ajankohtaisiin tapahtumiin ja juhlapyhiin liittyviä kursseja ja tapahtumia.

Lisätietoja ja varaukset suoraan minulle, eli: marja.louni@ort.fi, p. 0206 100 264

Merirosvoseikkailu

2011-09-01T13:35:00.003+03:00

Kuopion kouluista ja päiväkodeista löytyy iso liuta kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Jokaisessa kouluissa ja päiväkodissa toimii kulttuurikuriiri, joka välittää tietoja kaupungissa toimivien kulttuurilaitosten toiminnasta omissa työyhteisöissään. Kulttuurikuriirien määrä on huima, noin 170 kappaletta. Heidän kauttaan viesti kulttuurilaitosten pienille vierailijoille suunnatusta ohjelmasta kulkeutuu sinne minne pitääkin. Viestin viejien apuna toimii kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurikello, josta päiväkodeille ja kouluille suunnattu tarjonta löytyy yksistä kansista. Opus ei ole mikään lipare, vaan paksu ja näyttävä julkaisu. Eli tarjontaa ja toimintaa kyllä riittää. Erikseen minun täytyy tietysti mainita, että kulttuurikellosta löytyy tietysti myös kirkkomuseon oma aukeama.

Kulttuurikuriirina toimiville tarjotaan tiedotus- ja viestinviejävastuun lisäksi myös hupia ja hauskuutta. Joka vuosi heille järjestetään perehdytystilaisuus jossakin kulttuurilaitoksessa. Informaation ja purtavan lisäksi heille tarjotaan aina jotain aktiviteettia. Tilaisuudet ovat aina olleet rentoja ja varsin hauskoja. Tämän vuotiset iltamat järjestettiin kirjastolla merosvoseikkailun merkeissä. Kirjastotädit muuntuivat Tiina Tyyrpuuri ja Paukkumaikki Paarpuuri –nimisiksi merorosvoiksi ja järjestivät meille aikamoisen ”kirjavinkkauksen”. Tämän jälkeen kuriirit lähetettiin aarrekartan kanssa seikkailemaan eri puolille kirjastoa. Karttaan merkityiltä rasteilta löytyi eri kulttuurikohteisiin liittyviä pisteitä. Kirkkomuseon pisteestä löytyikin ihan oikeaa kullan kimallusta. Pidin pienen demon nyt syksyllä tarjolla olevista kultaustyöpajoista. Miten lienee tuo naamioituminen onnistunut?! Näytän ennemminkin ennustajaeukolta kuin merirosvolta. Homma kuitenkin toimi ja heti seuraavana päivänä sain ekan varauksen työpajaani!

Kohtaaminen kirurgin kanssa

2011-08-19T13:24:00.002+03:00

Kesä on selvästi jo ohi, mutta en ole antanut vielä periksi. Olen muutamana aurinkoisena, mutta syksyisen viileänä päivänä pitänyt lounastauon piknikin muodossa puistonpenkillä. Seuranani eräs kirurgi nimeltään Tohtori Sava. Hän on englantilainen kirurgi, joka saa mitä kummallisemmista vaivoista kärsiviä kyproslaisia potilaita asiakkaikseen. Vaatimattomana miehenä hän pyrkii aina ohjaamaan potilaat erilaisille asiantuntijoille, mutta sinnikkäinä he vain haluavat pysyä Savan hoidossa. Hän sitten joka kerta kuin ihmeen kaupalla parantaa kaikkien vaivat.

Herra Savan tapauksista kertovat kirja on pitkään ollut museokansliamme käytävän luona olevassa kirjahyllyssä. Se on peruja pari vuotta sitten pitämästämme kirpputorista. Viimeiset kirjat ovat olleet ilmaiseksi jaossa ja tämä Sava-opus on jostain syystä jäänyt ilman kotia. Sen ihana kansi on viehättänyt minua jo pitkään ja nyt olen siis päässyt tutuksi kirjan sisältöönkin. Lukeminen kannattaa aina!

Syksyn tuulet puhaltaa

2011-08-10T10:52:00.003+03:00

Lomat on lomailtu ja arki alkanut. Ihan oli mukava palata taas töihin. Ilmakin on viilenynyt niin, ettei enää uimarannalla lekottelu houkutellut. Aika harvaan kertaan se rannalla lekottelu kyllä tänäkin kesänä jäi.

Taidetorin keikka katkaisi pitkän kesälomani heinäkuun lopulla. Tällä kertaa meillä oli käytössämme puolikas mökki ja hieman suppeampi myyntivalikoima kuin viime vuonna. Puuhaa asiakkaille oli tarjolla käspaikkarannekorujen ja diakehysten parissa. Molemmat työpajat toimivat oikein hyvin ja kokemus oli jälleen kerran oikein mukava.

Lomani aikana muut työntekijät ovat olleet ahkeroineet loppuun pitkän ja työlään projektin ja saaneet valmiiksi Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmapolitiikan, joka sai hyväksynnän kirkkomuseon johtokunnan kokouksessa kesäkuussa.

Kokoelmapolitiikka on kauan kaivattu tarpeellinen työkalu kokoelmien kartuttamiseen, käyttöön ja hallintaan. Kokoelmapolitiikassa määritellään periaatteet, joiden mukaan toimitaan kokoelmien hoidon ja käytön suhteen ja näin se auttaa arkisessa työssä. Toisaalta se myös avaa museotyön arkea ulkopuolisille, jotka eivät ehkä tule ajatelleeksi niitä kaikkia asioita, joita museokokoelmien hoidossa tulee huomioida.

Kirkkomuseo kesämökkeilee Taidetorilla 23. - 24.7.

2011-06-10T13:11:00.003+03:00

Loman alkaminen tarkoittaa aina pientä hässäkkää. Asiat on saatava siihen tilaan, että on hyvä jäädä lomalle huolettomin mielin. Minun on enää laitettava puhelimeen poissaoloviesti, niin kaikki on hoidettu mallilleen ennen kahdeksan (!!!!) viikon loman alkua. Huikean pitkänm loman katkaisee keikka taidetorilla, josta alla hieman lisää. Tulkaa tervehtimään minua taidetorille ja palaan blogini pariin elokuussa.

Miten perinteinen karjalainen tekstiili, käspaikka, muuntautuu helmirannekoruksi? Kuinka diakehyksestä tehdään avaimenperä, rintakoru tai jääkaappimagneetti?

Käspaikkarannekoru työn alla. Kuva: Jatta Matsi

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo jalkautuu jälleen Kuopion matkustajasataman Taidetorille, jossa voit osallistua työpajoihin ja tehdä käspaikkarannekoruja tai antaa uuden elämän vanhalle diakehykselle. Myyntipiste tarjoaa monenlaisia löytöjä: ikonikortteja, kirkkotekstiilikankaista valmistettuja rintakoruja, korviksia ja nappeja, hopearistejä, tuohuksia ja julkaisuja.

Taidetori 2011 on Kuopion kaupungin tuottama tapahtuma, jossa voi osallistua työpajoihin, seurata käsityöläisiä työssään tai tehdä löytöjä muotoilijoiden, käsityöläisten tai MYLLYN taiteilijoiden työhuoneilta.

Taidetori on avoinna 15.7. – 31.7. joka päivä klo 12 – 20

www.taidetori.com

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kivimaailman aarteet esillä Suomen Kivikeskuksessa

2011-06-10T13:09:00.002+03:00

Reliikkiristi 1500-luvulta. Kuva: Henna Hietainen

Kivimaailman aarteet -näyttely Suomen Kivikeskuksessa antaa loistavan mahdollisuuden tutustua Suomen ortodoksisen kirkkomuseon aarteistoon. Ikoneita, sakraaliesineitä ja kirkkotekstiilejä koristavat safiirit, rubiinit, smaragdit ja monet muut upeat korukivet loistavat Kivikeskuksen Aarrekammiossa.

Kirkkomuseon näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös ikonimaalauksen eri vaiheita esittelevä maalaussarja. Siinä kivimaailman aarteet – maa- ja mineraalivärit – ovat esillä ikonimaalauksessa käytettyinä väripigmentteinä. Ikoneiden hehkuvan sininen väri on usein atsuriittia ja syvän sininen lapis lazulia. Malakiitti on puolestaan ikonimaalauksessa käytetyn vihreän väripigmentin lähteenä.

Suomen Kivikeskuksen kanssa toteutettu näyttely on ainutlaatuinen kokonaisuus. Kirkkomuseon kokoelmat ovat harvoin olleet esillä näin laajassa mittakaavassa museon ulkopuolella. Näyttelyn toteuttamiseksi yhteistyötä on tehty myös Valtion taidemuseon materiaalitutkimuslaboratorion ja Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön kanssa.

Suomen Kivikeskus on osa laajaa ja monin palveluin varustettua Kivikylää Pohjois-Karjalan Juuassa. Kivikylässä on paljon nähtävää ja runsaasti tietoa myös alan todellisille harrastajille.

Kivikylä ja Kivimaailman aarteet -näyttely on avoinna:

10.6. - 31.8.2011: ma - pe 9 - 18, la 9 - 16 ja su 9 - 18
Syys- ja lokakuussa: ma - pe 9 - 17

www.kivikeskus.fi

Kivet kutsuvat

2011-06-03T12:37:00.003+03:00

Museoviikko on ohi ja sen ansiosta kasaantuneet työtehtävät alkavat olla jo kiritty kokoon. Toimin koko museoviikon ajan lainattavana museolehtorina vanhusten palvelutaloissa. Vientiä riitti. Karkeasti arvioituna yli puolelle kiinnostuneista jouduin myymään ei oota, koska kalenteri täyttyi varauksista niin nopeaan tahtiin. Vierailin monessa eri paikassa ja tapasin lähes 100 ikääntynyttä muisteluiden merkeissä. Kyllä kannatti. Kentälle lähteminen on hauskaa ja jännää. Lähteminen kannattaa aina ja kerta kerralta se on helpompaa. Joissain paikoissa talon henkilökunta pystyi osallistumaan tuokioihimme ja ehkä näin oppi jotain uutta henkilöistä, joiden kanssa työskentelevät päivät pitkät. Jouduin kieltäytymään useista kutsuista. Aika monet innostuivat kuitenkin ottamaan muistelusalkut lainaan ja käyttämään niitä omatoimisesti, mikä on tietysti hienoa.

Tämän keikkaviikon jälkeen töissä on ollut kiireistä. Maanantaina menemme Suomen kivikeskukseen viemään esineitä heidän kesänäyttelyynsä, jonka nimi on Kivimaailman aarteita. Tämän vuoksi meillä on ollut taas ihmeellinen vieras. Satu Hietala geologian tutkimuskeskuksesta kävi tutkimassa muutamia esineitä ja nimenomaan niissä olevia kiviä.

Itse lähden viemään maalaamaani ikonimaalaussarjaa. Siinä ei ole jalokiviä eikä muitakaan kiviä koristeena, kuten muissa näyttelyyn viemissämme materiaaleissa. Kivimaailma on ikonisarjassani esillä maa- ja mineraalivärein pigmenteissä ja niistä kerron hieman näyttelyteksteissä, joiden työstäminen on ollut yksi rästitehtävistäni tällä viikolla. Jos kesämatkallanne satutte Juuan suuntaan, niin poiketkaahan siis kivikeskukseen.

Museopäivän ohjelma

2011-05-11T12:22:00.002+03:00

Kansainvälisenä museopäivänä keskiviikkona 18.5. klo 10-12 Suomen ortodoksinen kirkkomuseo tarjoaa neuvoja vanhojen tekstiilien hoitoon ja ikoneiden kuva-aiheiden tunnistamiseen. Jos kotoasi löytyy käspaikkoja, vanhoja mummolta perittyjä käsitöitä, ikoneita tai muita ortodoksisuuteen liittyviä esineitä, tuo ne tutkittavaksi kirkkomuseoon. Tutkija Päivi Sturm tunnistaa ikoneiden kuva-aiheita. Tekstiilikonservaattori Leena Säppi antaa ohjeita tekstiilien käsittelyyn ja säilytykseen sekä kertoo tekstiileissä käytetyistä tekniikoista ja materiaaleista.

Tapahtuma järjestetään arkkipiispa Leon residenssissä osoitteessa Karjalankatu 1.

Lisätietoja: Leena Säppi, p. 0206 100 265, Päivi Sturm, p. 0206 100 262

Museolehtori keikkailee jälleen

2011-05-06T08:32:00.001+03:00

Kansainvälistä museoviikkoa vietetään 16. – 22.5. teemalla Muistitalkoot. Teeman mukaisesti toimin viikon ajan lainattavana muistelusalkkuohjaajana jalkautumalla Kuopiossa toimiviin palvelutaloihin ja -keskuksiin.

Kirkkomuseon muistelusalkkujen parissa on naurettu ja vietetty monta koskettavaa hetkeä. Eräs muistelija kertoi kouluajastaan: "Sitä oon ollu kans ihan torvi käsityössä. On ollu pakkopullaa. Piti aina käydä opettajalle näyttämässä työtä. Meillä oli jumppatossut jalassa sisätossuina. Mulla oli toisen tossu pohja irti, piti seisoo sen lirpukan päällä, enkä uskaltanu sanoa, vaan seisoin siinä. Sitä oli nuorena niin arka. Se opettaja oli aika kova. Piti tiukan kurin."

Muistelusalkkujen äärellä on käyty myös läpi elämään liittyviä vaikeita hetkiä: ”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä, mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen. Oma poika on ollut rauhanturvaajana. Se antaa ymmärtää mitä ihminen on käynyt läpi. Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos tarinaa jatkaa, se päättyy kyyneliin."

Lisätietoja ja varaukset: marja.louni@ort.fi, p. 0206 100 264

Munamaalauskuumetta

2011-04-29T11:45:00.006+03:00

Olin keskiviikkona Jyväskylässä käsityön museossa toisessa Avaamo-tapaamisessa. Tällä kerralla testasimme Thinking aloud -metodia, jonka avulla kerätään asiakkaiden kokemuksia museokäynnistä. Olin lukenut tästä menetelmästä etukäteen ja nyt oli hienoa päästä testaamaan sitä itse. Seurasimme yhden työporukan vierailua museossa. Heitä kierrätettiin näyttelyssä, käytettiin museon takahuoneissa ja loppuhuipennuksena heillä oli luvassa munamaalaustyöpaja, jonka ohjasi Sveta Peura.

Minun piti pari viikkoa sitten osallistua slovakialaiselle munamaalauskurssille tässä samaisessa käsityön museossa. Sairastumisen takia en kuitenkaan päässyt kurssille ja olin siitä aivan onneton. Toipilaana sitten etsiskelin netistä kaikenlaisia munamaalausohjeita ja löysin pari houkuttelevaa pisankamaalaukseen johdattelevaa opetusvideota ja munamaalauskuumeeni nousi tulikuumaksi. Tällä Avaamo-tapaamisella yritin hillitä itseäni ja keskittyä tehtävääni ryhmän seuraajana, mutta rehellisenä ihmisenä tunnustan, että pisankatekniikan opetus vei välillä koko huomioni. Tässä taas hieman kuvareportaasia. Itse en siis päässyt vielä kokeilemaan, mutta materiaali- ja työkalutilaus on tehty ja munamaalaustyöpajan perustamissuunnitelmat on tehty. Tavoitteenani on saada Sveta ohjaamaan kurssia tänne kirkkomuseolle viimeistään ensi keväänä.

Sveta näyttää miten vahaa sulatetaan munan pinnalle. Vahalla tehdään koristekuviot ja sitten muna pistetään värikylpyyn. Homma muistuttaa siis batiikkivärjäämistä.

Svetan tekemästä esimerkkisarjasta selviää millaisia värjäysvaiheita yksi muna voi käydä läpi.

Munat värikylvyssä

Näin upeita munia ensikertalaisilta syntyi. Pakko on päästä itse kokeilemaan ja pian!

Ehkä on ihan hyvä, etten vielä ole itse päässyt nyhräämään näiden munien kanssa. Kokeilin pari päivää sitten rukousnauhan tekoa. Harjoittelijamme Jatta on opetellut monimutkaisen solmun tekoa ja tein itse yhden solmun sillä seurauksella, että hartiani on ihan jumissa ja oikeata kättä pakottaa. En ymmärrä miten pystyn saamaan aikaiseksi koko nauhan. Yritän rennommalla mielellä ensiviikolla.

Kaikkien näiden mukavien munamaalaus-, kultaus- ja käspaikkahommien lisäksi olen tietysti tehnyt muitakin töitä. Ettette siellä luule, että askartelen paskartelen täällä kaiket päivät. Kirjallisista töistä vaan ei ole niin hauska raportoida eikä niistä saa mukavia kuvia. Yhdestä isosta jutusta kuitenkin kerron. Työn alla pitkään ollut kokoelmapolitiikka alkaa olla pilkunviilauksia vaille valmis ja näyttää siltä, että se saataisiin julkaistua ennen kesälomia.

Pääsiäispaketteja

2011-04-21T13:37:00.019+03:00

Pääsiäinen on ovella ja juhla näkyy ja tuntuu talossamme monin eri tavoin. Lahjojen antaminen ei kuuluu pääsiäisperinteeseen, mutta siitä huolimatta olemme saaneet paketin. Paketti on päällystetty muovilla ja sen sisällä valmistuu monimuototilamme. Olen ryhtynyt valmistautumaan paketin avautumiseen valmistelemalla syksylle erilaisia työpajoja.

Tässä kuvareportaasi muutamista ideoista ja tekniikoista, joita tulen jatkossa ohjaamaan. Tässä aluksi harjoittelen pienen käspaikan tekemistä. Idea minikäspaikasta on syntynyt tekstiilikonservaattorimme päässä ja tämä malli, jota teen on Jatan käsialaa. Sain kotiläksyksi tehdä käspaikan loppuun tulevan viikonlopun aikana.

Seuraavaksi testasin Jatan tekemää haitarikirjan ohjetta. Hyvin oli ohjeet tehty ja valmista tuli.

Sitten lopuksi oman intohimoni pariin, eli kultaukseen. Ostin taannoin Helsingin reissulla kullan ja hopean väristä lyöntimetallia ja tänään päällystin yhden kananmunan ja kipsifiguurin.

Kokeilin myös tehdä sabluunan avulla koristekuviota vanhan kirjan kanteen. Se meni plörinäksi. Luulen tietäväni syyn. Laitoin mikstionin (johon kulta kiinnitetään) suoraan pahville enkä sen alle mitään muuta pohjustetta. Ikonissa mikstionin alle laitetaan oksalakkaa, joka kovettaa pinnan ja näin olisi varmasti tässäkin pitänyt toimia. Oksalakkaostoksille siis, sillä aion onnistua tässä!

Lyöntimetallin työstä oli huomattavasti helpompaa kuin oikean kullan kanssa vehtaaminen. Lyöntimetalli on paljon paksumpaa ja jämäkämpää. Ei lähde lentoon niin helposti eikä sen kanssa hirvitä niin, kun lentoon lähtevissä ja pilalle menneissä yrityksissä ei tuhlaannu montakaan senttiä toisin kuin oikean kullan kanssa.

Ömeising reis II

2011-04-18T09:49:00.009+03:00

Kuopion kulttuuriväki on pistänyt hynttyyt yhteen liikuntapuolen ihmisten kanssa ja järjesti taas näin kevään korvalla ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoiden Ömeising reis –tapahtuman, joka kokosi yhteen yli 130 opiskelijaa. Viola Rantasikalan ohjauksessa he harjoittelivat pienen kohtauksen näytelmästä teatterilla, musiikkikeskuksella oli luvassa sävellyksen tekeminen ja sen nauhoittaminen, taidemuseolla etsittiin alusvaatteita, Valkeisenlammella oli luvassa polkuautokilpailu ja kaupungintalolla piti tehdä keppihevonen ja suorittaa sillä pieni tehtävärata. Mis Kuopio toimi tapahtuman emäntänä ja juonsi yhdessä Violan kanssa kinkereiden loppuhuipennuksen ravintola Introssa.

Keppihevostyöpaja oli kirkkomuseon vastuulla ja se toteutettiin yhdessä palveluneuvoja Päivi Virosen kanssa. Tämä rasti, kuten kaikki muutkin, oli taas oikein onnistunut. Keppihevosista tuli joukkueiden maskotteja, jotka nimettiin. Kuulin, että niille sävellettiin lauluja ja sepitettiin elämäkertoja. Kivaa siis oli. Tässä muutamia harjoittelijamme Jatan (hän kantoi päävastuun rastin ohjaamisesta) ottamia kuvia rastiltamme sekä palautetta, jota sain sähköpostiini tapahtuman jälkeen.

Mis Kuopio (Johanna Keinänen) kävi tekemässä lyhyen raportin hevoshommasta. Raportit eri rasteilta nähtiin koosteena illan lopputapahtumassa.

Renkaan läpi pujottelua

Vesiesteen ylitys toteutettiin monin eri tyylein.

Ja tässä ne palautteet:

Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi.Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

SAVOTTAlta myös iso käsi kaikille järjestäjille ja tapahtumassa mukana olleille! Illan aikaan tullut opiskelijapalaute oli ylitse pursuavaa.Viola ei ole vastannut soittopyyntöihin, joten pitää varmaan taas odottaa ja unelmoida vuoden ajan ;-)
Vuoden 2012 Ömeising Reisiä odotellessa....

Kiitokset myös ylioppilaskunnan puolelta, muutama tuutori on päivän mittaan tullut kehumaan eilistä meininkiä. Järjestelyt olivat selkeästi suurella sydämellä ja ammattitaidolla hoidettu, kiitos kaikille mukana olleille.

Kiitokset myös Intron puolesta. Vaikkei eilinen ilta työhön ja vaivaan nähden näin yrittäjän näkökulmasta nyt kovin kannattava ollutkaan, olemme mielellämme ensi vuonnakin mukana. Syy tähän on selkeä: eilen oli iltatapahtumassa tosi hyvä meininki. Oli kiva olla mukana.

Tapasin ohimennen tuossa Viola Rantasikalaa ja hän pyysi kauttani välittämään lämpimät yhteistyöterveiset kaikille! Oli kuulemma "lämmintä ja järkyttävän hienoa olla lähellä opiskelijoita ja yhteistyökumppaneita".Viola pyysi myös välittämään vielä pääsiäistervehdyksensä teille (?!) : "Narsissit kukkii ja niin Minäkin" . Mitä lie tarkoittanut.

Meillä hyristiin töissä vielä tänäänkin hymyssä suin eilisen muistoissa.
Teatterilla teemme koonnin pisteemme toimivuudesta ja kehitysideoista ja tuomme ne mukanamme yhteiseen palautesessioon toukokuussa!

Kiitos myös Mis Kuopion puolesta-hieno meininki oli!

Parahin, loistava Ööööömeising Reis -tiimi! Kauneimmat kiitokseni kaikille onnistuneesta eilisestä. Tunnelma ja ilma olivat mitä mainioimmat. Ja tärkeintä, että opiskelijat viihtyivät ja saivat Kuopion kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta positiivisen mielikuvan eteenpäin välitettäväksi. Kerrottehan kiitoksia eteenpäin yksiköissänne muille tapahtumaan osallistuneille.

Tylsää tässä hauskuudessa oli se, että en itse päässyt paikalle. Vietin tämän illan sairaana kotosalla… plääh.

Ystävät on kivoja

2011-04-15T09:11:00.002+03:00

Kirkkomuseo on saanut ystäväyhdistyksen, ou jee! Museoiden ystäväyhdistysten perusperiaatteena on, että aloite niiden perustamiseen tulee museon ulkopuolelta ja samoin niiden toiminta ei ole museojohtoista. Tästä syystä olenkin erittäin iloinen siitä, että olemme saaneet oman ystäväyhdistyksen. Tukiverkostomme vahvistuu ja se lämmittää mieltä.

Tässä lyhykäisyydessään virallisin sanoin:

Kuopiossa sijaitseva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on saanut toimintansa tueksi ystäväyhdistyksen. Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja tukea ortodoksista kirkkomuseota ja sen toimintaa sekä lisätä tietoa ortodoksisesta kirkkotaiteesta ja -kulttuurista. Yhdistys järjestää luentoja ja seminaareja, tukee kirkkomuseon tutkimus-, konservointi-, julkaisu-, ja näyttelytoimintaa sekä pedagogista työtä. Lisäksi yhdistys avustaa kirkkomuseota kokoelmien kartuttamisessa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään sekä yksityisiä henkilöitä että yhteisöjä.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon ystävät ry:n hallituksen puheenjohtajan toimii Kelan pääjohtajan toimesta vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt Jorma Huuhtanen. Hänen lisäkseen ystäväyhdistyksen perustajajäseniä ovat myös Svenska kulturfondenin johtaja Berndt Arell, rouva Riitta Broman, Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ja palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas.

Ystäväyhdistys rekisteröitiin 20.7.2010. Kyseisenä päivänä ortodoksinen kirkko viettää profeetta Elian päivä. Perustamispäivän mukaan profeetta Elia on valittu yhdistyksen suojelupyhäksi.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on Länsi-Euroopan merkittävin ortodoksinen kirkkomuseo, joka kuuluu Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Kirkkomuseo perustettiin Kuopioon 1957. Se jatkaa Valamon luostariin 1911 perustetun Muinaismuistokokoelman toimintaa.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Jorma Huuhtanen, jorma.huuhtanen@gmail.com, p. 0400 222 717
sihteeri Riitta Kaverinen, riitta.kaverinen@gmail.com, p. 050 3363654

Koekaniinina

2011-03-28T12:29:00.003+03:00

Olemme saaneet pitkästä aikaa täydennystä työyhteisöömme. Taitava tyttö Jatta aloitti harjoittelun viikko sitten. Hän auttaa meitä mm. tulevien työpajojen ideomisessa ja ideoita on jo syntynyt paljon! Ihanaa, kun pääsen samalla itse oppimaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Jatta on tekstiilialan opiskelija Kuopion muotoiluakatemiassa. Omat tekstiilitaitoni rajoittuvat omatoimisella opiskelemisella ja yritys-ja erehdys –tekniikalla opittuihin ja kehitettyihin juttuihin. No ehkä peruskoulun käsityön tunneiltakin on jotain oppeja jäänyt…

Tässä opettelen pienistä helmistä rakentuvat rannekorun tekemistä. Tästä kehittyy vielä käspaikkarannekoru, olettekos semmoisesta ennen kuulleetkaan?

Vuoroin vieraissa

2011-03-22T08:27:00.012+02:00

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Valamon konservointilaitoksen Riikan vierailusta kirkkomuseossa. Viime torstaina teimme vastavierailun Valamon suuntaan. Päivä oli ihanan aurinkoinen, jossa pääkirkko näytti näin hienolta meitä vastaanottaessaan.

Valamon konservointilaitoksella meitä vastaanotti valokuvaaja Petter Martiskainen, konservaattori Eeva-Liisa Suihko ja harjoittelija Jenna Parkkila. He luotsasivat meidät tiloissaan, joissa olikin paljon ihmeellistä. Kuten ehkä on käynyt ilmi, pidän konservaattorin työtä erittäin mielenkiintoisena ja siihen liittyy jonkinlainen salaperäisyyskin. Pääsimme näkemään hieman mitä Kozeltshanin Jumalanäidin ikonille kuuluu. Tässä näkyy ikonista pelastettuja osia. Itse ikoni oli lepäilemässä sille sopivissa kosteus- ja lämpöolosuhteissa.

Näinkin voi joskus käydä.

Aika dramaattisen näköinen. Eeva kuitenkin kertoi, että koska tässä teoksessa pohjatyöt on aikoinaan tehty hyvin, ei tilanne ole kovinkaan paha. Mitä tuo reikä nyt vähän häiritsee.

Tämän Laatokan Valamon luostarista pelastetun ikonin kohdalla pohjustus on jäänyt tekemättä ja tilanne on nyt tämä.

Ei hyvä. Liitujauolillingin kanssa tehtävät pohjustusvaiheet ennen maalaamisen aloittamista kannattaa tosiaan tehdä.

Valamosta suuntasimme Joensuuhun Pohjois-Karjalan maakuntamuseoon Carelicumiin. Minua sinne veti erityisesti Ravennasta lainassa olevat mosaiikkikopiot, joita oli tähän näyttelyyn saatu 19 kappaletta. Yleensä nämä mosaiikit sijaitsevat korkealla kirkkojen seinissä ja kattoholveissa, mutta nyt niitä pääsi tutkailemaan lähietäisyydeltä. Harvinaista herkkua näin Suomen kamaralla.

Tällaisia pieniä lintuja oli neljä kappaletta. Miltähän oma versioni olisi näiden rinnalla näyttänyt?

Tutustuimme myös uudistettuun perusnäyttelyyn, joka on ollut suuri ponnistus pienelle henkilökunnalle. Sieltä oli hyvä bongailla ideoita ja ratkaisuja omien ajatusten eteenpäin viemiseen. Näyttelyn sisältöön perehtymisen sijaan huomio kiinnittyi näyttelyratkaisuihin. Näinhän se aina on, kun museoammattilainen vierailee museossa. Väliseinäratkaisu piti ihan ikuistaa.

Tämä hieno renkula estää kattoikkunasta tulevan karhukoplan ja muiden hämäräveikkojen mätkähtämisen lattialle. Jos hämäräveikko on niin pullukka, että ritilä romahtaa, niin olisi tietysti huomaavaista vielä laittaa tyyny lattialle takaamaan pehmeän alastulon.

Muut ottamani kuvat vaan jäivät niin tummiksi, ettei niistä ole tähän laitettaviksi. Kiitokset Ulla Härköselle, Iiris Heinolle ja Tarja Raninen-Siiskoselle Joensuuhun!

Aurinkoinen ilma sen sijaan jatkui ulkosalla retkemme loppuun saakka. Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Ortodoksinen kulttuurikeskus, joka näytti ulkoa tällaiselta.

Aika näyttävä pytinki!

Ihmenainen

2011-03-04T13:07:00.003+02:00

Ihmeiden aika ei meillä kirkkomuseossa ole ohi. Sepon vierailun jälkeen meillä vieraili Valamon konservointilaitoksen johtava konservaattori Riikka Köngäs. Suomessa konservaattoreita koulutetaan Metropolia ammattikorkeakoulussa Vantaalla. Koulutusohjelmaan kuuluu esine-, huonekalu-, interiööri-, paperi-, tekstiili ja maalaustaiteen linjat, jotka kestävät neljä vuotta. Maalaustaiteen linjasta kerrotaan näin:

Konservointi on poikkitieteellinen tieteenala, jonka tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen. Konservoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla kulttuuriperinnön tuhoutumista voidaan hidastaa tai ehkäistä. Konservointi jaetaan tekniseen eli käytännön konservointiin sekä säilyttävään eli ennaltaehkäisevään konservointiin.

Maalaustaiteen konservaattorit ovat perehtyneet puulle ja kankaalle maalattujen taideteosten – ikonien, maalattujen puuveistosten, kankaalle maalattujen maalausten sekä modernin ja nykytaiteen konservointiin. Erilaisten konservointimenetelmien ja materiaalien opiskelun ja käytännön konservointityön ohella opinnoissa perehdytään historiallisiin maalaustekniikoihin ja maalausmateriaaleihin. Kehysten konservointi ja kultaustekniikat kuuluvat myös opintoihin. Kemiaan ja biologiaan pohjautuvat materiaalianalyysit ovat konservoinnin ongelmanratkaisussa keskeisiä. Opintoihin sisältyvät myös maalaustaiteen kokoelmien hallintaan ja ennaltaehkäisevään konservointiin liittyvät osiot.

Kävin opiskeluaikanani tutustumassa tähän opinahjoon. Ihmiset, joihin silloin tutustuin omasivat jokainen jonkun koulutuksen ennen konservointioppiin tuloaan. Kun vielä huomioidaan, että monet ammatikseen konservointia tekevät ovat Vantaan koulun lisäksi opiskelleet lisäoppia ulkomailla, voidaan minusta hyvin puhua moniosaajista, jopa ihmenaisista ja –miehistä.

Valamon konservointilaitoksessa entisöidään pääasiassa ortodoksisten seurakuntien kirkollista taide-esineistöä. Tämän lisäksi siellä konservoidaan myös luterilaisten seurakuntien, museoiden ja yksityisten ihmisten taideteoksia.

Tällä kertaa Riikka kävi tarkastamassa kirkkomuseon kokoelmiin kuuluvien Pesehonovin ikonimaalausverstaassa maalattujen ikonien kunnon ja teki niille pintapuhdistuksen ja värien kiinnitystä. Pesehonovin ikonimaalausverstas perustettiin Pietariin 1820-luvulla. Pesehonovin ikoneille on tunnusomaista niiden taustan koristeellinen kultaus ja kehysten koristelu, joka jäljittelee emalointia. Pesehonovin ikoneita tutkineen Zanna Belikin mukaan tämän ikonimaalausateljeen ikoneita on jäljellä noin 120 kpl eri puolilla maailmaa. Riikan vierailu meidän Pesehonovien luona valmisteli ikoneitamme Keski-Suomen museossa 2.4. avautuvaa näyttelyä varten. Terve menoa tutustumaan!

Konservaattorin työ on minusta mahdottoman mielenkiintoista. Jos en olisi tässä työssä, jossa nyt olen, olisin konservaattori. Tai sanotaan nyt, että haluaisin olla konservaattori. Jos minusta ei olisi siihen, niin sitten toinen vaihtoehto olisi verhoilijan ammatti. No se siitä ja palataan takaisin Riikkaan, jolla on meneillään varmasti aika monta erilaista projektia, joista yhden etenemistä pääsee seuraamaan Riikan pitämässä blogissa. Siinä hän raportoi Uspenskin katedraalista kesällä varastetun ja syksyllä Turusta löytyneen Jumalansynnyttäjän Kozeltshanin ikonin konservointiprosessia. Tämä ikoni on muuten ihmeitätekevä, eli ei ne ihmeet tästä maailmasta pääse loppumaan.

Ihmemies ja ihmelaite

2011-03-03T09:45:00.004+02:00

Museoiden kokoelmat pitävät sisällään monenlaisia aarteita eikä kirkkomuseo ole poikkeus. Tai ehkä onkin. Ehkä hieman subjektiivinen näkemykseni on, että kirkkomuseon kokoelmat muodostavat oikean aarrekammion. Tätä aarteistoa kävi jokin aika sitten tutkimassa varsinainen ihmemies ihmelaitteineen. Kyseessä oli Valtion taidemuseon konservointilaitoksen materiaalitutkimuslaboratoriossa työskentelevä erikoistutkija Seppo Hornytzkyj. Yhteistyö Ihmemies-Sepon kanssa on jatkunut jo pitkään. Hän on avustanut meitä gemmologiaan liittyvissä kysymyksissä, erityisesti kivien tunnistamisessa.

Seppo ja infrapunaspektrometri, kuva: Marke Penttinen

Tällä kertaa Sepolla oli mukanaan infrapunaspektrometri, joka analysoi spektrometrista lähetettyä ja kiven pinnasta takaisin heijastunutta infrapunasädettä. Tällaiset pienet kannettavat analyysilaitteet ovat käsittääkseni melko uusi keksintö. Mineraaleilla on omat infrapunaheijasstuspektrinsä, jotka toimivat kuin sormenjäljet. Jokaisella mineraalilla on omat yksilölliset jälkensä.

Seppo tutki muun muassa Konevitsan luostarista evakuoitua reliikkiristiä, joka on ajoitettu 1400-1500 –luvulle. Kyseessä on latinalaisen ristin muotoinen, saranoilla ja lukolla varustettu avattava risti, jossa on säilytetty reliikkejä. Ristin yläosaan kiinnittyy saranoilla varustettu pyöreä ripustusrengas. Ristin keskelle on kuvattu matalana reliefinä ristiinnaulittu Kristus. Ristinpuun ylä- ja alapuolella ja molemmilla sivuilla on kiviupotukset. Sepon tutkimukset vahvistivat, että rististä löytyy safiireja, granaatteja sekä spinelli.

Reliikkiristi Konevitsan luostarista, kuva: Henna Hietainen

Tämän ristin lisäksi hän tutki Valamossa sijaitsevan Konevitsan Jumalanäidin ikoniin tehtyä riisaa, Arseni Konevitsalaiselle kuulunutta puuastiaa, johon on kiinnitetty hiottu vuorikide sekä Kazanin Jumalanäidin ikonia, jossa on koristeena helmiä ja jalokiviä sekä votiivilahjoina kiinnitettynä erilaisia koruja.

Kokoelmien esineiden valmistusmateriaalien tunteminen on tärkeää, jotta osaamme huoltaa niitä oikein. Materiaalien ja tekniikoiden tuntemuksen kautta pystymme jäljittämään monenlaisia tietoja niiden historiasta. Seppo kirjoittaa kirkkomuseossa tekemistään tutkimuksista uudessa Ikonimaalarit-lehdessä, joka ilmestyy piakkoin. Artikkeli avaa silmät kivien ihmeelliseen maailmaan ja siihen mitä kaikkea yksi kivi voikaan kertoa. Minä opin muun muassa, että kirkkomuseon kokoelmilla on yhteisiä tunnusmerkkejä Lempäälän kirkon alttariristin kanssa. Arseni Konevitsalaisen puuastiassa koristeena käytetty vuorikide on samanlainen kuin Lempäälän kirkon alttariristin vuorikiteet.

Museolehtorin lattiatutkimukset

2011-02-23T10:07:00.002+02:00

Kirkon keskustalon remontti täällä Kuopiossa etenee. Kirkko on tyhjennetty, samoin viimeinen vierashuone, yksi työhuone ja yksi varastotila. Kirkossa korjataan kosteusvaurion aiheuttamia asioita, joita ei onneksi ole paljoa ja kirkko saadaan pian taas käyttöön. Muut tyhjennetyt tilat ovat kärsineet kosteusvaurioista huomattavasti enemmän ja niiden korjauksen yhteydessä tilojen käyttötarkoituskin muuttuu. Saamme tänne mukavan suuren monitoimitilaksi kutsutun tilan, joka tulee palvelemaan kipeästi kaivattuna kokous- ja luentotilana. Lisäksi siellä tullaan järjestämään työpajoja ja kursseja. Hahmottelen parhaillaan mitä kaikkea siellä tarjoamme tulevana syksynä. Nukkekurssi on sovittu lokakuulle, kultauskurssi marraskuulle ja näiden lisäksi erilaisia työpajoja ripotellen syksylle ja talvelle. Toiveita kurssien ja työpajojen suhteen otan mieluusti vastaan!

Kuitenkin ennen kun pääsemme näitä toimintoja toteuttamaan, pitää tilojen tietysti olla valmiit. Tämän vuoksi olen ollut tutkimusretkellä, jonka aiheena olivat lattiamateriaalit. Muualla talossamme on käytetty mustaa laattaa, jota meillekin tarjottiin monitoimitilan lattiamateriaaliksi. Käytävillämme laatta on saumattu vaalealla sauma-aineella, mikä ei mielestäni oikein istu tumman laatan kanssa. Kävin katsastamassa taidemuseon lattioita. Siellä on samaista laattaa, joka on saumattu tummalla. Näyttikin jo paljon paremmalta. Siinä tuijotellessani muistin melun, joka aiheutui, kun lattiaa pitkin veti pedamateriaalilla, työkaluilla tms. lastattua kärryä. Argh. Meidän tilanteessa monitoimitilassa ei pahemmin onneksi kärryjä vedellä. En kuitenkaan ihan ole ihastunut näihin laattoihin. Taidemuseoon ne istuvat, mutta itse haluaisin meille jotain kodikkaamman oloista materiaalia. Sen pitäisi olla hengittävä ja helposti putsautuva ja tietenkin sairaan hienon näköinen.

Taidemuseon tummat lattiat. Meille kans vaiko ei?

Perjantain vieraat

2011-01-31T12:27:00.008+02:00

Perjantai-päivistä on muotoutumassa vierailijoiden päiviä. Pari viikkoa sitten saimme vieraaksemme Kynnys ry:n aluesihteerin Antti Tuonosen sekä sähköpyörätuolilla liikkuvan Sadun ja Sepon avustajineen. Heidän käyntinsä liittyi pitkäaikaiseen saavutettavuushankkeeseemme. Museon ja koko kirkon keskustalon remontissa on pyritty huomioimaan saavutettavuuden parantaminen ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun saavutettavuuden kanssa päivittäin painiskelevat testasivat tilojamme. Varsinaisen tarkastelun kohteena oli lähinnä asiakaspalvelutilat, joiden remontointi alkaa piakkoin. Kävimme yhdessä läpi tulevia suunnitelmia ja tutustuimme niihin tiloihin, joihin remontissa ei kajota. Inva-WC: stä löytyi pieniä muutostarpeita, mutta perusasiat ovat onneksi kunnossa. Isosta portaikostamme keskustelimme pitkään. Samoin opasteetkin puhututtivat paljon. Oli kiva huomata, että aika monta ongelmakohtaa on joko jo korjattu tai ainakin huomioitu piirustuksissa. Yhteistyömme Kynnys ry:n kanssa tulee jatkumaan. Pyydämme heidät taas vieraaksemme, kun aulatilamme alkaa olla valmis. Samoin näyttelytilat monine erilaisine ratkaisuineen tullaan myös testaamaa Kynnys ry:n kanssa.

Vaikka hanan kahvassa on pidennys, siihen ei pyörätuolilla istuva ylety.

Aulassa on useita portaita, jotka eivä vaalean värinsä vuoksi erotu riittävästi ympäristöstään. Näistä portaista puuttuu käsijohde kokonaan.

Remontissa on uusittu ovia. Tämän oven kohdalle on unohtunut asentaa lattiaan nipukka, jonka avulla oven saisi pysymään auki. Ovessa on kyllä lenkki tätä varten, mutta mihin se kiinnitetään?

Viime perjantaina täällä vieraili sitten isompi sakki ihmisiä. Järjestimme kansallisen kulttuurikuntopäivän kunniaksi tapahtuman, jonne kutsuimme yhteistyökumppaneitamme. Tällä kertaa siis ne ihmiset, jotka yleensä järjestävät työkseen elämyksiä ja toimintaa muille ihmisille, pääsivät nauttimaan vastaanottajan roolista. Mukaan päivään oli kutsuttu myös kaikki kirkon keskustalon työntekijät. Tapahtuman tarkoituksena oli järjestää aikaa niille keskusteluille, jotka aloitetaan ennen kokousten alkuja, mutta joita ei ole koskaan aikaa päättää kunnolla. Kuulumisia vaihdoimme hedelmätarjottimien äärellä. Purtavan ja jutustelun lisäksi ihmiset saivat osallistua diakehystyöpajaan, jossa kukin sai tuunata vanhoista diakehyksistä jääkaappimagneetin, rintakorun tai avaimenperän. Päivä oli oikein onnistunut. Täällä vierailii 40 ihmistä. Mukaan mahtui sekä vanhoja tuttuja että uusia kasvoja.

Arkkipiispakin ehti kiireiltään vierailemaan tapahtumassamme ja askaroi itselleen jääkaappimagneetin.

Vaikeinta oli valita minkä kuvan omaan tuotokseen laittaisi.

Yksi valmiiksi saatu projekti

2011-01-21T09:38:00.003+02:00

Pidin kesällä 2009 museossamme ikonimaalaustyönäytöksiä, joissa kävin läpi ikonilaudan pohjustamisen, ikonin piirtämisen, kultaamisen ja sitten lopuksi maalaamisen eri vaiheita. Ikoni, jonka parissa työskentelin oli Konevitsan Jumalanäidin ikoni. Alkuperäistä ikonia ei enää ole olemassa, mutta sen vanhaa toisintoa säilytetään Heinäveden Valamon luostarissa. Tähän vanhaan ikoniin tehty arvokas riisa sen sijaan kuuluu museomme kokoelmiin. Pitkän uurastuksen jälkeen olen saanut oman ikonini valmiiksi. Maalausprojektini ei sisältänyt vain yhtä ikonia, vaan kokonaista kahdeksan! En sentään maalannut kaikkia kahdeksaa loppuun saakka, vaan rakensin paketista kokonaisuuden, jonka avulla on helppo havainnollistaa ikonimaalauksen eri vaiheita. Tässä on vähän huono kuva kokonaisuudesta ja vähän parempi siitä yhdestä ikonista, jonka tein loppuun saakka.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

2011-01-13T09:50:00.001+02:00

Poistin blogistani äänestyksen, jossa oli mahdollisuus ottaa kantaa siihen pitäisikö museomme nimi muuttaa. Vaihtoehtona oli kokonaan uuden nimen käyttöön ottaminen, vanhan nimen yhteyteen lisätyn etuliitteen lanseeraaminen tai sitten pitäytyminen Suomen ortodoksinen kirkkomuseo –nimessä. Äänestys on elänyt omaa elämäänsä ja mennyt jotenkin sekaisin. Äänestysprosentti ja äänestäjien määrä ovat heittäneet härän pyllyä. Äänestyksessä ei ollut mahdollisuutta ehdotella uusia nimiä meille, mutta olen niitä saanut muita reittejä. Miltä kuulostaisi Ortsi, Ormu, Ora, Suomu, Kousa, Kultaisen kupolin museo, Konsoli (olkakivi, kannate, kuvahylly), Pyhä Maria, Regia (näyttämöllepano, lavastus), Orbis (maanpiiri, maailma), Orthos (suora, oikea), Hospoti, Sormu tai Kupoli?

Nimiäänestyksen julkistamisen yhteydessä heräsi keskustelu nimen muutoksen puolesta ja vastaan. Radikaalit, jotka kannattivat totaalista nimen muunnosta pysyivät koko ajan vähemmistönä (noin 10% äänistä) ja loput äänet vanhan nimen säilyttämisen kannattajien ja etuliitteen käyttöönottoa kannattavien välillä jakaantuivat lähes tasan. Tämän kirjoituksen myötä poistan sekaisin menneen nimiäänestyksen ja kerron teille, että olemme jo ratkaisumme tehneet eikä se oli sellainen, jonka itse ajattelin aluksi olevan ainoa oikea vaihtoehto. Mutta arvatkaapas vaan kerronko nyt asiasta enää yhtään enempää? En kerro.

Salkut kiertää ja muistoja jaetaan

2011-01-12T13:24:00.003+02:00

Sain tässä hieman ennen vuoden vaihtumista takaisin kokoamani muistelusalkut, jotka ovat kiertäneet palvelutaloissa ja monissa muissa paikoissa erilaisten ikäihmisten ryhmissä. Salkkumme ovat herättäneet kiinnostusta laajemminkin. Kuopion museon kollegani esitteli meidän muistelusalkkua ja muita Kuopion museoiden vastaavanlaisia paketteja Joensuussa, jossa käynnistellään samantyyppistä toimintaa. Nyt huomenna salkkuni matkaa puolestaan Varkauteen, jossa halutaan myös saada mallia.

Kirkkomuseolla on kaksi erilaista muistelusakkua, joissa molemmissa on kuva kokoelmiimme kuuluvasta esineestä. Toisessa on metsän keskellä eläinten parissa eläneen Serafin Sarovilaisen ikoni ja toisessa koristeellinen piispan päähine. Molemmissa salkussa on runsaasti kuviin liittyvää aistimateriaalia, äänimaailmaa ja musiikkia. Hattusalkku on pullollaan erilaisia vanhoja hattuja ja toisesta salkusta löytyy monenlaisia metsää liittyvää luonnonmateriaalia sekä tietysti ohjeita ja vinkkejä salkkujen parissa työskentelyyn.

Hattusalkkua varten saimme lainaan Lotta-hatun Lotta Svärd -museosta ja se on ollut tärkeä osa kokonaisuutta. Lähes kaikki salkkuja lainanneet ja ryhmissä niitä käyttäneet ovat kertoneet koskettavista hetkistä Lotta-hatun sekä vanhan miesten sotilashatun äärellä. Voin vain kuvitella mitä kaikkea näiden on keskusteltu ja muisteltu. Tässä pari poimintaa, jotka hieman valaisevat, mitä kaikkea lainattavat salkkumme ovat herättäneet ihmisten mielissä.

”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä, mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen. Oma poika on ollut rauhanturvaajana. Se antaa ymmärtää mitä ihminen on käynyt läpi. Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos tarinaa jatkaa, se päättyy kyyneliin.”

”Sitä oon ollu kans ihan torvi käsityössä. On ollu pakkopullaa. Piti aina käydä opettajalle näyttämässä työtä. Meillä oli jumppatossut jalassa sisätossuina. Mulla oli toisen tossu pohja, piti seisoo sen lirpukan päällä, enkä uskaltanu sanoa, vaan seisoin siinä. Sitä oli nuorena niin arka. Se opettaja oli aika kova. Piti tiukan kurin.”

Toinen salkuista oli käytössä myös yhdessä englannin kielen keskusteluryhmässä.

"My husband was "lättähattu# too as a young teenager. Now I have interviewed him about it and he told me that they were imitating James Dean (with the cigarette in the corner if the mouth, yuk!) but the role model was boys from Helsinki and other cities. He was dressed in school-look in the school an in his mothers shop and in a scoutress in scouting but some evening he dressen up as a "lättähattu" with the felt hat, tight trousers (not jeans), a jacket with shoulder pads, a broad tie and rather a white shirt and thick-soled shoes. It was very funny, he says. You can see this phenomenon in old Finnish films too, for example in "Undiscliplined generation". I recon you can be radical in some way when you are young, if you don't commit crimes ond other illegal things. But I am happy he isn't a "lättähattu" mone!"

Hyvää joulua

2010-12-22T12:13:00.000+02:00

Alan vaihto?

2010-12-16T08:27:00.004+02:00

Sain eilen kirjeen, joka oli osoitettu Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen seurakuntapuutarhurille. Vaikka välillä työni tuntuu puurtamiselta, niin en kuitenkaan ole ajatellut heittää kirvestä kaivoon ja vaihtaa alaa. En varsinkaan puutarhuriksi. Puutarhurin homma olisi varmasti ihana, mutta minusta ei olisi siihen. Pidän kyllä luonnosta ja ulkoilmasta, mutta tunnistan lähinnä voikukan ja päivänkakkaran. Kaikki havupuut on minulle kuusia.

Kirjeen päätyminen minulle johtunee siitä, että olen ollut aktiivisesti mukana rakennuksemme pihasuunnittelussa. En niinkään istutuksien osalta, vaan huolehtimassa saavutettavuuden parantamisesta, jossa pihamaa on keskeisessä osassa. Museolehtorin työnkuvaan kuuluu paljon asioita enkä pane pahakseni tätä puutarhurin titteliä, vaikka sen alan ammattilaisilla voisi olla jotain sanomista asiaan.

Kivilintu

2010-12-15T11:28:00.018+02:00

Kesällä asuntomessuilla ja taidetorilla aloittamani mosaiikkilintu alkaa uhkaavasti valmistua. Olin viimeviikolla Siilinjärvellä mosaiikki-ikonikerho Petroksen kurssilla, jonne opettajaksi jälleen kerran saatu taiteilija Juri Jarin. Hänen hyppysissään kivistä syntyy todellista mosaiikkitaidetta ja me oppilaat saimme nauttia osaavasta ohjauksesta ja mukavasta seurasta. Tässä kuvareportaasi työni etenemisestä.

Kesällä naputin kivet ja tein suunnitelman vahapohjalle. Nyt ohjelmassa oli kivien siirtäminen lopulliselle pohjalle. Tällä kertaa pohjana toimi saumauslaasti, jota levitettiin muoviverkolle vajaan sentin mittainen kerros aina pieni määrä kerrallaan. Sitten siirsin kivet pinseteillä tälle lopulliselle pohjalle. Saumauslaasti pysyi aika pitkään kosteana, joten suurta hoppua ei ollut.

Vielä kehykset ja viimeistely puuttuvat.

Siilinjärven kirkon alakerta toimii mosaiikki-ikonikerho Petroksen työtilana. Hyllyt notkuu kivistä, laatoista ja Italiasta ja Venäjältä tuodusta smaltista.

Oso alasin on tarpeen isojen murikoiden kanssa.

Tällä kovametallikärkisellä alasimmella ja kovametallivasaralla kivet pilkotaan pieniksi.

Pirkko on herrastaja omassa luokassaan. Hänen hyppysissään materiaali kuin materiaali löytää uuden muodon. Harmi, että tässä kuvassa Pirkon mosaiikki sattuu olemaan suurimmaksi osaksi tuon lautasen alla. Aina ei voi onnistua. Pirkko onnistuu, mutta minä kuvaajana en.

Tätä vahalle toteutettua Maria Egyptiläisen ikonia Heikki on tehnyt jo yli viisi vuotta. Teoksen pitäisi valmistua pian, sillä se on tulossa Lapinlahden taidemuseossa 25.2. avattavaan Kirkkautta kohti -näyttelyyn.

kala kuivalla maalla

2010-11-25T14:37:00.002+02:00

Alkuviikko meni kiireisissä, mutta antoisissa merkeissä. Maanantaina pidin viimeisen värimatka-vierailun Puijonsarven koululla ja tiistai meni Helsingissä Avara museo –hankkeen tiimoilla. Hanke keskittyy aikuisille suunnattuun museopedagogiikkaan ja luvassa on pienryhmätyöskentelyä. Siis toimintaa, ei pelkkää seminaareissa istumista. Tämä on hyvä, erittäin hyvä juttu! Keskiviikkona olin sitten kertomassa Siilinjärven kunnantalolla ikoneista ja sekin visiitti oli oikein mukava ja onnistunut. Päivän päätteeksi oli vielä luvassa Sarka-hankkeen järjestämät maakuntatreffit, joiden kautta löytyi mielenkiintoisia ihmisiä joiden kanssa sovimme paristakin yhteistyökuviosta. Näistä kaikista olin ajatellut hehkuttaa ja kertoa enemmän tässä kirjoituksessa, kunnes…

Sain tietää Valamon luostarissa pidetyn kirkolliskokouksen päätöksestä: Kirkon keskusrahaston vuoden 2011 tulo- ja menoarvioon ei sisällytetä kirkkomuseon peruskorjausinvestointia.

Mitä tämä tarkoittaa museon ja meidän henkilökunnan kannalta? Miten tähän päädyttiin? Mitä meiltä odotetaan? Miksi museo on edes olemassa? Miten kuljemme tästä eteenpäin? Nyt on semmoinen olo, että vastaan kaikkiin että Who cares ja lähden kotiin.

Älä osta mitään

2010-11-16T10:43:00.002+02:00

Ostaako vaiko eikö ostaa? Siinä vasta pulma. Joulun aikaan liitetty ostohysteria voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Älä osta mitään -päivänä on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa suhdetta joululahjoihin, ostamiseen ja kulutukseen yleensä. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo ja Kuopion taidemuseo tarjoavat mahdollisuuden ekologisten joululahjojen tekemiseen. Kuopion taidemuseossa pe 26.11. klo 9-15 järjestettävässä maksuttomassa työpajassa annetaan vanhoille diakehyksille uusi elämä rintakoruna, avaimenperänä tai jääkaappimagneettina.

Päiväkoti- ja kouluryhmien toivotaan ilmoittautuvan etukäteen minulle 24.11. mennessä p. 0206 100 264, marja.louni@ort.fi

Evakuointikuvia kaivataan

2010-10-26T11:09:00.003+03:00

Kirkkomuseon kuvakokoelma sisältää kymmeniä tuhansia dokumentteja Suomen ortodoksisten seurakuntien toiminnasta, henkilöistä ja rakennuksista. Suurin osa kuvista on otettu luovutetun alueen Karjalasta. Kuvakokoelma muodostaa merkittävän todistusaineiston menetetyn Karjalan kulttuuriperinnöstä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvulta. Kokoelmamme ovat siis hyvin laajat monessa mielessä ja ne ovat hyvä lähde uutta perusnäyttelyämme ajatellen. Vaikka välillä runsaus aiheuttaa valinnan vaikeutta. Rajaaminen on vaikeaa.

Vaikka kuvia ja muutakin aineistoa on paljon, löytyy meiltä myös puutteita. Tähän alkuun valitsemani kuva esittää evakuointia odottelevia munkkeja Valamon luostarista. Kuva on yksi harvoista evakuointia esittävistä valokuvistamme. Kaipaammekin käyttöömme vanhoja kuvia, jotka liittyvät talvi- ja jatkosodan evakuointeihin. Kuvat, joissa käsitellään niin yksityisihmisten kuin kirkon omaisuuden evakuointia, evakkotaivalta sekä asuttamista Kanta-Suomeen, ovat tervetulleita. Olemme kiinnostuneita sekä paperikuvista että sähköiseen muotoon tallennetuista kuvista. Kuvia ei tarvitse luovuttaa kirkkomuseon omistukseen.

Jos muistat, että vanhoissa albumeissa tai vintin kätkössä olevassa pahvilaatikossa saattaisi olla tällaisia kuvia, niin pyydän sinua tarkastamaan asian ja ottamaan yhteyttä museoassistentti Marke Penttiseen, marke.penttinen@ort.fi, p. 0206 100 263.

Pyhät nukkujat

2010-10-22T11:17:00.005+03:00

Nyt löytyi minulle läheiset pyhät, joiden muistoa aion tänään ja tulevana viikonloppuna kunnioittaa. Hyvää viikonloppua ja kauniita unia kaikille!

Kuva: Ortodoksiviesti

Ortodoksinen kirkko viettää tänään Efesoksen pyhien nukkujien juhlaa. Lisätietoa heistä löydät täältä.

Juhlat vaan jatkuu

2010-10-14T09:56:00.003+03:00

Osa meidän pienestä työporukastamme on taivaltanut tänne Karjalankadulle jo vuosien ajan. Museoassistentillemme työrupeama kirkkomuseossa on venynyt 20 vuoden mittaiseksi. Tämän juhlan kunniaksi lounastimme yhdessä hieman normaalia hienommin kipuamalla Puijon torniin. Lautaselle ilmestynyt kuha oli todella hyvää ja maisemat tietysti aivan mahtavat. Sää oli kirkas ja kauniin syksyinen.

Tutustuimme tietysti myös tornin myymälään ja ostoksiakin taisi joku meistä tehdä. Nämä lasit jäivät kyllä vielä myymälään.

Jatkuvan juhlinnan lomassa tietysti töitäkin paiskitaan. Värimatkakokonaisuus on jo toteuttamista vaille valmis. Vierailin koululla alkuviikosta tutustumassa tiloihin ja laitteisiin ja opettajaan. Heti syysloman jälkeen maanantaina sitten tapaan oppilaat.

Kirkkomuseosta on saatavilla lainaksi erilaisia opetuspaketteja. Sadutuksen ympärille rakennetut kokonaisuudet ovat taas ajankohtaisia. Ryhdyn valmistautumaan päiväkotien ja koulujen henkilökunnalle pidettäviin koulutuspäiviin, jotka pidämme yhdessä teatterikuraattori Virpi Rautsialan ja käsityöihme Päivi Vornasen kanssa heti syyloman jälkeen. Olen muokannut kaksi sadutussalkkua siten, että ne soveltuvat hyvin myös vanhusten ja muistisairaiden käyttöön. Keväällä tämän porukan kanssa työskenteleville suunnattu koulutuksemme tuottaa nyt hedelmää. Harjulan sairaalassa käytössä ollut salkku on nyt täydentynyt monista muisteluista. Tarinoista ja salkun lainaajan kommenteista päätellen muistelut ovat olleet monin tavoin antoisia ja koskettavia hetkiä.

Salkkuun kuuluu mm. vanha Lottahattu sekä sotilashattu. ”Lottahattu on liian kova tarina kerrottavaksi. Ne tarinat asuu Ainon sisällä mitä oli Sortavalassa ja Saksassa. Niin arvokas hattu, jonkun pojan pitämä taistelukentällä, likainen ja hikinen… Olen ollut lottana ja sairaalassa töissä. Pieni puuroannos saatiin päivässä. Kun saksalaiset hyökkäsivät, se muistuu mieleen. Jos jatkaa tarinaa, se päättyy kyyneliin.”

Kellastunut ylioppilaslakki toi mieleen mukavia muistoja. ”Itselläni ei ole ylioppilashattua. Lapset on ylioppilaita. Juhlat pidettiin kotona. Väkeä oli tädit ja serkut ja enot. Itse leivoin karjalanpiirakat. Kakkua en muista tekikö sisaren tyttö. Kevät oli valoisaa mukavaa aikaa.”

Tänään mm. erilaisia hattuja sisällään pitävä muistelusalkku lähtee lainaksi Suonenjoelle.

Merkkipäivä

2010-10-08T14:06:00.004+03:00

On se kiva, kun syntymäpäivän juhlinnan voi aloittaa jo aamusta. Työpöydälle oli ilmestynyt kortti valokuvaajana (ja monena muuna) meillä olleelta Hennalta, joka ei oman tapansa mukaisesti ollut tyytynyt valmiiseen korttiin, vaan väkertänyt luomuksen itse. Ihan punastutti nähdä millaisia sanoja ja lausahduksia hän oli korttiini valinnut.

Eikä tässä vielä kaikki. Iltapäivän kahvihetken teki juhlavaksi uusi keittokirja, joka oli valittu minulle, koska minulla on lusikka aika monessa sopassa yhtä aikaa... sekä muhkea leipä, jota lähden piakkoin kotiin mutustelemaan.

Lämmin kiitos työkavereille (entisille ja nykyisille)!

Värimatka lähestyy 2

2010-10-01T13:18:00.006+03:00

Hiomattomien ja raakamuodossa olevien mineraalipalasten löytäminen kohtuuhintaan on osoittautunut aika hankalaksi. Etsivä kuitenkin tekee löytöjä. Tässä tapauksessa löysin Kuopion ja Jyväskylän välillä sijaitsevalta persoonalliselta taukopaikalta Tiinan tuvalta malakiittia. Ostin sitä keväällä muutaman palan mukaani ja tein edellisessä postauksessani sepostamani kokeilut tällä malakiitilla. Kun materiaali osoittautui oivalliseksi pyysin Tiinan tuvan ohi ajavaa työkaveriani penkomaan putiikin pihamaalla olevasta muovilaatikosta kaikki vihreät möhkäleet matkaansa. Tässä hänen tuomansa tuliaiset, joilla pötkitään pitkälle.

Toisen löydön tein sitten Kuopiosta, Kuopion luonnonteteen musolta (näin museon nimi oli lyhennetty ovikellon yhteydessä olevaan lappuseen). Olemme saaneet tänne Kuopion museoväkeen mukavan lisäyksen ja uuden tuttavuuden avulla sain lainaan muutamia Murex-sukuun kuuluvia kotiloita. Kiitos siis Marille ja Jukalle! Kullankallista purppuraa valmistettiin aikanaan tietystä Murex-kotiloista. Nämä eivät varmaankaan ole niitä kotiloita, joista purppura valmistettiin, mutta samaan sukuun kuuluvia kuitenkin. Ulkonäkö (humanistin mielestä) on hyvin samanlainen ja nämä lainat täydentävät hienosti värimatkaan liittyvää opetusmateriaaliani.

Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka lainaisi minulle kasan kokenillinkilpikirvoja, niin haaveilemani paketti alkaisi olla valmis. Näistä ötököistä valmistetaan karmiininpunaista väriainetta, joka tunnetaan lisäaineena E120. Väriä käytetään nykyään esim. elintarviketeollisuudessa ja kosmetiikassa. Kuvan oikeanpuoleisissa tuotteissa tätä väriä löytyy ja vasemmanpuoleisista ei. Toisessa keksipakkauksessa mainostetaan, että siinä on käytetty 100% luonnonvärejä. Onhan kirvavärikin luonnonväri, mutta näissä kekseissä se on korvattu punajuuresta valmistetulla värillä. Rahkapurkit söin kummatkin tyhjäksi itse. Punajuurella värjätty mansikkarahka oli parempaa. Luulen, että väriaineen sijaan makuun vaikutti se, että mansikka ei olut kevyttuote.

Nyt kaikki kirvojen omistajat, ottakaa yhteyttä!

Värimatka lähestyy

2010-09-30T12:50:00.008+03:00

Olen pikkuhiljaa valmistautunut värejä koskevaan pilottiprojektiini, jonka pääsen toteuttamaan Puijonsarven koulun seiskaluokkalaisten kanssa. Pitkän tähtäimen suunnitelmanani on, että museomme voisi tarjota värimatkakierroksia uudessa perusnäyttelyssämme. Kokoelmistamme löytyy paljon esineitä (ikoneita) sekä tietysti hurja määrä tekstiilejä, joiden kautta voi tutustuttaa ihmisiä värien historiaan, värien valmistamiseen ja erilaisiin värjäystekniikoihin. Kierroksen yhteydessä olisi mahdollista työpajatoiminnan mahdollistavassa uudessa monimuototilassamme työskennellä värien parissa. Kokeilla mineraalivärien valmistamista, kasviväreillä värjäämistä tms.

Puijonsarven koululaiset toimivat koeryhmänä. Heidän kanssaan en vielä pääsen kiertelemään museossa, mutta tutustumme värien historiaan kuvamateriaalin avulla. Kokeilemme mitä maaväreille tapahtuu, kun niitä poltetaan ja miten mineraalivärejä valmistetaan. Lopuksi teemme pienen maalaustehtävän väreillä, jotka olemme aiemmilla tunneilla itse valmistaneet.

Tätä varten tein kokeiluja työhuoneessani ja säälin samalla työkavereitani. Kivien paukuttaminen ei tuskien heitä häirinnyt, olemmehan tottuneet täällä pitkään ahertaneiden työmiesten aiheuttamaan meluun. Mineraalivärin hiertämisestä sen sijaan kuuluva kirskuva ääni saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä. Täytyykin muistaa varmistaa, että oppilailla on käytössään kuulosuojaimia, kun kokeilemme hommaa koululla.

Tässä kuvasarja, josta selviää miten mineraalimurikasta saadaan aikaan väriä.

Työ aloitetaan lohkaisemalla palanen mineraalimurikasta kovametallikäkisellä vasaralla. Tässä tapauksessa myös alasimen kärki on kovametallia. Malakiitti, jota työstin oli sen verran pehmeää, että se olisi ehkä pilkkoontunut tavallisellakin vasaralla.

Kun palanen on saatu irti se naputellaan mahdollismman hienoksi jauheeksi metallilevyn päällä.

Jauhe laitetaan lasilevyn päälle, lisätään vettä ja alkoitetaan korvia vihlova hiertäminen. Tässä tapauksessa käytin hirtimenä mutteria, jonka pää on hiottu tasaiseseksi. Olisi hienoa, jos voisin hankkia oikeita lasista valmistettuja hiertimiä. Tietääkö joku jotain säätiötä tai muuta tahoa, joka voisi myöntää tälläiseen geologiaan liittyvään hankkeeseen hieman avustusta, niin pääsisin eroon muttereista?

Hiertämistä jatketaan ja jatketaan. Malakiitin kanssa saa hinkata niin pitkään kun vaan jaksaa. Jos kyseessä olisi Lapis Lazulista valmistettu sininen väri, niin pitäisi hieman toppuutella. Tästä kullankalliista aineesta valmistettu väri nimittäin vaalenee mitä enemmän sitä hiertää.

Kokeilin valmista väriä kananmunan maalaukseen. Sidosaineena toimi kananmunan keltuainen.

Kokeilin myös tehdä väriä hematiitista. Siitä olisi vissiin pitänyt tulla punertavaa. Hematiitti oli paljon malakiittia työlääämpää kovuutensa vuoksi. Enemmän siitä tuli ruskeaa. Pieni punainen säväys oli havaittavissa, mutta aika onneton.

Paavon tärpit viikonlopun lehdessä

2010-09-20T09:15:00.001+03:00

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kuvan alla oleva teksti kertoo, että Paavo Lipponen pitää museotamme kansanvälisesti ainutlaatuisena maailmanluokan nähtävyytenä.

Parastuksia

2010-09-10T10:02:00.010+03:00

Parastaminen tarkoittaa hyvien oivallusten ja toimintamallien soveltamista omaan käyttöön. Joku voisi syyttää tätä toisten kehittämien ideoiden varastamiseksi. Olimme museon tekniikkaa suunnittelevan henkilökunnan kanssa parastusretkellä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa ja Tampereella Vapriikissa. Saimme tutustua kohteisiin näiden museoiden tekniikasta vastaavien ja tästä puolesta eniten tietävien henkilöiden opastamana. Itse en ilmastointilaitteista tai sähkökaapeista paljoa ymmärtänyt, mutta mukanamme olleet tekniikan miehet sitäkin enemmän. Sekä Jyväskyläläiset että Tamperelaiset jakoivat auliisti käytännön kokemustaan ja vinkkejään mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ideoiden varastamisesta negatiivisessa mielessä ei siis voida tämän retken kohdalla puhua. Kyse oli ennemminkin avoimesta tiedon jakamisesta ja siitä suuret kiitokset Suomen käsityön museolle ja Vapriikkiin. Itse aiomme jatkaa tätä avoimuuden periaatetta ja jakaa kokemuksemme kollegoille, kun museomme ensivuoden puolella avautuu.

Tämän lamppuhyllyn nähtyämme esitimme toiveen, että museomme ei hankittaisia tuhatta ja sataa erilaista lamppua, jotka jokainen vaatii erilaisen polttimon. Tai muutoin tarvitsemme oman huoneen erilaisia lamppuja varten.

Läysimme Vapriikin näyttelytiloista kokoelmien käsittelytilaan avautuvan lasioven. Joukukoristeet näyttivät olevan työn alla. En tiedä oliko lasiovi ja sen näkymä harkittu vai ei. Luulen, että ei. Minusta oli kuitenkin hienoa päästä kurkistelemaan tällaiseen työtilaan. Itse aiomme toteuttaa jotain tämän tyylistä. Avata yleisölle museotyöntekijän arkea: museoesineen käsittelyä ja säilytystä.

Tässä 97-vuotias mies kertoo muistojaan 1918 tapahtumista. Yllä oli suurennettu lehtikuva, jossa mies on 8-vuotías keskellä dramaattisia tapahtumia. Idea ei ole uusi, mutta minusta toimiva. Meillä voitaiin tällä tavoin tuoda esille evakuoinnin kokeneen ihmisen tarina.

Vapriikin vaikuttavassa vuoden 1918 tapahtumiin keskittyvästä näyttelystä löytyi hieno idea. Kuva oli heijastettu mattapintaiselle lasille. Kuva näytti leijuvan tummassa tilassa.

Koseteltavia pintoja Suomen käsityön museossa.

Väki vähenee

2010-08-27T09:58:00.004+03:00

Eilen uutisissa kerrottiin, että varsinkin nuorille työntekijöille mukava pomo on erityisen tärkeä asia, palkaakin tärkeämpi. Lokeroin itseni näihin nuoriin työntekijöihin (milloin en enää ole nuori? Jos en ole nuori, niin olenko sitten vanha? Onko jotain välimuotoa olemassa?). Uutinen kuulosti tutulta. Mukava pomo on tärkeä asia. Uutista olisi voinut vielä kuitenkin jatkaa kertomalla, että pomon lisäksi mukavat työkaverit ovat tärkeitä työssä viihtymisen kannalta. Ei tietenkään siksi, että työpäivät olisivat hulvattoman hauskoja, vaan siksi, että työ viihtyisässä ympärisössä koetaan merkitykselliseksi ja tällöin tavoitteiden eteen nähdään oikeasti vaivaa. Stressiä ja hankalia tilanteita on helpompi sietää, kun ei tunne olevansa ihan yksin. Ja onhan pomokin yksi työkavereista, mutta kyllä Pomon pitää olla Pomo isolla P:llä, vaikka mukava olisikin.

Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Se täytyy muistaa, vaikka tällä hetkellä se vaikealta tuntuukin. Yksi työyhteisömme jäsenistä on nimittäin jättämässä meidät ja meille jää iso Hennan mentävä aukko. Henna on ilahduttanut ja auttanut meitä monissa tilanteissa lähes kahden vuoden ajan. Hän jatkaa opintojaan ja siirtyy elämässään eteenpäin. Kiitoksia ja onnentoivotuksia Hennalle!!!!

Taiteiden juhlana pe 27.8. tuunataan dioja

2010-08-25T08:20:00.005+03:00

Innostun helposti uusista asioista mikä tarkoittaa, että minulla on useinmiten monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Yritän nyt hidastaa tahtia ja olla innostumatta ja sitoutumatta kaikkiin tarjolla oleviin yhteistyöhankkeisiin mitä vastaan tulee. Muutoin tässä käy niin, että perusnäyttelyn käsikirjoittamiseen ja suunnitteluu ei jää riittäväti aikaa.

Muutama keikkahomma on vielä tiedossa kuitenkin. Tulevana perjantaina 27.8. Kuopiossa vietetään taiteiden juhlaa. Museomme kiinniolon vuoksi olen tavattavissa VB-valokuvakeskuksen pihassa, jossa ohjaan diakehystyöpajaa klo 18-21. Tyäpajassa annetaan vanhoille diakehyksille uusi elämä avaimenperänä, jääkaappimagneettina tai rintakoruna. Toivottavasti ilta ei ole sateinen, sillä työpaja on tarkoitus toteuttaa VB:n puutarhassa.

Työpajapisteestä on saatavana myös kirkkomuseon kokoelmista ja historiasta kertovaa julkaisua Kaaoksesta kokoelmaksi tarjoushintaan 20 € (ovh 30 €). Tervetuloa!

Taidetorilla

2010-08-20T08:27:00.012+03:00

Asuntomessujen lisäksi jalkauduimme myös taidetorille. Taidetori toimi Kuopion asuntomessujen ajan Kuopion matkustajasatamassa. Tarjolla oli erilaisia työpajoja laidasta laitaan, taiteilijoiden ja käsityöläisten tuotteita. Lisäksi lavalla oli joka päivä kaikenlaista mukavaa ohjelmaa: tanssiesityksiä, sambaorkesteria, karaokea, murretapahtumaa jne. jne. Kirkkomuseolla käytössään oma mökki taidetorin viimeisen viikon ajan. Myyntituotteiden lisäksi asiakkaat saattoivat seurata asuntomessuilla aloittamani mosaiikin edistymistä sekä ikonin maalaamista. Säät suosivat koko viikon ajan, väkeä riitti ja tunnelma oli mukava. Toivottavasti taidetori ei jää vain asuntomessukesän tempaukseksi.

Loma teki tehtävänsä

2010-08-17T11:43:00.009+03:00

Lomani loppui oikeastaan jo aikaa sitten, mutta työpisteelleni pääsin vasta eilen. Tietokoneeni salasanat ovat pyyhkiytyneet mielestäni. Onneksi sain ensiapua työkaveriltani, koska ATK-tukihenkilökin on jossain tavoittamattomissa. Keikkaa siis on pukannut. Tässä kuvareportaasi kuumista päivistä asuntomessuilla. Työskentelin kolme päivää mosaiikkilintusen parissa. Kivien hakkaaminen yli 30 asteen lämpötilassa nosti hien pintaan.

…toivottavasti hanskaa ei hukata

2010-06-24T11:58:00.001+03:00

Museon näyttelytilojen remontti on edennyt seuraavalla tavalla: Museon muutos- ja laajennustöitä varten perustettiin keväällä työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää eri hankesuunnitelmia, rahoitusvaihtoehtoja ja kysymystä kirkkomuseon sijaintipaikasta. Työryhmään kuuluu kirkollishallituksen jäsenet Ritva Bly, Timo Mäkirinta ja Heikki Piiroinen, kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja Markku Salminen ja tulevan toimikauden edustaja Seppo Ketola. Kirkkomuseon johtokunnan nimeämiä jäseniä ryhmässä edustavat Museoviraston pääjohtaja, Juhani Kostet, Svenska Kulturfondenin johtaja Berndt Arell ja Lahden museon johtajana elokuussa aloittava Timo Simanainen.

Työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa 14.6.
Kokoontumisen tuloksena työryhmä päätyi kannattamaan noin 180 neliön suuruisen laajennusosan rakentamista kirkkomuseon nykyisten tilojen yhteyteen Kuopioon. Seuraava kokoontuminen on elokuussa. Työryhmä tekee esityksen kirkkomuseon muutostöistä marraskuussa kokoontuvalle kirkolliskokoukselle. Jään jännityksellä odottamaan mitä tällä saralla tapahtuu. Jännityksen lisäksi minua myös suuresti turhauttaa tämä tilanne. Museo on ollut kiinni elokuusta 2009. Odotin, että tämän määräaikaisen kaksi vuotta kestävän työsuhteeni aikana pääsisin suunnittelemaan uutta perusnäyttelyä. Sisällön suunnittelua ja pedagogisen ohjelman sisältöä olemme kyllä ideoineet ja visioita on vaikka kuinka. Emme kuitenkaan pääse etenemään asiassa, koska emme tiedä millaisissa tiloissa ja missä museo tullaan avaamaan.

Olo on varsin avuton. Kirkkomuseon tulevaisuudesta päättävät kirkolliskokouksen edustajat. Toivon, että tästä joukosta löytyy ihmisiä, jotka tietävät tai ainakin näkevät tarpeelliseksi perehtyä siihen mitä ammatillisen museon hoitaminen ja pyörittäminen pitää sisällään. Tämä on ihan yleinen ongelma koko museoalalla. Suuren yleisön silmissä museo on sama asia kuin näyttely. Toki nykyään museoissa tarjotaan myös paljon toiminnallista ohjelmaa. Kokoelmatyö on kuitenkin kaiken A ja O ja juuri se osa-alue on suurelle yleisölle näkymätöntä ja jonka pelkään jäävän taka-alalle kirkolliskokouksessa päätöksiä tehtäessä.

Kirkkomuseon kokoelmat muodostuvat aineistosta, joka on mittaamattoman arvokasta Suomen ortodoksisen kirkon kulttuurihistorian kannalta. Vanhassa perusnäyttelyssä kirkkomuseon kokoelmista oli esillä vain noin 20% esineistä. Jos museota varten rakennetaan jonnekin kokonaan uusi rakennus, on huomioitava kokoelmien laajuus ja se, että kokoelmat kasvavat jatkuvasti. Kokoelmat pitävät sisällään ikoneita, tekstiilejä ja erilaisista metalleista valmistettuja sakraaliesineistä. Lisäksi on vielä valokuvat, vanha kirjakokoelma ja muut arkistot. Eri materiaaleista valmistetut esineet vaativat erilaiset säilytysolosuhteet. Mikään standardirakennus ei sovellu museon kokoelmien säilytykseen. Ja on muistettava, että näiden kokoelmien hoitaminen on työtä, joka vaatii erityistä ammatillista osaamista. Ennen kun päätös museon sijoittamisesta tehdään, olisi tehtävä selkeät suunnitelmat mahdollisesta vaihtoehtoisesta museorakennuksesta. Minkä kokoiset näyttely- ja säilytystilat tarvitaan ja mitä muita tiloja rakennuksesta on löydyttävä. Olisi myös selvitettävä miten paljon museoammattilaista toiminnan pyörittäminen uudessa museorakennuksessa vaatii ja kuinka paljon muuta henkilökuntaa tarvitaan.

Minua hirvittää ajatus siitä, että näitä asioita ei selvitetä kunnolla ennen kun päätöksiä museon tulevaisuudesta tehdään. Kauhukuvissani kirkkomuseota varten rakennetaan uusi näyttelytila, jota aiotaan pyrittää vapaaehtoisvoimin eikä kokoelmatyön hoitamista mietitä lainkaan. Jälkikäteen ihmetellään kuka hoitaa lukuisat kuvalaina-asiat, tutkimuspyynnöt ja muun asiantuntija-avun antamisen, joka on tärkeässä roolissa jokapäiväisessä työssämme. Saatetaan myös ihmetellä näyttelyiden suunnittelemisen ja niiden aikaansaamisen vaatimaa suurta työmäärää. Jos kaikki nämä ja monet muut seikat, jotka ovat edellytys ammatillisen korkeatasoisen museon pyörittämisessä vaaditaan, käydään läpi ja laaditaan suunnitelmat ja toteutetaan museon niiden pohjalta, niin hyvä. Suorastaan kannatan ja hihkun, jos näin tapahtuu. Jotenkin minusta kuitenkin nyt tuntuu, että näiden asioiden huomioiminen saattaa jäädä taka-alalle, kun kirkkomuseon asioista päätetään.

Päätöksenteossa raha-asiat ovat keskeisiä. Kotkaan rakennettu uusi hieno museorakennus merikeskus Vellamo maksoi 47 miljoonaa. Mahdollinen uusi kirkkomuseo ei ehkä tulisi olemaan näin suuri yksikkö. Jos uusi rakennus tehdään palvelemaan nykyaikaista monipuolista museotoimintaa ja huomioidaan kokoelmien asettamat erityisvaatimukset, ovat kustannukset kuitenkin miljoonaluokkaa. Suomen maatalousmuseo Sarka maksoi 5,1 miljoonaa, mihin myös meidän museotamme voisi verrata. Jos 5,1 miljoonaa maksavan museorakennuksenkustannuksista 70% saataisiin Eu:lta, niin omaa rahaa tarvittaisiin 1,53 miljoonaa. Samalla rahalla saataisiin kustannettua Kirkkomuseon nykyisten tilojen remontti ja toteutettua vielä lisärakennus. On ristiriitaista, että suurennuslasilla tuijotetaan nykyisten tilojen remontin kustannuksia, mutta sama summa oltaisiin valmiita käyttämään uutta museorakennusta varten.

Kävijämäärät ovat tietysti asia, joita toivottaisiin museoon lisää, oli museo sitten Kuopiossa tai jossain muualla. Valamon luostari on paikka, jonka kävijämääriin kirkkomuseon kävijämääriä usein verrataan. Luostarissa on viime vuosina vieraillut150 000 kävijää vuosittain. Luostarissa toimii pieni museo sekä kulttuurikeskus, jonne molempiin on pääsymaksut. Jos vertailua näiden kahden kesken halutaan kävijämääriä kohdalla tehdä, olisi tuijotettava näiden pääsylipullisten kohteiden kävijämääriä. Kun kirkkomuseon kävijämääriä verrataan vaikka Kuopion taidemuseon kävijöihin, ei asiamme näytä olevan ihan hullusti, kun otetaan vielä huomioon, että kävijät on saatu 40-v vanhan perusnäyttelyn aikana. Eri museoissa Kuopiossa työskennelleenä voin sanoa, että kirkkomuseon kansainvälisten kävijöiden osuus kaikista kävijöistä on muihin museoihin verrattuna huikea.

Kävijämäärälukujen ohella olisi pohdittava myös millaisia kävijöitä kuhunkin kohteeseen halutaan, ketä halutaan palvella ja miten. Valamon luostari on hieno paikka, jonka merkitys matkailukohteena on suuri. Valamon palvelujen kasvattamiseen on nähty paljon vaivaa ja ne ovatkin laajentuneet huimasti viime vuosien aikana. Valamosta on selkeästi tullut kirkon käyntikortti. Olisikin hyvä välillä pysähtyä pohtimaan millaisia käyntikortteja kirkko haluaa tarjota. Valamon sijainti on syrjäinen. Asiasta kiinnostunut näkee kyllä vaivan päästä vierailulle sinne, mutta olisiko sen rinnalla paikallaan tarjota henkisesti ja maantieteellisesti helpommin lähestyttävä paikka? Suurin osa nykyisistä museon kävijöistä on ihmisiä, jotka eivät tiedä ortodoksisuudesta yhtään mitään. Heillä on ennakkoluuloja ortodoksisuutta ja yleisesti uskontoja kohtaan. Nostan hattua näille kävijöille, että he ovat silti tulleet kirkkomuseoon. Ja uskokaa tai älkää, näitä kävijöitä on paljon. Tätä asiaa kirkon asioissa sisällä olevien on ehkä jostain syystä vaikea kohdata ja hyväksyä. Olisi hienoa, että kirkko tarjoaisi palveluja kaikenlaisille ihmisille. Tällä hetkellä kirkkomuseon tulevaisuuden visiona on ollut tarjota ihmisille paikka oman uskonnollisuuden tarkasteluun, mikä mielestäni täydentää hienosti muita kirkon tarjoamia palveluja. Olisi upeaa, että ortodoksisen kirkkomuseon yhteyteen saataisiin joskus myös luterilainen kirkkomuseo. Tällainen ratkaisu olisi avarakatseista, se tarjoaisi hienoja mahdollisuuksia monenlaiseen yhteistyöhön ja lopputulos kiinnostaisi varmasti monenlaisia asiakkaita.

Museolehtorina minua harmittaa se hukkaan heitetty musepedagoginen työ, joka tehdään, jos museo siirretään pois Kuopiosta. Yleisölle näkyvä museopedagoginen toiminta on tiiviisti yhteydessä museon kokoelmiin. Ainakin näin tulisi olla. Työpajat, opetustuokiot, elämykselliset opastukset jne. ovat keinoja, joiden avulla avataan museon ydintä katsojille. Ne eivät ole vain päälle liimattua hauskuutusta, jonka avulla saadaan myös koululaisia käymään museoissa. Tämän eteen olemme tehneet kirkkomuseossa paljon töitä. Olemme solmineet toimivat yhteydet Kuopiossa toimiviin päiväkoteihin ja kouluihin. Olemme räätälöineet eri kävijäryhmille sopivia palveluja ja kouluttaneet työntekijöitä eri tapoihin hyödyntää museoita oppilaiden kanssa. Näin olemme pystyneet madaltamaan kynnystä astua museoon. Kirkkomuseossa on käynyt keväisin paljon luokkaretkiryhmiä ja hyvä näin. Pitkäjänteisen yhteistyön kautta olemme saaneet kasvatettua koulu- ja päiväkotiryhmien määrää myös muina vuoden aikoina. Opettajat ovat oppineet hyödyntämään kirkkomuseota opetussuunnitelmaan sopivana oppimisympäristönä. Museovierailu ei näille ryhmille ole hupivierailu ennen kesälomaa, vaan paikka, jossa eri oppiaineisiin liittyvä asia opitaan hieman erilaisessa ympäristössä kun ennen. Tämä on mielestäni suunta, johon museopedagogiikkaa pitää viedä. Kokemusten rohkaisemana yhteystyö vanhustyössä työskentelevien kanssa on saatu hyvälle alulle. Toimivien yhteistyömuotojen ja –käytäntöjen löytäminen ja niiden ylläpitäminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Tässä asiassa minulla on ollut onni tehdä työtä yhdessä muiden Kuopiossa toimivien kulttuurilaitosten kanssa. Meillä on monia hienoja työryhmiä, joiden avulla koko Kuopion kulttuuripuolen kouluille, päiväkodeille ja palvelutaloille suunnatut palvelut ovat suunnitelmallisia ja toiminta on pitkäjänteistä. Olen kirjoittanut näistä yhteistyömuodoista ja raportoinut muutamista tapahtumista ja koulutuksista, joita olemme aikaan saaneet.

”Museot ovat julkinen palvelu, jonka tarkoitusperät eivät ole perimmiltään kaupallisia tai taloudellisia. Museotoiminnan tarkoitus on tallentaa kulttuuri- ja luonnonperintöä ja tarjota se tutkittavaksi, opittavaksi, nähtäväksi ja koettavaksi. Museotoiminnan vahvuus on sen asiantuntemuksessa, sen kilpailuvaltti tiedon ja elämysten tuottamisessa laadukkaasti ja luotettavasti. Toiminnan vaikuttavuus syntyy monipuolisten ja laadukkaiden palveluiden tarjoamisesta eri väestöryhmille.” Päivi Salonen Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos. Julius 4/2010

Museolehtori kiittää kärsivällisyydestä, kun hyvä lukijani olet jaksanut lukea tilitykseni loppuun saakka. Kun tänään suljen työhuoneeni oven, avaan sen seuraavan kerran vasta 26.7. Samoin tämä blogikirjoittelu uinuu lomani ajan. Toivon tietysti, että te lukijat ette uinu, vaan jätätte tänne kommenttejanne ja ajatuksianne, joihin palaan lomani jälkeen.

Homma hanskassa

2010-06-23T15:15:00.009+03:00

Talomme remontti etenee. Palvelukeskuksen ja keskusrekisterin väki on työskennellyt usean viikon ajan kokoustiloihin järjestetyssä toimistossaan. Keittiön remontin vuoksi olemme ruokailleet edustiloina toimineen arkkipiispan residenssin keittiössä. Toimistoihmiset pääsevät takaisin uudistuneisiin raikkaisiin tiloihin loppukesästä. Myös kellaritiloissa on käynyt kuhina. Kävimme Hennan kanssa viimeviikolla ikuistamassa tilannetta ja siitä reissusta tässä vähän kuvamateriaalia. Pommisuoja on ainoa paikka, johon alakerran remontissa ei kosketa. Sen yhteydessä on pieni sälävarasto, josta kävin tutkimusretkellä etsimässä tavaraa. Sieltä tuo laatikonkaivelukuva.

Myös pihan puolella edistytään. Pihamme ei vielä ole oikein edustuskunnossa, mutta elokuun loppuun mennessä täällä pitäisi olla istutukset ja opasteet paikallan. Hyvien toimivien ja saavutettavien opasteiden kanssa onkin ollut miettiminen. Vanhat olemassa olevat opasteet kunnostetaan ja opastuskokonaisuutta täydennetään uusilla opasteilla. Vanhojen ja uusien opasteiden pitää olla ulkonäkönsä puolesta yhteneväisiä ja niiden sisällön pitää toimia hyvin yhteen, että opastus on loogista. Homman eteenpäinviemistä on hankaloittanut kesälomakausi, jonka vuoksi on hankala koota tietoa siitä, millaisia opasteita kukin toivoo. Ja sitten tietysti eri mielipiteet pitää sovittaa vielä yhteen ja miettiä tietysti asiaa erilaisten asiakkaiden kannalta. Eiköhän tästä selvitä, kunnialla toivottavasti.

Vihersuunnittelijan tekemistä suunnitelmista pihaistutusten suhteen on keskusteltu paljon kahvipöydässä. Talosta kun löytyy innokkaita multasormia, jotka ovat perehtyneet näihin kukka-asioihin. Itse olen osallistunut keskusteluihin lähinnä kuulijana, joka odottaa josko minuun joskus iskee multasormi-innostus. Kasvitietämykseni on erittäin rajallinen. Kitkin mm. viime vuonna omalta pihaltamme unikot, koska luulin niitä rikkaruohoiksi. Päätin, että keskityn vain pihanurmen ajeluun. Pitkä nurmikko ei minua haittaa ja tykkään voikukista, joten sitäkin puuhaa on aika vähän.

Feresi ja Teresa

2010-06-22T13:14:00.003+03:00

Tässä tuulahduksia kirkkopäiviltä Joensuusta. Kuvassa Teresa feresissä myyntipisteessämme. Tarkkanäköinen saattaa bongata tuotevalikoiman keskeltä hittituotteeksi nousseet jumalanpalvelutekstiileistä valmisteut rintakorut. Arvovieraiden autonkuljettajat olivat sonnustautuneet violetteihin rintakoruihin, joiden avulla heidät oli helppo tunnistaa. Toisessa kuvassa sitten arvovieraana tapahtumaan osallistunut patriarkka Barolomeos.

Vettä satoi koko päivän, mutta siitä emme me joutuneet kärsimään. Matkustajasatamaan suunniteltu Ortbasaari nimittäin siirrettiin päätapahtumapaikalle Areenalle, mikä oli hyvä veto. Emme joutuneet kärsimään sadesäästä ja kahvila ja toilettitilat löytyivät samasta rakennuksesta. Muutoksen takia tavoitimme suuren joukon tapahtumakansaa, joka tuksin sadesäässä olisi satamatorille vaivautunut. Myyntipisteessämme, kuten muidenkin kojuissa, kävi vilske ja välillä oli ihan kiireen poikastakin. Tapahtuma oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut. Ihmisiä oli paljon, mutta missään vaiheessa ei ollut tungosta ja järjestelyt pelasivat moitteettomasti. Olisimme vaan voineet lähteä matkaan vähän isommalla henkilökunnalla, niin olisimme voineet vuorotella ja päässeet näin osallistumaan muihin kirkkopäivien aikana järjestettyihin tapahtumiin. Muutama luento olisi ollut mielenkiintoinen ja ortodoksisen kultturikeskuksenkin vierailu jäi nyt toiseen kertaan.

Loma lähestyy ja tahti kiristyy

2010-06-11T07:13:00.004+03:00

Suomi lomailee heinäkuun ja näin teen minäkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on pitkä palkallinen loma, joka ajoittuu heinäkuulle. Aikaisempina vuosina heinäkuu ja lähes koko muu kesä minulla on mennyt töiden merkeissä. Kesäaika on tarkoittanut leppoisaa työntekoa. Puhelimet eivät soi, sähköpostia tulee harvakseltaan eikä deadlinet paina päälle. Nyt kun valmistaudun kesään ja kauan odotettuun lomaan, olen tutustunut minulle uuteen asiaan eli lomastressiin. Stressini ei varsinaisesti koske lomaa, vaan tehtäviä, jotka täytyy hoitaa ennen lomaa ja jotka odottavat minua loman jälkeen. Koska kaikki muutkin suomalaiset lomailevat heinäkuun ajan, on kesäkuu täynnä asioita, jotka on hoidettava ennen kaiken pysähtymistä.

Kuulun ns. muistilappuihmisten joukkoon. Kirjoitan kalenteriini ja irrallisiin papereihin listoja tehtävistä, jotka on hoidettava. Viivaan lapuista yli asiat, jotka on hoidettu ja korostan erivärisillä kynillä ja rengastuksilla kiireellisimpiä asioita. Tämänhetkinen lappuni alkaa olla niin täynnä merkintöjä, että minulla alkaa olla vaikeuksia tulkita sitä. Voinkin pian ryhtyä kirjoittamaan lappuani puhtaaksi, eli poimia uuteen puhtaaseen lappuun työn alla olevat asiat ja seurata taas missä vaiheessa tuo uusi lappu alkaa olla vaikeasti tulkittava.

Muistiappu on minulle selkeä merkki työni etenemisestä. Koen suurta tyydytystä siitä, kun saan viivata ja sutata yli otsikoita merkiksi siitä, että asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Heinäkuun lomaseisauksen aiheuttaman deadlinesuman lisäksi minua työllistää loman jälkeinen elämä. En halua lomani aikana murehtia ja ajatella työasioita ja tämän vuoksi valmistelen loman jälkeen minua vastaanottavat tehtävät mahdollisimman pitkälle ennen lomaani. Heti lomani jälkeen roudaan itseni asuntomessuille mosaiikkia tekemään ja sen jälkeen satamaan sijoittuvalle Taidetorille kirkkomuseon oman mökin emännäksi yhden viikon ajaksi. Minulla onkin molempia projekteja varten koottuna pinot tavaraa ja muistilaput, jotka auttavat minua työtehtävieni alkuun lomalta palattuani. Loppuvuoteen ajoittuva Lähde mukaan värimatkalle –projektikin hautuu mielessäni. Aion jalkautua kouluille kertomaan värien historiasta, eri tavoista valmistaa värejä ja ohjaamaan mineraalivärien valmistamista. Tätä varten minulla on jo pieni kokoelma mineraaleja. Kuva ei anna oikeutta mineraalimöykkyjen väreille. Oikealla on hehkuvan vihreää malakiittia, keskellä pienet murikat sinistä atsuriittia ja vasemmalla tummaa hematiittia, jota hiertämällä saadaan punaista väriä. Aloitan tämän homman valmistelun menemällä Päivi Hintsasen näyttelyn avajaisiin galleria Carreeseen ensi tiistaina.

Tällä viikolla työviikkoni onkin kuusipäiväinen. Lähden työkaverini kanssa lauantaina kukonlaulun aikaan Joensuuhun ortodoksisille kirkkopäiville hoitamaan kirkkomuseon myyntipistettä . Meillä on mukanamme houkuttelevia myyntituotteita joka lähtöön. Uusi myyntiartikkelimme ovat kirkkotekstiilikankaista valmistetut herkulliset rintanapit. Toivottavasti viikonlopuksi ennustettu sade väistyy muualle ja meillä riittäisi asiakkaita runsain mitoin. Suomessa vieraileva ortodoksisen maailman hengellinen johtaja Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos tulee vierailemaan asiakkaanamme, mikä on tietysti suuri kunnia ja jännityksen paikka.
Myös tänään aloitin työt kukonlaulun aikaan saapumalla työpaikalle klo 6.15. Olin menossa suorittamaan perjantaista 1 km:n uimalenkkiäni, mutta uimahalli olikin suljettu jonkun leirin vuoksi. Hyvä minä.

Koulutus kannattaa

2010-06-04T15:21:00.001+03:00

Osallistuin tiistaina Helsingissä järjestettyyn Kansallinen digitaalinen kirjasto –hankkeen, Museoviraston ja Suomen museoliiton koulutukseen, jossa avattiin Opetus- ja kulttuuriministeriön uuden 2 miljoonan euron suuruisen apurahan (avustus nuoria työllistäviin kulttuuriaineistojen digitointia sekä verkkosaatavuutta ja säilyttämistä edistäviin hankkeisiin) saloja. Koulutus oli tosi tarpeellinen ja hyvä. Apurahoja on olemassa jos jonkilaista ja hankeideoita niitä varten on sitten toinen mokoma. Hakemuksia rustaavana koen välillä olevani kysymysmerkkinä pohtiessani hankehakemusten ja apurahoja myöntävien tahojen kohtaamista. Koulutuksessa oli mukana ministeriön ihmisiä, jotka kertoivat uudesta apurahasta ja meillä osallistujilla oli tilaisuus kysyä mieltämme askarruttavia kysymyksiä heiltä. Samalla me museoihmiset jaoimme ideoitamme ja ehkäpä löysimme myös uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Kaikkiin kysymyksiin en vastausta kuitenkaan saanut. Minun täytyi kiirehtiä Kuopion junaan enkä ehtinyt seurata miten loppukeskustelu päättyi. Ehdin kuitenkin kertoa omasta hankeideastamme, joka koskee vanhoista rakennuspiirustuksista koostuvan kokoelman digitointia. Apurahaa ei myönnetä valtion laitoksille ja tästä syystä kirkon organisaation alaisena museona emme nyt vielä pysty hakemaan tätä apurahaa. Apurahan haku on kaksiosainen ja toinen haku on syksyllä. Mahdollisen omistuspohjamuutoksen jälkeen pystymme hakemaan rahaa. Kerroin tästä suunnitelmasta ja kysyin, voiko hankkeemme yhteistyökumppanina toimia valtion alaisuudessa toimiva laitos kuten olemme suunnitelleet. Päivi Salonen ministeriöstä sanoi, että apuraha ei ole tarkoitettu valtion isojen museoiden käyttöön ja pienen pähkäilyn jälkeen hän sanoi, että ”ortodoksinen kirkkomuseo on erityiskysymys”. Junan lähdön vuoksi en sitten ehtinyt enää kysellä mitä meidän erityislaatuisuus tarkoittaa. Moneen muuhun kysymykseen sain kuitenkin vastauksen ja tällaisen tapaamisen jälkeen on helppo ottaa luuri käteen ja soittaa ihmisille, joiden naamat on nyt tulleet tutuiksi. Tämän puhelun aion suorittaa päiväjärjestyksestä heti maanantaina. Tämä kiireinen työviikko (johon kyllä kuului myös virkistystä Jyväskylään suuntautuneen kevätretken muodossa) on nimittäin hyvä lopettaa yllättävään pillien soitantaan, joka on peräisin palohälytyksestä. Aiheeton betopölystä johtuva hälytys, ei onneksi sen vaarallisempaa.

Kansainvälinen museopäivä

2010-05-28T14:24:00.003+03:00

18.5. vietettiin kansainvälistä museopäivää. Museomme on suljettu, mutta se ei estänyt meitä osallistumasta museopäivän viettoon. Järjestimme museon aulatiloissa asiakkaillemme mahdollisuuden tuoda omia ikoneitaan ja vanhoja tekstiilejään tutkija Päivi Sturmin ja tekstiilikonservaattori Leena Säpin tutkailtavaksi. Asiakkaita vieraili tapahtuman aikana huimat 62! Kaikilla ei sentään ollut mukana esineitä, vaan ihmisiä tuli tutustumaan avoinna olleeseen arkkipiispan kotikirkkoon ja tekemään ostoksia myyntipisteestämme, jonka olimme tapahtumaa varten pystyttäneet. Tapahtuma oli siis kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Päivin ja Leenan vastaanotoille muodostui jonoa. Katsottavaksi tuli monta mielenkiintoista ikonia ja käspaikkaa, joiden aiheiden ja ajoituksen tunnistamiseen asiakkaat saivat vastauksia. Itse vastasin myyntipisteen hoitamista ja myös minä kohtasin jännittävän asiakkaan, josta saimme napattua kuvan.

Yhteistyö kannattaa, osa II

2010-05-19T15:18:00.003+03:00

Tässä on taas viiletetty maailmalla. Tälläkertaa mm. karhun vaatteissa, kuten kuvassa näkyy. Toisessa kuvassa on sitten ensi-ilta päällä. Viime vuoden puolella raportoin sadutus- ja teatterilaatikkokoulutuksesta, jota olin pitämässä päivähoidon ja koulujen työntekijöille. Olen muokannut kaksi sadutussalkkua vanhustyöhön soveltuvaksi. Hyvänä yhteistyökumppanina on toiminut mm. Lotta Svärd –museo, josta sain lainaan aidon lottahatun. Salkku erilaisine hattuineen johdattaa hetkiin, jotka ovat olleet muistelijalle erityisen merkittäviä. Toisen salkun teemana on luonto ja oma kasvuympäristö.

Järjestimme yhdessä näyttelijä ja teatterikuraattori Virpi Rautsialan ja käsi- ja taideteollisuusopettaja Päivi Vornasen kanssa kaksi koulutuspäivää vanhustyön parissa työskenteleville. Jännitin hieman, miten sadutustekniikka otetaan vastaan ja mitä mieltä koulutettavat ovat salkkujemme toimivuudesta omassa työympäristössään. Ihan turhaan jännitin. Meidät salkkuinemme otettiin innolla ja avoimesti vastaan. Koulutuspäivät olivat vuorovaikutteisia. Keskustelimme paljon siitä, miten tarjoamiamme ideoita voidaan käytännössä toteuttaa vanhusten parissa. Minä, Päivi ja Virpi olemme jokainen kyllä työskennelleet vanhusten parissa omilla tahoillamme, mutta emme kuitenkaan omaa hoitohenkilökunnan taitoja ja rautaista ammattitaitoa. Me kouluttajat opimmekin varmasti yhtä paljon kuin koulutettavat.

Toki saa tiedustella!

2010-05-19T08:40:00.004+03:00

Museoalalle mahdollisesti hakeutuva ihminen kysyi opinnoistani ja työstäni edellisen tekstini innoittamana. Kirjoitin hänelle vastauksen, jota bloggeri ei hyväksynyt ilmeisesti sen pituuden vuoksi. Helpoin tapa vastata hänelle on laittaa vastaus ronskisti tähän etusivulle. Varoitus: tämä on pitkä.

Työni on tosiaan kiinnostavaa ja monipuolista. Mutta miten tähän olen päätynyt? Sattuman, johdatuksen ja jonkin verran myös tietoisten valintojenkin kautta. Historia ei minua kiinnostanut kouluaikana tippaakaan. Lukiossa harrastin teatteria ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Olin semmoinen aktiivinen vaihtoehtonuori, millaisena itseäni pidän vieläkin. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Kuopion Muotoiluakatemiaan metallimuotoilun linjalle. Siellä disainattiin ja tehtiin koruja, huonekaluja jne. Siellä opin hitsaamaan ja takomaan puukon. Nämä taidot ovat kyllä jo ruosteessa. Tuo koulu ei kuitenkaan ollut minun paikkani. Luokkamme oli ihana, mutta koulussa vallitseva fiilis ahdisti minua. Käsityöläisenä menestyminen vaatii kaupallista ajattelua ja minä halusin vain tuunailla omiani. Koulusta saamani materiaalien tuntemuksesta on kyllä ollut hyötyä ja myös siitä, että suoritin harjoittelujakson Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Opintoihin liittyvät taidehistorian tunnit olivat minulle mannaa. Ajatus yliopisto-opinnoista oli minulla ollut koko ajan mielessäni, mutta jostain syystä ajattelin, että yliopisto ei ehkä ole minun paikkani. Kun käsillä tekeminen tökkäsi, niin ajattelin, että taidehistoria olisi ehkä mun juttu. Ovet Jyväskylän yliopistoon aukenivat muutama vuoden päästä ja otin heti ekana vuonna museologian sivuaineeksi. Museot ovat minusta olleet minusta aina mielenkiintoisia paikkoja ja harjoittelu kirkkomuseossa vain syvensi kiinnostustani. Opiskelu yliopistossa oli mahtavaa. Otinkin ilon irti. Haalin ylimääräisiä sivuaineita ja opiskeluvuosia kertyi luvattoman paljon. Museologian opintoihin kuuluvat pakolliset pitkät harjoittelut tutustuttivat työelämään ja auttoivat kesätöiden ja sitä kautta muidenkin töiden saamisessa. Loikkasin mm. puoleksi vuodeksi Hämeenlinnan taidemuseoon yhteen luettelointiprojektiin, jonka lopputuloksena minut myöhemmin pyydettiin sinne amanuenssin sijaiseksi kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen palasin takaisin pitkäaikaiseen kesätyöpaikkaani Kuopion taidemuseoon intendentin sijaiseksi ja maahanmuuttajille suunnatun projektin työntekijäksi, jonka jälkeen avautui nykyinen työpaikkani kirkkomuseossa ja tässä sitä nyt tällä hetkellä ollaan.

Olen työskennellyt melko pienissä museoissa, joissa työntekijöiden työnkuvat ovat pakostakin melko laajat. Jokaisessa työpaikassa on kuitenkin oma työkulttuurinsa ja olen oppinut paljon jokaisesta paikasta, jossa olen työskennellyt. Ennen kaikkea sen, että hyvä työyhteisö on minulle äärimmäisen tärkeä työssä viihtymisen kannalta ja että on monta tapaa tehdä töitä oikein (ja väärin).

En ole lukenut historiaa yhdenkään opintoviikon vertaa ja tietoni historian vaiheista olen haalinut taidehistorian kautta. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, korjaisin ehdottomasti tämän asian ja ottaisin historian osaksi opintojani. En voi sanoa, että opiskelu yliopistossa olisi ollut helppoa, mutta ei se missään nimessä puurtamistakaan ollut. Suhtauduin uusin asioihin mielenkiinnolla ja otin ilon irti siitä, että minulla oli vapaus vaikuttaa opintojeni sisältöön ja nauttia hyvistä luennoista ja innostavista ryhmätöistä. Jos harkitset museotyötä tulevaisuuden urana, niin museologian opinnot kuuluvat ehdottomasti opinto-ohjelmaasi. Avoimissa työpaikoissa vaaditaan nykyään perusopintoja ja niiden kautta ymmärrät mistä museotyössä on pohjimmiltaan kyse. Harjoittelujen kautta sitten saa tuntumaa käytäntöön, jossa sinulle valkenee, että museotyössä tarvitaan jos jonkinmoisia taitoja ja kaikenlaisista kyvyistä on hyötyä museotyössä. Työpaikkoja ei ole pilvin pimein tarjolla, varsinkaan vakituisia eikä palkoissakaan kai ole hurraamista. Kirjoitin ihan tietoisesti tuon kai-sanan, koska minulle palkan suurus ei ole asia, jonka mukaan määrittelisin työn houkuttelevuuden. Museotyön kautta olen päässyt tutustumaan ja tekemään töitä monien mielenkiintoisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, mikä on ollut hienoa. Eri taidemuseoiden kokoelmien parissa työskentelyn kautta olen taas saanut sukellella taidehistorian vesissä. Täällä kirkkomuseossa olen sitten saanut tuntumaa kulttuurihistoriallisten näyttelyiden tekemiseen, joka on ollut minulle uusi asia. Koska näyttelyt ovat kuitenkin vain osa museotyötä, olen ollut paljossa mukana tässäkin museossa. Olen ainoa museolehtori Kuopiossa eikä tällä työnimikkeellä ole kovin pitkää historiaa. Olenkin saanut vaikuttaa paljon työtehtäviini ja työn tekemisen tapaani täällä. Arvosta sitä suuresti. Museomme on parhaillaan kiinni perusnäyttelyn uudistuksen vuoksi, mikä tekee tämänhetkisestä tilanteestamme poikkeavan. Minun velvollisuuteni on pitää huolta siitä, että museomme on näkyvillä ja mukana tapahtumissa, vaikka ovemme ovat suljettu. Tämä tarkoittaa tapahtumien ideointia, tiedottamista, artikkeleiden kirjoittamista, pedagogisten hankkeiden viemistä ja toteuttamista museon ulkopuolella, erilaisten yhteistyökumppanien kanssa toimiminen jne. jne.
Arkityössä pääsen tällä hetkellä aika harvoin kosketuksiin taidehistorian kanssa. Yliopisto-opintojen ansiosta minulla on kuitenkin perusta, jonka varaan rakennan työtäni. Kaikki hauskuus, jota museoasiakkaille täällä ideoin perustuu museon ydintoiminnan avaamiseen yleisölle. Täällä ei piirrellä huvin pelkästään huvin vuoksi, vaan lähtökohtana toiminnassa on aina museon kokoelmien ja eri näkökulmien tarjoaminen asiakkaille. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hauskaa silti pitäisi olla. Joinain päivinä, kun motivaatio on hieman hukassa ja huomaan kysyväni, mitä hyötyä työstäni on ja miksi sitä teen, menen museon näyttely- tai säilytystiloihin. Taideteokset, ikonit ja muut museoesineet muistuttavat minua työni merkityksestä. Museoiden kokoelmat pitävät sisällään upeita aarteita ja niin paljon historiaa ja tarinoita, että koen olevani etuoikeutettu, kun saan työskennellä niin hienossa ympäristössä.

Toivottavasti vastaukseni valotti jotain ja onnea sinulle elämääsi. Ja tervetuloa museoalalle!

Tämä äijä kävi museossa

2010-05-06T08:57:00.000+03:00

Remonttimme täällä kirkon keskustalossa etenee hitaasti, mutta varmasti. Lumet ovat sulaneet ja työmiehet palaavat muuttolintujen mukana pistämään pihaamme kuntoon. Perjantaina käymme tarkemmin läpi pihaa koskevat piirustukset arkkitehtien ja vihersuunnittelijan kanssa. Olen kantanut huolta museomme saavutettavuusasioista ja minun roolini on ollut huolehtia saavutettavuuden kohentumisesta koko talossamme. Sain piha-aluettamme koskevat suunnitelmat pöydälleni toissapäivänä ja ilokseni huomasin, että asiat, joista olin arkkitehdeille puhunut, olivat päätyneet suunnitelmiin suurin piirtein siten, kun olin toivonutkin. Valaistusta kohennetaan, opasteita parannetaan ja sisäänkäynneissä huomioidaan erilaisilla apuvälineillä liikkuvat. Busseille ei oltu varattu omia parkkipaikkoja, mutta eiköhän ne parkkipaikat saada vielä mukaan. Hyvältä siis vaikuttaa.

Sisäpuoliset remonttiasiatkin etenevät. Hommaa hidastaa tilojemme ahtaus ja sokkeloisuus. Pohdimme ahtaajien lakon aikana, pitäisikö museon väenkin yhtyä lakkoon. Välillä tunnemme olevamme ahtaajia, kun joudumme pyörimään isojen jumalanpalveluspukujen, vitriinien jne. kanssa aivan liian ahtaissa tiloissa. Koska remontti etenee vaiheittain, olemme joutuneet roudaamaan tavaraa paikasta A paikkaan B ja sen jälkeen vielä paikaan C ja kohta taas takaisin A:han jne. Työhuoneenikin alkaa muistuttaa romuvarastoa. Museoesineitä en sentään ole tänne säilöön tuonut, mutta kaikenlaista askartelumateriaalia pilvin pimein. Lisäksi aloittamani lehtileikekokoelman uudelleenjärjestelyn vuoksi, arkistossamme olevat lehtileikemapit ovat pikkuhiljaa siirtyneet hyllyyni. Heitän tässä järjestelyvaiheessa pois älyttömimmät lehtileikkeet. Varmasti säilytettävät laitan suoraan uusiin mappeihin. Epävarmat jemmaan ja niiden kohtalosta päätetään myöhemmin yhdessä muun museoväen kanssa. Tässä yksi esimerkki suoraan kierrätyspapereiden joukkoon lennähtäneestä leikkeestä, joka herätti hilpeyttä.
EU:n komission puheenjohtajan toimistossa työskennellyt herra vieraili museossa 2006 ja hänestä kertova juttu oli arkistoitu mappiin ja päälle kirjoitettu kommentti ”Tämä äijä kävi museossa.” EU päässyt soluttautumaan lehtileikemappeihin myös artikkelissa, jossa kerrotaan EU:n kristillisdemokraattien olleen kirjepommin kohteena. Siis haloo, miksi nämä lehtileikkeet on talletettu, miten ne liittyvät ortodoksiseen kulttuuriperintöön Suomessa? Onneksi tämä on nyt menneisyyttä ja lehtileikkeitä kootaan nykyään järkevämmin. Ne järjestellään teemojen mukaisesti, jolloin niiden käytettävyys paranee.

Vaatteet on mun aatteet

2010-05-05T12:23:00.001+03:00

Työpaikan kahvipöytäkeskustelut piristävät päivää ja ne ovat parhaimmillaan oivallista tyhy-toimintaa. Eilen puhuimme vaatteista. Tekstiilikonservaattorimme toivoi, että olisi olemassa yleishaalarit, joiden ominaisuuksia saisi säädellä napista vääntämällä. Kaikilla olisi samanlaiset haalarit ja elämä olisi hänen mielestään helppoa ja vaivatonta. Näin se varmasti olisikin, mutta tylsää, sanon minä. Joissakin työpaikoissa ja ammateissa pidetään työvaatetta, joka on suunniteltu työtehtäviin sopivaksi. Ehkä se helpottaa jotenkin arkea, kun ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä aamulla pukisi päälleen töihin. Minulla ei vielä ole kokemusta tästä asiasta, mutta sekin tulee pian muuttumaan. Joissakin museossa asiakaspalveluihmisillä on heille suunnitellut työvaatteet. Ateneumin valvojilla on neutraali tumma asu (olikohan se harmaa?) ja joissain ulkomuseoissa oppailla on vanhan ajan mukaiset vaatteet, jotka ovat minusta hienoja. Meidänkin kaapeista löytyy eri kokoisia feresejä, joita oppaamme ovat aikanaan pitäneet. Kaivoin itselleni yhden työasuksi kesän keikkoja varten. Ensimmäinen keikka on Joensuussa ortodoksisilla kirkkopäivillä 12.6., jossa meillä on myyntipöytä ortbasaarissa. Seuraava rupeama on sitten 9.-15.8. Taidetorilla Kuopiossa. Olen siellä viikon ajan maalaamassa ikoneja ja myymässä tuotteitamme.

Vaatteet on kyllä jännä juttu. Kuvaparissa olen sonnustautunut työasunani kesällä olevaan feresiin ja toisessa sitten ylläni on aamulla kaapista kaivamani koltut. Sininen paita on halpispaita, jonka olen ostanut H&M:ltä. Ostin sieltä sinisen neuleen, joka vaati alleen samanvärisen trikoopaidan. Neule oli akryylia ja meni onnettomaan kuntoon heti kättelyssä. Miksikähän ostin koko neuleen, kun materiaali oli mitä oli? Aluspaidaksi hankittu paita osoittautui monikäyttöiseksi ja hyväksi ostokseksi. Hame on 3 €: n kirppariostos. Harkitsin pitkään ostanko vaiko enkö. Kuvio ja väri herättivät hieman inhonväristyksiä ja saman aikaa myös ihastusta. Tiedättekö tunteen? Ostin, koska ajattelin, että tämä hame voi joko jäädä kaapin pohjalle (jolloin sen voi laittaa uudelleen kiertoon) tai siitä tulee lempihame ja niinhän siitä tulikin. Ei ehkä ihan ykkönen, mutta kolmonen ehkä kuitenkin. Sukkahousut sitten ovat tummansiniset ja niihin liittyy mukavia muistoja. Tampereella asuva kaverini on aina välillä töissä Nanson poistomyynneissä ja hän tuo sieltä pussikaupalla mitä mielenkiintoisimpia sukkiksia. Niistä tuli huippuohjelmanumero yhtenä hauskana iltana. Tummansiniset otin illan jälkeen käyttööni housujen alle laitettavaksi, mutta nytpä sen ovatkin ihan julkisesti esillä koivissani retrohameeni kanssa. Jalassani ovat Marja-Leenat. Eurolla museomme tammikuussa järjestämiltä kirpputorilta tekemäni ostos. Tosi hyvät jalassa, vaikka kengissä on korot, joihin en ole tottunut. En tiedä kuka kengät kirpparillemme lahjoitti.

Nyt kun paljastusten linjalle on lähdetty, niin siirrytään alusvaatteisiin. Karistin painostani ylimäärästä aika tavalla nelisen vuotta sitten. Tämän tuloksena minusta tuli yhden kaverini entisten vaatteiden virallinen loppukäyttäjä. Hän seuraa muotia eri tavalla kuin minä ja myös alkkarit vaihtuvat hänelle muodin mukaan. Nyt minulla on sitten ylläni kaverilta perityt epämuodikkaat kukalliset pöksyt, jotka ovat kaikkea muuta kuin hipsterit. Rintsikat ovat tämän päivän asusteestani kalleimmat hankinnat. Ne on hankittu laadukkaita alusvaatteita myyvästä liikkeestä. Ne ovat palvelleet minua kauan ja huomattavasti paremmin kuin kympin tai kahden ostokset halpisliikkeistä. Pullukampana ollessani halpisliikkeistä ei löytynyt minulle sopivia liivejä ja totutin itseni laatuun tässä asiassa. Vaatteista voisi kertoa vaikka mitä ja niistä voi saada aikaiseksi taidetta. Kuopiolainen tanssija Johanna Tuukkasen esitys Acts of Clothing perustuu vaatteisiin ja on kuulemma sairaan hyvä. En ole vielä nähnyt, mutta aion korjata asian heti, kun se on mahdollista.

Ömeising Reis

2010-04-21T15:04:00.001+03:00

Amazing Race – ohjelmasta on väännetty omaan käyttöön erilaisia versioita. Tiedän ainakin yhden ekumeenisen nuortenleirin sekä yrittäjäporukan, jotka ovat järjestäneet keskenään ympäri kaupunkia levittäytyneen tehtäväkisan. Olen kantanut korteni kekoon ja ollut mukana järjestämässä Kuopion kulttuuripalveluiden, Kuopion viestintäpalveluiden, kulttuuriyhdistysten ja -aluekeskusten, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) ja Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (Savotta) Ömeising Reis –tapahtumaa. Tapahtumaan osallistuneet 136 opiskelijaa kulkivat läpi kuusi rastia, jotka sijaitsivat eri kulttuurilaitoksissa. Jokaisessa opiskelijoita odotti toinen toistaan haastavampia tehtäviä. Muutamia esimerkkejä matkan varrelta: Opiskelijat joutuvat näyttelemään ”synnytys saunassa” -kohtauksen tanssiteatteri Minimin teoksesta Juha. Kino Kuvakukossa heitä odotti pätkä vanhaa Kuopio-elokuvaa, johon liittyvät tehtävät heidän tuli suorittaa päästäkseen jatkamaan matkaa. VB-valokuvakeskuksessa tehtävänä oli virkata vappustringit, musiikkikeskuksessa kohdattiin omia pelkoja ja heittäydyttiin sokkona tapahtuneeseen kilpajuoksuun.

Koska kirkkomuseo on remontin kourissa, emme pystyneet järjestämään toimintapistettä museoomme. Niinpä olin apuna Kuopion kaupunginteatterilla ja ohjasin ryhmien esittämiä Shakespeare-tulkintoja. Olen kuvassa näkyvä vihreään baskeriin pukeutunut tyyppi. Muita tehtäviä teatterilla oli etsiä narikkalappuihin ja teatterikahvion kattaukseen piilotetut koodit, joiden lisäksi heidän piti pukea ilmielävä teatteridiiva (näyttelijä Virpi Rautsiala). Jokainen rasti oli suunniteltu huolella ja toteutuksen eteen nähty vaivaa. Koko homma koottiin loppujuhlassa paikallisessa ravintolassa, jossa katsottiin valokuvakooste eri rastien tapahtumista ja syötiin voimia vieneen juoksemisen päätteeksi. Juontajina toimivat Mis Kuopio (tanssija-näyttelijä Johanna Keinänen), teatteridiiva sekä stand up koomikko Jarkko Huttunen. Parhaat ryhmät palkittiin hienoin palkinnoin, lehdistö valitsi oman suosikkinsa ja kunniamainintojakin myönnettiin.

Olemme kokeneet, että Kuopiossa opiskelevien nuorten aikuisten tavoittaminen kulttuurin pariin on ollut haaste. Ömeising Reisin avulla yritämme yhdessä kulttuurilaitosten kanssa avata oviamme opiskelijoiden suuntaan. Pelkäsin, että tapahtumasta saattaa tulla haalariporukoiden ryyppyjuhla, mutta näin ei käynyt. Pulloja ei näkynyt eikä viinanhaju pölähtänyt. Tapahtumaa varten varattu ravintola täyttyi vasta, kun kaikki rastit oli käyty läpi. Yksi opiskelija kommentoi: " Meillä on ollut hirveän hauskaa ja voitko kuvitella, ihan selvin päin??" Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Mikään ei mennyt mönkään ja kaikki oli tyytyväisiä. Toivottavasti tulemme näkemään opiskelijoita kulttuurilaitoksissamme aiempaa useammin.

Yhteistyö kannattaa, osa II

2010-04-14T09:32:00.000+03:00

Hedelmällinen yhteistyö taidemuseon ja kirkkomuseon välillä on saanut jatkoa. Perehdyimme yhdessä leidiporukalla esteetiikan saloihin ja harjaannutimme taitojamme meikkikoulussa. Jokainen sai uuden ilmeen naamallensa ja uusia oppeja, joita ainakin itse yritin aamulla soveltaa unenpöppöröiseen naamaani. Jatkoimme vielä galleria Carreen avajaisiin, jossa ihastelimme Jaakko Rankan maalauksia ja tutustuimme mukavan oloiseen taiteilijaan. Mitähän seuraavaksi keksimme?!

Nyt pistetään valokuvat järjestykseen

2010-04-13T08:03:00.000+03:00

Kyllä tämä apurahahakemusten vääntäminen näköjään kuitenkin kannattaa, kun kielteiset päätökset meenasivat välillä nujertaa ja epätoivo iskeä. Karjalan Kulttuurirahasto vastasi huutoomme ja myönsi 14 900 euron tuen valokuvien järjestämiseen. Avustus mahdollistaa kirkkomuseon valokuvakokoelman systemaattisen läpikäynnin aloittamisen. Kokoelma sisältää kymmeniä tuhansia dokumentteja Suomen ortodoksisten seurakuntien toiminnasta, henkilöistä ja rakennuksista. Suurin osa kuvista on otettu luovutetun alueen Karjalasta.

Kokoelma muodostaa merkittävän todistusaineiston menetetyn Karjalan kulttuuriperinnöstä. Kuvat ovat pääasiassa mustavalkoisia paperivedoksia. Lisäksi kokoelmaan kuuluu diakuvia, lasinegatiiveja, negatiiveja ja kaitafilmejä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvulta. Kuvakokoelman järjestäminen ja sähköiseen muotoon luetteloiminen takaavat kuvien säilymisen. Aineisto saadaan myös paremmin tutkijoiden käytettäväksi.

Päässä syyhyttää

2010-04-08T01:57:00.000+03:00

Pääni on täynnä hyönteisiä. En nyt puhu täistä, vaan ajatukseni täyttävistä kokenillinkilpikirvoista. Luin taas illalla pitkästä aikaa Victoria Finlayn kirjaa Värimatka, joka johdatti minut karmiininpunaisen värin alkulähteille. Väri on peräisin mainitsemastani kirvasta. Hyönteinen on yleinen erityisesti Etelä-Amerikassa. Se on valkoinen ja kun se julmasti liiskataan, tuloksena on punainen väriläntti. Lisäine E120 on peräisin tästä hyönteisestä ja se tulee vastaan useissa ruuissa ja ainakin aikanaan sitä käytettiin myös kosmetiikassa.

Olen Taivaskanavalla -näyttelyn ansioista saanut pitkästä aikaa saanut olla kosketuksissa toisen itselleni jo harvinaiseksi tulleen olion kanssa. Kyseessä on museoasiakas, joita omassa museossamme en remonttimme vuoksi ole pässyt tapaamaan. Vaikka kesä on vasta ovella, ryhdyin miettimään miten voisin syksyllä toteuttaa toimintaa jonkun asiakasryhmämme kanssa. Nämä väriasiat ovat niin jänniä, että aion rakentaa niiden ympärille paketin, joka kiinnostaisi nuoria, ehkä yläkoululaisia tai lukiolaisia. Aion valita muutaman värin, joiden alkuperään tutustutaan havaintojen kautta. (Löytyisiköhän luonnontieteelliseltä museolta kokenillinkilpikirvanäytettä opetusmateriaalini täydennykseksi?) Ja tietysti pitää päästä kokeilemaan miten värejä valmistetaan. En nyt ehkä ryhdy koululaisten kanssa liiskaamaan kirvoja, vaan valitsen värien valmistukseen mineraalivärin ja pistän vasarat heilumaan koululuokassa.

No katsotaan miltä nämä yölliset ajatukseni tuntuvat aamulla. Toivottavasti tämä tilitykseni on rayhoittanut mieleni ja kirvat antaa minun nukkua vielä muutaman tunnin ennen töihin lähtöä.

Asiantuntijaa aina tarvitaan

2010-04-07T08:24:00.001+03:00

Keskiviikkona 21.4. klo 17.30 Taivaskanavalla -näyttelyn oppaana toimii ikonimaalari Tuulikki Likitalo. Ikonimaalarin tehtävä on tulkita kirkon sanallista opetusta kuvan kielelle. Tässä hänen tukenaan on ikonimaalauksen pitkä perinne. Maalari seuraa kirkon antamia sääntöjä, maalauskaanonia, mutta puhuu aina oman aikakautensa kieltä ja maalaa itselleen ominaisella tavalla. Opastuksessa perehdytään ikonimaalauksen periaatteisiin ja käytäntöihin. Illan aikana selviää mm. mihin ikonimaalari tarvitsee karhun hammasta ja valkosipulia. Vapaa pääsy.

Taivaskanavalla –näyttely on avoinna 23.5.2010 saakka Kuopion taidemuseossa, Kauppakatu 35

Taidenäyttelyssä

2010-03-30T12:24:00.000+03:00

Olen silloin tällöin päässyt vierailemaan viimeistelyä vaille valmiissa näyttelyssä, jossa teokset on jo ripustettu seinille, mutta teoslaput puuttuvat. Olen kokenut ihanaa vapautta, kun katse ei missään vaiheessa ole voinut siirtyä tutkailemaan teoksen nimeä, tekijää, tekniikkaa tai valmistumisvuotta. Näin itselläni aina käy, vaikka miten olisin päättänyt olla huomioimatta teoslappuja. Jossain vaiheessa on täytynyt antaa periksi kiusaukselle tarkastaa olenko pystynyt tunnistamaan teoksen jonkun tietyn taiteilijan tekemäksi. Onnistuessani veikkauksessa olen saanut hymyillä maireasti omalle erinomaisuudelleni. Epäonnistuessani olen sitten voinut ottaa naamalleni yllätystä ja valaistusta ilmaisevan ilmeen ja ajatella ”Niinpä tietysti, olisihan se minun pitänyt hoksata, kun teoksessa on käytetty sitä ja tätä ja vielä tuotakin jne. jne.” Kun teoslaput puuttuvat kokonaan, on ollut pakko keskittyä kuviin itseensä ja fiilistellä niiden herättämissä tunnelmissa. Voisiko joku joskus järjestää teoslaputtoman näyttelyn?

Alku toimii aasinsiltana aiheeseen, jota olen pari päivää työstänyt. Teen valtakunnalliseen ortodoksiseen aikakauslehteen juttua, jossa kahta Pyhän Sebastianin kuvausta toisiinsa. Teokset ovat esillä Taivaskanavalla –näyttelyssä Kuopion taidemuseossa. Toinen on pieni painokuvaikoni Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmista ja toinen Kuopion taidemuseon kokoelmiin kuuluva Jarmo Mäkilän 1988 maalaama teos San Sebastian, Hirveksi muuttunut poika huutaa salaisuuksien portilla. Kaivoin artikkelia varten esiin taidehistorian perusteoksia sekä tietoja Jarmo Mäkilästä ja hänen tuotannostaan. Ja kylläpä taas silmät avautuivat. Ensi näkemältä hurjalta ja jotenkin epätodelliselta näyttänyt maalaus alkoikin puhutella uudella tavalla. Ja miksi? No siksi, että olin vaivautunut kaivamaan tietoja taiteilijan ajatusmaailmasta, joka näkyy teoksessa monin tavoin. Teos sisältää viittauksia taiteen historiaan sekä kirjallisuuteen. Toisten taiteilijoiden, menneiden aikakausien teosten sekä eri taiteenalojen ennakkoluuloton lainaaminen, yhdisteleminen ja uudelleentulkinta on tyypillistä postmodernille taiteelle, josta Mäkilän teos on hyvä esimerkki. Viittauksia avatessani luin pöydälle kantamistani opuksista antiikin ja renessanssin taidetta käsittelevät sivut. Työpöytä peittyi kirjoista ja pääni höyrysi. Artikkeli on vain lyhyt katsaus näyttelyn teemoihin, mutta sitä työstäessäni sain muistutuksen siitä, miksi aikanaan hakeuduin yliopistoon taiteen historian pariin. Taide on aina sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Taiteen historia on parhaimmillaan aikamatka esi-isiemme elämään ja heidän ajatusmaailmaansa. Parhaimmillaan taiteen visuaalinen puoli sellaisenaan tuottaa minulla nautintoa ja herättää ajatuksia. Taiteen historiaan perehtymisen kautta saan taiteesta irti vielä enemmän. Museoihmisenä ajattelen, että ymmärtääkseen nykyisyyttä ja ehkä vähän tulevaakin, on tiedettävä jotain menneestä. Kiitos siis Pyhälle Sebastianille tästä aikamatkasta, jonka kautta tavoitin fiilikset, joissa leijailin taidehistorian peruskurssin luennoilla vuonna 1997. Tunsin olevani yhtä perhettä Pyhän Sebastianin, Jarmo Mäkilän, Rubensin, Mentegnan ja muiden Sebastiania kuvanneiden taiteilijoiden kanssa. Ah sitä leijailevaa tunnetta, joka syntyy, kun pää täyttyy arkisten ajatusten sijaan vähäksi aikaa suuresta maailman ymmärryksen tunteesta. Terveiset ja kiitokset Heikki Hangalle!

Tulossa vilkas viikonloppu

2010-03-22T12:07:00.000+02:00

La 27.3. ja su 28.3. klo 14-16 huhkin taidemuseolla työpajojen merkeissä. Koko perheelle suunnatuissa työpajoissa tutustumme Taivaskanavalla näyttelyyn ja askartelemme pääasiäsmunia eri tekniikoilla. Tässä esimerkkejä 4- ja 6-vuotaiden koehenkilöiden kanssa tekemistäni munista. Mikä innostut, niin ilmoittaudu numeroon 017-182 633. Pääsymaksun lisäksi työpajasta peritään 4 €:n materiaalimaksu.

Eikä tässä vielä kaikki. Lauantaina 27.3. klo 11 alkaen osallistumme Kuopion ortodoksisen seurakunnan myyjäisiin. Tarjolla on mm. punaisia pääsiästuohuksia, kauniita pääsiäsimunia, kaularistejä, kortteja ja kirjallisuutta. Saatavana ovat mm. Arsenin kirjoittama uusi Pääsiäismuna – Ylösnousemuksen symboli –kirja sekä tekstiilikonservaattorimme Leena Säpin toimittama Käspaikka – Muistiliina –kirja.

Teuvoksi Teuvon paikalle

2010-03-05T10:39:00.000+02:00

Televisiossa pyörii jos jonkinlaisia sisustusohjelmia. Nyt olen saanut kokeilla miltä tuntuisi olla mukana tällaisessa ohjelmassa, ainakin näin kuvittelen. Tapasin viime viikolla kolmesta opiskelijasta muodostuvan ryhmän. He suorittavat Kuopion muotoiluakatemiassa messu- ja näyttelysuunnitteluopintoja. Opiskelijoiden projektina on remonttimme yhteydessä rakennettavan museopedagogisen tilan suunnittelu. Jokaisella opiskelijalla oli omat suunnitelmansa, jotka kävimme läpi vuorotellen. Olimme ennen tätä keskustelleet yhdessä tarpeistamme ja toiveistamme. Haluaisin, että tilassa yhdistyisi käytännöllisyys ja elämyksellisyys. Minulle tutuksi tulleet työpajatilat ovat muistuttaneet koululuokkia, melko tylsiä siis. Olen myös ihmetellyt tilojen käyttöastetta. Ohjattua työskentelyä ei näissä tiloissa joka hetki tapahdu. Nämä ohjaamattomat ajat tilat ovat sitten tyhjillään ja käyttämättömiä, aikamoista tuhlausta minusta. Toivon, että saamme suunniteltua meidän tilastamme mahdollisimman monikäyttöisen. Tilan tulisi olla helposti muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin: työpajaksi, luentotilaksi, olotilaksi jne.

Oli hienoa istua ja kuunnella ja katsella kolme havainnollista ja kiehtovaa suunnitelmaa. Jokaisessa suunnitelmassa oli oma teemansa, jonka ympärille kokonaisuus oli rakennettu. Yhdessä tilaa hallitsi Bysantin mosaiikit, toisessa oli Karjala-teema käspaikkoineen ja kirkkaine väreineen ja kolmannessa liikuttiin venäläisessä kansaperinteessä ja saduissa. Kaikissa kolmessa oli mukana suunnitelmia värimaailman, ornamentiikan, valaistuksen ja kalustuksen suhteen. Suunnitelmia täydensivät hienot oivallukset, jotka palvelevat toivomustani yhdistää käytännöllisyys ja elämyksellisyys yhtenäiseksi paketiksi. Enemmän en taida nyt teille paljastaa, mutta kurkkimalla kuvia pääsette jyvälle eri suunnitelmien sisällöistä.

Kaikissa suunnitelmissa oli ainesta Teuvoksi (Teuvohan voittaa aina Pienet pintaremontit, eikä syyttä). Sisustusohjelmiin verrattuna tilanteeni on helpompi. Minun ei tarvitse valita yhtä suunnitelmaa, vaan voin poimia parhaat ja minua miellyttävimmät ideat, joita työryhmä ryhtyy jatkotyöstämään.

Yölliset älynväläykset

2010-02-11T20:58:00.000+02:00

Olen kirjoituksissani maininnut erilaisista projekteista, joita olen täällä kirkkomuseossa aloittanut. Olen rustannut kokoelmapolitiikkaa, kirjoitellut lukuisia apurahahakemuksia (joihinkin on jo tullut vastauksiakin, ei hurraamista ainakaan vielä), järjestänyt koulutuksia ja suunnitellut uusia sellaisia. Yksi paperipino pöydälläni kertoo väreihin liittyvästä selvitystyöstä. Olen myös ryhtynyt järjestämään uudelleen lehtileikearkistoamme. Meiltä löytyy nimittäin useita hyllymetrejä mielenkiintoisia lehtileikkeitä. Ne vaan on arkistoitu systeemillä, joka takaa, että lehtileikkeistä ei juuri ole kenellekään iloa.

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan aikaansaannoksiaan. Pahalta näyttää. Värejä koskevan paperipinon lisäksi pöytätila täytyy muista keskeneräisistä töistä koostuvista paperipinoista ja huoneeni kirjahylly on täynnä mappeihin menossa olevia lehtileikkeitä. Onko minulla tapana aloittaa uusia hommia saamatta mitään koskaan valmiiksi? Siltä itsestä joskus tuntuu, mutta tämä on minun tapani työskennellä. Ja kyllä minä valmistakin saan aikaiseksi, uskokaa pois! Minusta on kiva, että työn alla on yhtä aikaa monta erilaista asiaa. Jotkut asiat ovat kiireellisempiä ja ajankohtaisempia kuin toiset. Kiireellisimmät ja tärkeimmät jutut hoidetaan tietysti alta pois ensimmäisenä ja niiden jälkeen voi päivän fiiliksen mukaan ottaa työn alle sillä hetkellä mielekkäimmältä tuntuvan asian. Jos joku asia tökkää välillä, niin se on hyvä laittaa vähäksi aikaa sivuun. Aina ei tietystikään voi valintoja tehdä oman mielen mukaan, mutta joskus se on mahdollista. Jos hankalan asian pystyy laittamaan taka-alalle hautumaan, siihen liittyvät ongelmat saattavat ratketa yllättävän helposti.

En koskaan vie töihini liittyviä papereita kotiini. Enkä myöskään lue työsähköpostia kotona ja pystyn melko hyvin sulkemaan työasiat pois kotona ollessani. Jossain alitajunnassa ne näistä varotoimenpiteistä huolimatta kuitenkin mielessäni pyörivät ja saan hyvin usein yöllä ajatuksia, jotka ratkaisevat jonkun työhön liittyvän ongelman. Joskus nämä väläykset saattavat ratkaisujen sijaan merkitä yöunien menetystä. Esimerkiksi silloin, kun herään epäilykseen, että muistinkohan varmasti laittaa hälytykset päälle museoon. Rosvoille tiedoksi: pelko on ollut turha ja poliisit tulevat paikalle, jos menette kokeilemaan onneanne.

Yhteistyö kannattaa ja kirpputori myös

2010-02-03T12:50:00.000+02:00

Kalenterin sivu on jo ehtinyt kääntyä helmikuulle, enkä ole pystynyt pitämään kiinni päätöksestäni päivittää blogiani kerran viikossa. Vaikka museo ei ole auki, riittää puuhaa toimiston puolella entiseen malliin, tai ehkä jopa enemmänkin. Saan työnkuvani puitteissa olla osallisena monissa Kuopion kaupungin kanssa toimivissa kulttuurityöryhmissä. Tästä olen kovin iloinen. Museomme on osa kirkon organisaatiota. Ei ole itsestään selvää, että kaupungin ulkopuolinen toimija saa osallistua kaupungin kulttuuritoiminnan sisältöjen ja toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Yhteistyö eri kulttuuritoimijoiden kanssa toimii mielestäni hyvin ja on antoisaa ja mukavaa. Toki tapaamiset vievät jonkin verran aikaa ja yleensä niiden kautta huomaan lupautuneeni uusiin työryhmiin tai ilmoittautunut järjestäväni jotain sisältöä erilaisiin tapahtumiin.

Näiden kuvioiden ansiosta me tiedämme toistemme kuulumisista ja suunnitelmista. Emme kilpaile keskenämme emmekä tee päällekkäistä työtä, vaan meillä on mahdollisuus yhdistää vähäiset voimavaramme. Konkreettisena esimerkkinä 25.2. taidemuseolla avautuva Taivaskanavalla -näyttely, jossa kirkkomuseon kokoelmista poimitut ikonit käyvät vuoropuhelua Kuopion taidemuseon kokoelmista löytyvien teosten kanssa. Näin taidemuseo saa hieman spesiaalia sisältöä näyttelykelloonsa ja me puolestamme näkyvyyttä, kun oma museomme on sujettuna. Teen tässä juuri lähtöä taidemuseolle, jossa suunnittelemme näyttelymme yksityiskohtia ja työpajoja. (alalaidassa näkyy ajankohta, jolloin olen laittanut kirjoitukseni blogiini. Se elää omaa elämäänsä. En tee yötöitä ja kello on nyt oikeasti 12.55). Tällaisten projektien lisäksi yhteistyö antaa minulle tärkeää sisältöä työhöni henkilökohtaisella tasolla. Olen saanut tehdä työtä ja tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, joita ilman elämäni ja työni museolehtorina olisi aika paljon värittömämpää. Välillä työajan ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, mutta se on mielestäni merkki siitä, että olen tainnut löytää oman alani ja työpaikkani. (Terveisiä vaan kaikille, joiden kanssa tapaamme perjantaina ravintola Kummisedässä!)

Minulla oli ajatuksena kertoa tämänkertaisessa kirjoituksessani viime sunnuntaina järjestämästämme kirpputoritapahtumasta, joka oli osa Itäisen tanssin aluekeskuksen järjestämää Lasten Pakkaspäivät -tapahtumaa. Ne jotka ovat jaksaneet lukea tänne saakka, saavat nyt seuraavaksi raportin asiasta. Kävijöitä yhden päivän kestänyt tapahtuma keräsi yli 250 ja tuotto oli noin 1850 €, jonka käytämme ikoneiden konservointiin. Tällä hetkellä meillä on kolme Laatokan Valamon luostarista evakuoitua 1700-luvun lopulla valmistunutta ikonia konservoitavana Valamon konservointilaitoksella. Ikonit puhdistetaan ja niille tehdään värien kiinnitystä. Kirpparituloilla saamme kuitattua tämän laskun ja konservoitua ehkä vielä muutamia muitakin ikoneita. Olimme yllättyneitä suuresta kiinnostuksesta ja saamastamme runsaasta positiivisesta palautteesta. Tapahtumassa oli mahdollisuus tutustua Arkkipiispan kotikirkkoon, soittaa kirkonkelloja ja ostaa pientä syötävää paikallisen ortodoksisen seurakunnan järjestämästä kahviosta. Onnistunut tapahtuma järjestetään uudelleen pääsiäisen aikoihin. Tervetuloa!

Väreistä värinää

2010-01-15T14:55:00.000+02:00

Uusi vuosi on alkanut ja joulun ajan hiljaisuus ohi. Aloitin vuoden leppoisasti Noro-viruksen parissa. Jouluna talouteemme ilmestynyt telkkari osoittautui tarpeelliseksi hankinnaksi, kun kaikki perheenjäsenet olivat viruksen vuoksi voimattomia tekemään muuta kuin tuijottamaan töllötintä. Nyt virus on onneksi saatu selätettyä ja työkalenteri on alkanut täyttyä kiihtyvään tahtiin. On ryhdyttävä suunnittelemaan kevään koulutustilaisuuksia ja muita pian edessä olevia tapahtumia. Eikä sitä perusnäyttelyäkään sovi tietenkään unohtaa.

Kävin viimevuoden puolella mineeraalivärikurssin, jossa opeteltiin kuinka maa-aineksesta valmistetaan ikonivärejä. Kurssin innoittamana olen ryhtynyt kokoamaan pakettia, jonka avulla esittelemme uudessa perusnäyttelyssä perustietoja näistä väriasioista. Tähän saakka olen suhtautunut väripigmentteihin käytännönläheisesti. Täytyy olla tiettyjä väripurnukoita, joista käytettävät väri sekoitetaan. Joistain väreistä en ole pitänyt, koska ne sekoittuvat emulsioon hankalasti tai ne ovat niin voimakkaita, että peittävät helposti alleen kaikki muut värit. En ole sen kummemmin pohtinut onko värin alkuperä tehtaan laboratoriossa vai onko se tehty luonnon aineksista. Kurssi avasi silmäni väreille uudella tavalla. Mineraali- ja maavärien maailma on varsin jännä ja mielenkiintoinen, eikä missään nimessä yksinkertainen. Minun on pitänyt selvittää itselleni geologian peruskäsitteitä, joista olen viimeksi kuullut joskus peruskoulussa (voi kun olisin ollut innokkaampi oppilas silloin). Myös kemian tunnilla olisi kannattanut kuunnella vähäntarkemmin.

Ikonimaalauksessa käytetyt mineraalivärit valmistetaan jauhamalla erilaisista mineraalimurikoista. Mineraaleilla on jokaisella erilainen kiderakenne, joka säilyy, vaikka murikka jauhetaan hienonhienoksi jauheeksi. Kun ikoni maalataan mineraalivärillä, sen pinta on kauniin kuultava. Tämä johtuu siitä, että eri asentoihin asettuneet kiteiden pinnat heijastavat valoa ja antavat pinnalle erityisen hohteen. Tämä on yksi esimerkki värimaailman hienouksista. Kun tiedän tämän ominaisuuden, minua ei enää haittaa vaikka mineraalivärit sekoittuvat usein munaemulsioon vähän hankalasti. Kurssilla valmistimme sinistä väriä huoman kalliista Lapis Lazul-kivestä. Hienointa Lapis Lazulia saadaan Afganistanista ja värin historiaan liittyy vaikka minkälaisia jännittäviä seikkailuja, joista haluan perusnäyttelyssämme kertoa. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä Afganistaniin saakka. Kauniita värejä saadaan aikaiseksi ihan kotimaastakin. Jos väriasiat kiinnostavat kannattaa kurkata coloria.net –sivuja, joiden sisältämä tieto sai pääni pyörryksiin. Miten paljon asiaa väreihin liittyykään!

Hyvää joulua!

2009-12-23T11:55:00.000+02:00

Lunta tupruttaa ja joulu on ovella. Lomaa minulle ei ole yhtään ylimääräistä päivää. Jouluna onkin ihan kiva olla töissä. Puhelin ei pirise eikä sähköpostiakaan pahemmin satele. Useat ovat aloittaneet jo joulunvieton ja täällä on rauhallista. Ne harvat, jotka vielä ovat töissä, ovat leppoisalla joulumielellä. Kahvipöydässä on tarjolla herkkuja, jos toisenlaista. Töitäkin toki tehdään. Opetusministeriölle suunnattu avustushakemus alkaa olla postitusta vaille valmis. Pohjois-Savon taidetoimikunnan apurahan sain käsistäni jo aamupäivällä. Illalla sitten vastaanotamme perheeseemme uuden asukkaan. Asennamme olohuoneen nurkkaan laitteen, jota meidän perheessä ei ole kahdeksaan vuoteen nähty. Ajatukseen television tuomista iloista ja suruista suhtaudun pelonsekaisin odotuksin. Olen ollut tyytyväinen, että Big Brother ja muut vastaavat ohjelmat eivät ole astuneet olohuoneeseemme. Toisaalta taas tieto siitä, että voin aattona seurata lumiukon lentelyä taivaalla on mukava. Iloista joulua kaikille lukijoilleni!

H&M valloittaa maailmaa

2009-12-09T10:56:00.000+02:00

Eilen puhelinlinjat olivat kuumana, kun pidin yhteyttä, en joulupukin, vaan Tomi Työnjohtajan, Heikki Pienoismallimiehen ja Tulitikkutehtailijan kanssa. Tänään pitäisi saada langanpäähän Heijastin Henkilö. Nämä tyypit eivät antamistani nimistään huolimatta ole peräisin Tomi Traktori -sarjasta, vaan todellisesta elämästä. Tomi Työnjohtajan kanssa pidimme huolen siitä, että täällä jatkuvat räjäytystyöt eivät aiheuta vaaraa kokoelmillemme. Pienoismallimiehen kanssa hioimme apurahahakemusta. Jos rahahanat aukeavat, saamme toteutettua museostamme kosketeltavan pienoismallin. Pitäkäähän peukkuja! Tulitikkutehtailijan ja Heijastin Henkilön kanssa tehtävän yhteistyön tuloksia voitte tulevaisuudessa ihastella Museokaupassamme.

Myymälämme valikoimaan tulee hienoja tuotteita laidasta laitaan. Myös museon sisäinen tuotekehittelytiimi H&M (Henna & Marja) on aloittanut työnsä. Tuotekehittelytiimin perusajatuksena on tuunaus ja kierrätys. Jos teillä sattuu olemaan ylimääräisiä diakehyksiä, niin tuotekehittelytiimi ottaa niitä ilomielellä vastaan.

Myymälän aukeamista odotellessa voitte tulla ostoksille museoomme 31.1. Järjestämme silloin paikallisen Pakkaspäivätapahtuman yhteydessä kirpputorin museomme aulatiloissa. Tapahtuman aikana asiakkaat saavat kokeilla kirkonkellon soittamista, tutustua Arkkipiispan kotikirkkoon ja nauttia pientä purtavaa, jonka myynnistä vastaa Kuopion ortodoksisen seurakunnan Lapsi- ja nuorisotyötoimikunta. Kirpputorin tuotto käytetään ikoneiden konservointiin. Mikäli haluatte osallistua konservointikuluihin, niin voitte tuoda meille hyväkuntoista kirpputoritavaraa. Soittakaa minulle ennen kun tuotte tavaraa. Numero löytyy kirkkomuseon nettisivuilta. Pyörillä, jalan ja miestemme kyydeillä töihin kulkevina meillä ei valitettavasti ole mahdollista tulla noutamaan lahjoituksianne.

Mietteitä kirkolliskokouksen jälkeen

2009-12-02T12:55:00.000+02:00

”Kirkkomuseon lisätiloista päätös ensi viikolla” lupailtiin Savon Sanomissa 17.11. 250 neliön suuruinen lisätila oli asia, jota käsiteltiin Valamossa kokoontuneessa kirkolliskokouksessa. Seuraava lehden otsikko ” Kirkkomuseon laajennus uudelleen valmisteluun” kertoo lopputuloksen. Lisärakennushankeen mittavuuden vuoksi kirkolliskokous päätti jättää asian uudelleen valmisteltavaksi. Asian tiimoilta mitä todennäköisemmin järjestetään ylimääräinen kirkolliskokous ensivuoden puolella. Tämä tarkoittaa sitä, että museomme on kiinni koko ensi vuoden. Onko tämä nyt hyvä vai huono uutinen? Kirkkomuseon kehittämiseen suhtauduttiin kokouksessa myönteisesti. Mahdollisuudet lisärakentamiseen ovat olemassa, joten ei tässä hätää ole. Toki tämä vähän turhauttaa. Kun tärkeät päätökset ovat vielä tekemättä, emme pääse kunnolla työn touhuun perusnäyttelyn uusimisessa.

Tästä huolimatta emme ole voineet nostaa kytkintä ja aloittaa joululomailua. Yhdet kekkerit täällä sentään on ehditty pitämään tämän talon 40 vuotisjuhlan kunniaksi. Kuvassa henkilökuntaa glögilasit käsissään. Muun ajan valtaosa museon henkilökunnasta on työskennellyt kiivaasti Kosmoksen parissa. Kosmos on kesällä käyttöön ottamamme sähköinen luettelointiohjelma, joka on räätälöity meidän esineistömme varten. Kosmoksen käyttöönottoon saakka täällä on pelattu vanhojen pahvikorttien kanssa. Kosmoksen lisäksi saimme alkuviikosta käyttöön ohjelman, jonne meidän käsikirjastoomme kuuluvat kirjat luetteloidaan. Kokoelmiemme laajuuden (valokuva-arkisto mukaan luettuna) huomioon ottaen Kosmoksen täyttäminen kestää vuosia. Kokoelmien digitointi on työsarka, jonka parissa puurretaan kaikissa museoissa. On siis aika, että mekin olemme päässeet alkuun tässä työssä. Digitoinnin myötä perustyö kokoelmienhoidon, tutkimuksen ja näyttelyiden suunnittelun parissa helpottuu huomattavasti. Kun ohjelma tulevaisuudessa saatetaan vielä yleisölle avoimeksi, tulee kokoelmistamme avoimet kaikille. Hieno juttu, eikös vaan!

Talon ulkopuolella ja osittain jo sisäpuolellakin myllertäviin työmiehiin olemme jo tottuneet. Kirkonkellojen soittajien korvien suojaamiseksi hankitut kuulosuojaimet ovat osoittautuneet tässä metelissä erittäin tarpeellisiksi.

Syyhyttäviä näyttelyitä

2009-11-20T09:39:00.000+02:00

Olemme jalkauttaneet näyttelytoimintamme museotilojemme ulkopuolelle. Valtakunnallisen kirkkotekstiiliviikon yhteydessä viime tiistaina avautunut näyttely Onko kuolema musta vai valkoinen? valottaa kuolemankulttuuria ortodoksisessa perinteessä. Näyttely on rakennettu tunnelmalliseen vanhaan viinikellariin. Tilassa soi ortodoksisia hautausveisuja ja peräseinällä on ortodoksisia hautajaisia esittävä valokuva, joka luo koko näyttelyyn huikean tunnelman. Pääosassa ovat tietenkin aiheeseen liittyvät kirkkotekstiilit. Jotain näyttelyn hienosta tunnelmasta on ehkä aistittavissa tuosta kuvasta. Näyttely on avoinna 5.1.2010 saakka, käykää tutustumassa. Meidän näyttelymme lisäksi Muotoiluakatemiassa on esillä muitakin aiheeseen liittyvä näyttelyitä.

Parhaat ajatukset syntyvät usein yön pimeinä tunteina. Yksi tällainen yöllinen idea on toteutumassa ensivuoden puolella, jolloin toteutamme Kuopion taidemuseon kanssa yhteistyönäyttelyn Taivaskanavalla. Kuopion taidemuseossa aiemmin toimineena tunnen kokoelmia sen verran, että rinnastukset meidän kokoelmiemme kanssa ovat pyörineet jo pitkään mielessäni. Kun esitin ideani taidemuseolaisille sain kuulla, että he olivat miettineet näyttelyä niiden teosten ympärille, joita olin itsekin yöllä mielessäni pyritellyt. Hieno yhteensattuma. Näyttelyn suunnittelulla on tiukka aikataulu, mutta onneksi innostusta riittää. Tässä näyttelyssä yhdistyy kaksi minulle tärkeää asiaa: kuvataide ja ikonit. Näyttelystä tulee upea, olen varma siitä!

Radikaalipuolue nousussa

2009-11-13T15:27:00.000+02:00

Taas on äänestyksestä kadonnut yksi prosentti. Vajetta on nyt kokonaisen kahden prosenttiyksikön verran. Voidaanko tämä vielä vyöryttää desimaalien syyksi? Epäilyttävää sanon minä. Radikaalipuolue, eli perusteellisen nimenmuutoksen kannalla olevat, ovat saaneet pitkästä aikaa lisä-ääniä. Hyvä homma!

Kollegoja läheltä ja kaukaa

2009-11-13T15:20:00.001+02:00

Museolehtoripäivät Turussa ovat takanapäin. Junamatka molemmin suunnin sujui sukkelaan aina Tampereelle saakka, jolloin Stieg Larssonin dekkarin viimeinen osa päättyi. Turussa on aina mukava käydä. Samoin museoalan kollegoiden tapaaminen ja uusiin tutustuminen on virkistävää. Saimme tietoa oppimisvaikeuksista ja avoimista oppimisympäristöistä. Kuulimme tietysti myös sekä virallisia että epävirallisia katsauksia meneillään olevista ja toteutuneista hankkeista. Oli hienoa kuulla, että meille museolehtoreille on tulossa koulutusta Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja museoliiton suunnalta. Helsingin yliopiston professori Hannu Salmi oli sen verran vakuuttava ja innostava tyyppi, että ainakin tuo Palmenian koulutusta aion kytätä. On hyvä, että järjestetään tilaisuuksia, joissa vaihdetaan kokemuksia ja esitellään toimintaa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että suorat henkilökohtaiset kontaktit erilaisiin asiakasryhmiin ja käytännön työ on opettaa parhaiten. Psykologin koulutus ei ole tarpeen, että voi toteuttaa työpajoja dysfasiapotilaiden kanssa. Avoin suhtautuminen, oma innostus ja etukäteen tapahtunut suunnittelu ryhmän ohjaajan kanssa takaavat hyvät eväät onnistumiselle. Erityisen hauskaa päivillä oli tavata naamatusten blogiani seuraavien ja kommenttejakin antaneiden ihmisten kanssa. Terveisiä vaan Vantaalle ja Porvooseen!

Lähempänä vaikuttavia kollegoita tapasimme koko kirkkomuseon henkilökunnan voimin täällä meidän museossamme. Kuopion museon henkilökunta oli havahtunut siihen, että virkistäytymään ei kannata välttämättä lähteä kovin kauas ja että lähellä olevat kiinnostavat kohteet jäävät usein liian vähälle huomiolle. Opastimme kollegoitamme huoneissa, jotka on tyhjennetty kaikesta esineistä vitriinejä myöten. Seinille kirjoitetut kysymykset ja ajatukset johdattelivat pohtimaan museotyön luonnetta ja kirkkomuseon tulevaisuutta. Ensimmäisissä kuvissa esiinnymme sekä me kirkkomuseo työntekijät että Kuopion museon väki tieto-elämys –janalla. Janan toisessa päässä on tieto ja toisessa elämys. Tehtävänä oli ottaa kantaa siihen kumpaa asiaa pitää museotyössä tärkeämpänä. Itse seison siellä elämyspuolella. Varmimpia mielipiteistään olivat molempien museoiden konservaattorit, jotka töröttävät tiukasti tiedon suunnalla. Tämä jana oli ehkä liian mustavalkoinen. Olisin sijoittanut mieluusti toisen jalkani tietoon, jos olisin ylettänyt. Mielestäni museoiden tulee tarjota elämyksiä, mutta niiden tarjoamien elämysten tulee perustua tiedolle. Viimeinen hämärä kuva on seinästä, johon kirjoitin erilaisia teemoja, joita olemme pyöritelleet suunnitelmissamme. Vieraat ja me itse ympyröimme seinältä kolme tärkeimpänä pitämäämme asiaa. Museon väen vierailu oli oikein mukava piristys päivään. Kun pienellä porukalla pyöriskelemme uudistuvaan perusnäyttelyyn liittyvien kysymysten kanssa, kohtaamme monia vaaroja. Ulkopuolisten tuomat ajatukset ja huomiot ovat monessa mielessä hyödyllisiä. Ne herättävät meidän katsomaan asioita ja kokonaisuutta museokävijän silmin ja tuovat uusia näkökulmia, joita emme ole välttämättä tullet ajatelleeksikaan.

Desimals to animals

2009-11-06T10:05:00.000+02:00

Äänestyksen kadonnut prosentti johtuu tietysti desimaaleista. Vaikka kadonneelle prosentille on olemassa järkevä selitys, minua se ärsyttää silti. Jos prosentti on kadonnut, niin on täällä tehty vastaavasti löytöjä. Rakennuksemme ympärille on tämän viikon aikana kaivettu vallihauta. Porat jyllää ja välillä räjähteleekin. Kaivauksista on tehty arkeologinen löytö: vanha öljytynnyri, joka näkyy tuossa kuvassa. Aika hieno, eikö totta? Nojaamaan asetettu lapio viimeistelee hienon kokonaisuuden.

Lupasin kertoa sadutuskeikkojen jälkeisistä fiiliksistäni. Olen vieraillut kahden viikon aikana invalidiliiton asukkaiden, monisairaiden vanhusten, dementoituneiden, sekä eri ikäisten koulaisten luona. Kaiken kaikkiaan olen tavannut 78 uutta ihmistä. Sadutuskirjani on täyttynyt lapsuuden muistoista, lemmikkieläintarinoista ja toinen toistaan villeimmistä seikkailuista. Keikkapäivät olivat työntäyteisiä, mutta aivan ihania. Olin ajatellut, että sadutusviikkojen jälkeen olen puhkipoikkirikki. Kävikin aivan päinvastoin. Sain tapaamistani ihmisistä virtaa ja iloista mieltä. Jokaisessa paikassa minut otettiin lämpimästi vastaan. Oli ihana nähdä miten ihmiset innostuivat ja tempautuivat tarinoiden maailmaan. Kyllä kannatti!

Mielenkiintoista matematiikkaa

2009-10-28T15:56:00.000+02:00

Olettekos huomanneet meneillään olevan kirkkomuseon nimiäänestyksen prosentit. Minun oppimani matematiikan mukaan yhteenlasketuista prosenteista pitäisi tulla 100. Tämä periaate ei toteudu blogini äänestyksessä. Tämä taitaakin olla sen verran spesiaali juttu, että prosentitkin lasketaan ihan omien kaavojen mukaan.

Museolehtori maailmalla

2009-10-28T09:44:00.001+02:00

Nyt on päässyt käymään niin, että en ole pystynyt pitämään kiinni periaatteestani, jonka mukaan kirjoittaisin kuulumisiani tänne noin kerran viikossa. Edellisestä viestistä on päässyt vierähtämään melkein kolme viikkoa. Olen potenut flunssaa ja ollut poissa työpisteeltäni muiden syiden takia. Ensimmäinen syy oli opettajien koulutustilaisuus, jonka suunnittelusta kerroin 18.9. Kuten arvelinkin, sadutus- ja teatterilaatikoiden käyttöön johdattelevat koulutuspäivät olivat työntäyteisiä, mutta antoisia. Näyttelijät Virpi ja Seija johdattelivat aluksi improvisaation maailmaan, jonka jälkeen koulutettavat tulivat vastaanotolleni sadutettaviksi. Sadutuksen tuloksena syntyi mielikuvituksellisia tarinoita, jotka lavastettiin teatterilaatikoiden avulla. Päivi Vornanen auttoi lavastusten tekemisessä ja Tiina Kekäläinen antoi vinkkejä äänien ja valojen toteuttamiseen. Päivän lopuksi näytelmät esitettiin toisille. Oli ihana nähdä miten antaumuksella jokainen koulutettava osallistui näytöksen rakentamiseen ja toteutukseen. Kuvista voit aistia tunnelmaa ja tutustua tuotoksiimme.

Seuraava kaksipäiväinen putki, jonka olin poissa työpisteeltäni johtui Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa – tienä rauhaan –seminaarista. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan uskonnon opetukseen. Itse valaisin hieman museon työsarkaa. Uskonnon opetus ei kuulu museon tehtäviin, mutta eri kulttuureista saapuvien henkilöiden taustat ja uskonnot on huomioitava museon perusnäyttelyä ja muita palveluita suunniteltaessa. En keskittynyt ainoastaan maahanmuuttajien kanssa toteutettuihin juttuihin, vaan kerroin myös projekteista, joita olemme tehneet päiväkoti-ikäisten ja vanhusten kanssa. Minusta jokainen museoon saapuva ryhmä on monikulttuurinen. Mikään ryhmä ei koostu yhdestä muotista valetuista ihmisistä, vaan ryhmät ovat aina sekoitus erilaisia mielipiteitä ja elämänkatsomuksia ja –kokemuksia omaavia ihmisiä. Oli jännä huomata miten yllättyneitä monet olivat kuullessaan museossa toteutetuista projekteista ja minun työstäni. Seminaariin osallistuminen oli hyvä muistutus siitä, että nykymuseoiden pedagoginen toiminta on vielä aika uutta monille ihmisille.

Museolehtorin työn yksi mukavimmista asioista on se, että saan tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Projektien kautta olen päässyt tutustumaan monen eri ammattialan asiantuntijaan. Koulutuspäivillä ja seminaarissa tapasin taas uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Seminaarin lauantaipäivän ohjelma tapahtui Kalevalan koululla, jota Kuopiossa käyvät maahanmuuttajalapset käyvät. Maahanmuuttajien opetusta esitelleet opettajat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Heidän työllään on iso merkitys maahanmuuttajaperheiden kotouttamisessa Suomeen. Koulussa tapahtuvan opetuksen lisäksi he käyttävät paljon aikaa perheille suunnatun vapaa-ajan toiminnan ohjaamiseen. Ihan häikäistyin heidän sitoutumisestaan omaan työhönsä.

Tulevina päivinä tapaan taas ison joukon uusia ihmisiä. Olen nimittäin käytettävissä sadutusohjaajana. On aika jännää jalkautua museon seinien ulkopuolelle. Luulen, että koululais- ja päiväkotiryhmien kanssa työskentely saattaa vaatia erilaisen lähestymistavan, kun minulla ei ole suojanani museon seinien arvovaltaa. Ainakin itse muistan, että sijaisiin ja muihin luokkaan tulleisiin vierailijoihin kokeiltiin surutta kaikki mieleen tulleet jekut. Kerron kokemuksistani kun keikkapäivät on takanapäin.

Mikä on kirkkomuseon kokoelmien tulevaisuus?

2009-10-08T12:55:00.000+03:00

Jotta aika ei kävisi tylsäksi tämän suuren uudistumishankeemme keskellä, olen kahmaissut itselleni yhden uuden projektin. Nolona tunnustan julkisesti, että kokoelmapolitiikka on asia, joka on puuttunut museoltamme pitkän aikaa. Tokihan kokoelmiamme on hoidettu huolella ja asiantuntemuksella, mutta kokoelmanhoidon periaatteita ei ole kirjattu paperille. Ymmärrän kyllä hyvin tämän puutteen. Useiden vuosien aikana muotoutuneet toimintatavat ovat sitä hiljaista tietoa, jonka muotoileminen kirjalliseen muotoon ei ole niin kauhean helppo juttu.

Olen nyt kuitenkin uskaltautunut tarttumaan härkää sarvista. Sukeltaminen kokoelmanhoidon periaatteisiin on osoittautunut antoisaksi. Olen tutustunut muiden museoiden kokoelmapoliittisiin ohjelmiin ja ohjeisiin, joita museoille on laadittu kokoelmapolitiikan laadintaan (kiitos Susanna Pettersson!). Olen löytänyt prosessikaavioiden tapaisia ohjeita sisältäviä paksuja opuksia, ytimekkäisiin paketteihin koottuja tietoiskuja ja hieman hatarasti laadittuja katsauksia kokoelmiin. Tavoitteenani on saada aikaan ytimekäs paketti, joka olisi hyvä työkalu museon työntekijöille ja joka auttaisi museon asioista päättäviä ymmärtämään museotyön luonnetta ja tavoitteita.

Kokoelmapolitiikkamme linjauksia pohtiessani olen taas törmännyt samoihin asioihin, joita pohdin museon nimikysymyksen noustua esille. Tällä kertaa pohdintani liittyvät kokoelmiemme luonteeseen. Museomme kokoelmien ydin on syntynyt Karjalan seurakunnista ja luostareista evakuoidusta materiaalista. Kaikkea muutakin on tietysti ajan saatossa kertynyt. Säilytystiloistamme löytyy materiaalia, jonka säilytykseen ei museomme vähäisiä resursseja mielestäni kannattaisi uhrata. Esimerkkinä vaateharja, josta ei ole olemassa minkäänlaisia kontekstitietoja ja huonosti piirretty kuva alastomasta naisesta, josta ei siitäkään tiedetä mitään muuta kuin se, että se on aikanaan hankittu paikallisesta vanhojen tavaroiden liikkeestä. Varmasti kaikki museoiden kokoelmista vastaavat ymmärtävät mistä puhun. Miten näihin esineisiin tulisi suhtautua ja miten pitäisi toimia, että tällaisen materiaalin karttuminen saataisiin kuriin? Mitä meidän siis tulisi kerätä? Rajaammeko kokoelmistamme kokonaan pois aineiston, joka ei liity Suomen ja Karjalan ortodokseihin? Miten voimme dokumentoida nykypäivän ortodoksisuutta? Voimmeko ottaa vastaan kaiken seurakunnilta tänne toimitetun materiaalin? Tallennammeko Venäjän kirkon juhliin liittyvää materiaalia (esimerkkinä 1000-vuotisjuhlaan liittyvät muovipussit) ja ketkä ovat henkilöitä, joiden elämään liittyvää materiaalia tallennamme?

Kokoelmapolitiikkaprojekti muistuttaa mustekalaa, jonka jokainen lonkero vaatii oman pohdintansa. Kokoelman profiilin ja painopisteistä lähtee lonkero, jonka päässä on kartuntapolitiikka, toisessa on tutkimus, kolmannessa inventointi ja dokumentointi, neljännessä museon säilytys- ja turvallisuusasiat, viidennessä periaatteet lainaus- ja sijoitustoiminnalle, kuudennessa periaatteet esilläpidolle jne.jne.

Näillä asioilla tulen pian vaivaamaan työkavereitani. Talossa pitkään työskenteleviltä löytyy vastauksia useisiin kysymyksiin, mutta niiden puristaminen kirjalliseen muotoon vaatii hiomista ja pohdintaa. Onneksi tiedän heidän pitävän kokoelmapolitiikan laatimista tärkeänä. Tänään on kuitenkin minun syntymäpäiväni, enkä vielä ota kokoelmapolitiikan kysymyksiä esille kahvipöydässä, vaan tarjoan heille kääretorttua.

PS. Vaikka olen ehtinyt jo niinkin arvokkaaseen ikään kuin 35 v, en ole oppinut lisäämään blogiini kävijälaskuria. Voisiko joku ystävällinen neuvoa minulle miten se tehdään?

Suomen kirjoituskonemuseoksiko?

2009-09-29T15:29:00.000+03:00

No nyt täällä on alkanut rytinä. Nilsiän kotiseutuyhdistyksen aktiivit ovat olleet täällä pari päivää ahkeroimassa. Vitriinien lasit on pinottu siististi odottamaan huomista kuljetusta. Metallikehikotkin on pian purettu palasiksi ja Simolan kotiseutukeskuksessa vitriinimme täytetään pian Nisiään liittyvästä materiaalista. Museon henkilökunta on keskittynyt ahkeroimaan muissa tiloissamme. Varastoja penkoessa, siivotessa ja siirtäessä olen tehnyt hienoja löytöjä. Mikäli tämä remonttimme venyy ja paukkuu (Yleensä remonttiaikataulut tuppaavat venymään. Kokemusta on omasta takaa. Keittiömme puoliksi maalattu seinä on ns. persoonallinen.), niin voisimme väliaikaisesti toimia lasku- ja kirjoituskonemuseona. Voisin hakea opetusministeriöltä rahaa työhyvinvointia edistävään työpajaan ”Kirjoituskonemuistelot arjen voimaannuttajana”. Työpajoissa palattaisiin mielikuvien ja käytännön työskentelyn avulla takaisin aikaan ennen tietokoneita. Miltä tuntuu, kun kirjoituskoneesta ei löydykään delete-nappulaa ja kaikki viestit on lähetettävä perinteisen postin välityksellä. Mikäli apuraha saadaan, voi ongelmaksi muodostua tarvikkeiden saanti. Saako kirjakaupoista enää sitä valkoista korjausmönjää, joka on pakattu kynsilakkapurkin näköisiin purkkeihin?

2009-09-18T13:32:00.000+03:00

Aikaisemmissa tekstissäni olen jo maininnut lainattavista sadutuslaatikoistamme, joita kävin testailemassa yhdessä kerhoryhmässä. Jaan kokemukseni päiväkotien ja koulujen opettajille 19. ja 20.10. jolloin järjestämme yhdessä Kuopion kaupunginteatterin näyttelijöiden Seija Pitkäsen ja Virpi Rautsialan, taidekasvattaja Tiina Kekäläisen ja kuvataideopettaja Päivi Vornasen kanssa koulutuspäivän. Olin juuri suunnittelemassa päivän ohjelmaa. Koulutuksesta tulee mahtava, toivottavasti osallistuja ovat yhtä innostuneita koulutuksen jälkeen kun minä nyt. Luvassa on improvisaatioharjoituksia, jonka jälkeen sukelletaan sadutuksen maailmaan. Päivi jakaa ohjeita ja ideoita miten koulujen kaapeista löytyviä materiaaleja voidaan uudella tavalla hyödyntää teatterilta lainaan saatavien teatterilaatikoiden kanssa työskentelyssä ja Tiina ohjeistaa valo- ja äänisuunnittelun maailmaan. Mikä parasta meidän sadutuslaatikot ja teatterin laatikot sekä koulutus ovat ilmaista lystiä! Maanantain koulutuspäivään on vielä paikkoja jäljellä. Heräsikö kiinnostus? Kurkkaa nettisivuiltamme lisää tietoa ja ilmoittaudu mukaan. Halukkaat ja nopeimmat voivat varata minut ohjaamaan sadutusta. Päiväkotien ja koulujen lisäksi tulisin vierailisin mieluusti salkkuineni vanhainkodeissa ja palvelutaloissa. Sadutussalkkuja on yhteensä viisi kappaletta. Työstin niitä kesän aikana ja nyt pääsen itse testaamaan niitä käytännössä.

Aamulla printtasin pinon tietoa opetusministeriön ja muidenkin tahojen hakemuksia. Haluaisin saada aikaan sarjakuvaprojektin yläasteikäisille, tekstiilitekniikoita ja tuunailua työhyvinvointiin ja varttuneemmalle väelle sekä jotain kultaukseen liittyvää. Apurahan turvin voisin saada palkattua taiteilijoita tai muita ammattilaisia toteuttajiksi kanssani. Kyllä mulla on mukava työ!

2009-09-17T10:25:00.001+03:00

Nimenmuutoskysymys on herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta. Blogiin syntyneen herkullisen keskustelun lisäksi asia on puhututtanut täällä kirkkokunnan keskustalossa työskenteleviä henkilöitä. Kommentteja nimenmuutoksen puolesta ja vastaan olen saanut tutuilta ja tuntemattomiltakin, joita olen kaupungilla liikkuessani tavannut. Huomaan, että oma mielipiteeni asiasta ei olekaan enää niin kovin varma. Tämä ei tietenkään ole ollenkaan huono asia. Pohtiminen on poikaa sillä kirkkomuseon remontti ei ole pelkää ulkokuoren parantelua, vaan joudumme miettimään millainen museo haluamme olla. Mitä meiltä odotetaan ja halutaan, onko museolla jotain painolastia, josta nyt olisi päästävä eroon. Mihin pyrimme toiminnallamme? Olemmeko Suomen ortodoksisen kirkon käyntikortti ja ortodoksisuuden äänitorvi? Onko meidän roolimme asettaa asioita kyseenalaiseksi? Mistä näkövinkkelistä tarkastelemme maailmaa? Miten paljon painotamme näyttelyssämme ortodoksisuutta ja miten syvälle teologiaan sukellamme? Vai onko meidän humanistien syytä olla sukeltamatta teologiaan ollenkaan? Miten paljon tuomme esille muita uskontoja ja elämänkatsomuksia, ekumeenisuutta ja miten tämän toteutamme?

Isoja kysymyksiä eikö totta? Kun asiat alkavat tuntua liian painavilta, on aika siirtyä ruumiillisiin töihin. Tällä saralla olemmekin olleet ahkeria, kuten kuvasta näkyy. Tyhjät vitriinit nostavat tunnelmaa. Homma etenee ja pian pistetään seiniä sileäksi! No sitä joudumme kyllä valitettavasti vielä hieman odottelemaan. Remonttihanke nimittäin koskettaa muitakin tiloja kuin museon näyttely- ja asiakaspalvelutiloja. Ensin täällä käydään salaojituksien ja pihatöiden kimppuun, sitten korjataan varastotilojen kosteusvaurioita jne. Museon seinien purkamisen alkamista saamme siis odotella. Voisinhan minä tarmokkaana tyttönä ja joskus hieman malttamattomana ihmisenä käydä vähän auttamassa remonttimiehiä. Leka vaan käteen ja huiskimaan, eikös ne seinät silleen kaadu?

Kiitokset

2009-09-08T21:31:00.000+03:00

Olen aivan äimän käkenä niistä kaikista kiitoksista, joita olen tämän blogini vuoksi saanut. Yhtä hauskimmista kiitoksista voi käydä kurkkaamassa napsauttamalla linkkipalkin Veri gud -otsikkoa.

Toinen uusi lisäys sivuillani on kilpailu, jossa voitte antaa mielipiteenne Suomen ortodoksisen kirkkomuseon nimestä. Olemme nimittäin väläytelleet ajatusta nimen muutoksesta. Taustalla vaikuttaa tavoite parantaa saavutettavuutta. Olen viimepäivinä mittaillut tilojamme ja etsimällä etsinyt kaikki paikat, joissa olisi tehtävä muutoksia eri kävijäryhmien saavutettavuuden parantamiseksi. Fyysisten esteiden lisäksi saavutettavuuden parantamisessa on huomioitava myös asenteet. Mitä meidän olisi tehtävä, että henkinen kynnys astua museoomme olisi nykyistä matalampi? Auttaisiko asiaan, jos nimestämme karsittaisiin pois sanat MUSEO, KIRKKO ja ORTODOKSINEN? Jokainen sana nimessämme, sitä Suomea lukuunottamatta, saattaa nostattaa joidenkin niskakarvat pystyyn. (Jotakin tietysti ärsyttää se Suomikin). Tilalle ottaisimme sitten jonkun lyhyemmän helposti lähestyttävän nimen. Näinhän Suomen taideteollisuusmuseo teki. Nykyään museo tunnetaan Designmuseona. Entä jos nimemme eteen jonkun lyhyen etuliitteen? Esimerkkinä Kubukumbu, Suomen Lähetysseuran museo.

Pitäisikö meidän nimen muutoksen sijaan pitää tiukasti kiinni nykyisestä nimestämme ja olla siitä ennemminkin ylpeitä? Olemmehan aika erityislaatuinen museo koko Euroopassa. Onko ajatukset nimen muutoksesta mielestänne aivan älyttöntä huuhailua tavoitella jotain, mitä todellisuudessa emme ole? Tulkitsetteko ajatuksemme nimiasiasta häpeäksi nykyistä nimeämme kohtaan, vai olemmeko mielestänne lähteneet rohkeasti uusille urille tässäkin asiassa? Itselläni on tästä aika selkeä mielipide, mutta sitä en teille vielä ähäkutti kerrokaan. Kertokaa mielipiteenne, osallistukaa kilpailuun ja antakaa nimiehdotuksia. Palkinto on luvassa parhaille ehdotuksille!

Taiteiden juhla

2009-09-03T13:10:00.000+03:00

Tässä tunnelmia taiteiden juhlasta, jota siis vietimme 28.8. Illan aikana museossa vieraili noin 400 ihmistä. Tunnelma oli kaikin puolin iloinen. Kyyneleitä silmäkulmiin sai aikaiseksi vain tanssija Helena Ratisen puhutteleva Kehon vuoro -esitys. Tähän liitetty kuva on Helenan Talviuni-esityksestä, jonka jälkeen ovet suljettiin ja valot sammutettiin. Museon väki jatkoi iltaa hieman pidempään hyvästellen perusnäyttelyn kuohuvan juoman äärellä.

Vaihtuvien näyttelyiden purku on aloitettu ja aika monta esinettä perusnäyttelynkin puolelta on kiikutettu kuvattavaksi ennen kun ne pakataan odottelemaan uusia tiloja. Museokauppa on tyhjennettyä täysin. Tyhjät korttitelineet odottavat vain hakijoitaan.

Museon sulkeutumisesta huolimatta järjestämme asiakkaillemme palveluita. Lähden kohta koekäyttämään päiväkodeille ja kouluille suunnattuja sadutussalkkuja. Kun olen saanut salkut viimeisteltyä, niistä voi kurkata enemmän tietoja nettisivujemme Museo oppimisympäristönä -osuudesta. Löysin salkkuja kootessani ylen Tehosto-sivut, josta kuka tahansa voi ladata hienoja äänimaailmoja käyttöönsä. Onneksi talossamme on yksi tietokonenero, jolla oli vielä aikaa opastaa kuinka MP3 saa muunnettua sellaisiksi, että niiden pitäsi soida tavallisissa CD-soittimissa. Ehtisiköhän se tietokonenero opastaa minua vielä kuinka kuvia saa aseteltua blogin tekstin lomaan vähän järkevämmin?!

2009-08-28T12:30:00.000+03:00

Minä, museolehtori Marja Louni, olen päättänyt antaa kaiken kansan päästä kurkistamaan mitä ihmettä museon toimistossa työskentelevät päivisin tekevät ja seuraamaan mitä museossa tapahtuu, kun näyttelyitä suunnitellaan ja rakennetaan. Tätä päätöstä en ole aivan omin päin tehnyt, sillä rohkeat kollegani täällä kirkkomuseossa ovat antaneet suostumukse näille tuleville paljastuksille.

Tänään vietämme Taiteiden juhlaa, joka on Kuopion kulttuuri- ja liikelaitosten yhteinen ilta. Juhliin osallistuvilla on mahdollisuus kiertää kohteita iltamyöhään saakka nauttien erilaisista tapahtumista, kulttuurista ja pimenevästä syksyisestä illasta. Me odotamme kävijöitä tarjoamalla mm. kirkonkellojen sottomahdollisuuden, tanssija Helena Ratisen kehollisen näyttelyopastuksen, viimeiset opastukset nykyiseen perusnäyttelyyn sekä mahtavia alennuksia Museokaupassamme. Myymälä pitäisi saada tyhjäksi, sillä maanantaina aloitamme perusnäyttelyn purkamisen. Seuraavan kerran asiakkailla on mahdollisuus tutustua kirkkomuseoon kesällä 2010, eli näyttelynvaihtomme on tällä kertaa aika pitkä. Yhdeksän kuukauden kiinniolo on herättänyt ihmetystä. Käytämmeköä tuon ajan kahvia juoden vai pasianssia pelaten. Se selviää teille seuraamalla tilitystäni, jota lupaan käydä täydentämässä viikoittain. Tämän illan tuunelmista raportoin kuvien kanssa. Kamera odottaa jo ladattuna pöydälläni.